Jaloista, jalkineista ja niiden käytöstä

Varoitus: Teksti sisältää todella ikävän näköisiä jalkoja.


Taas on ehtinyt melkein kuukausi vierähtää viime tekstistä. Väliin on mahtunut muutama nopea ja yksi pidempi reissu. Ennen pidemmän reissun perkamista mietitään kuitenkin hiukan vaeltajan ja selviytyjän suurinta rasitusta kärsivää ruuminosaa, eli jalkaa.

Jokainen sotilaskoulutuksen saanut tietää jalkojenhoidon tärkeyden pitkillä siirtymisillä. Ainakin toivottavasti.
Kuva Ala-Lemusta (tirsk), oletettavasti läheltä Lemun taistelun muistomerkkiä.

1. JALKOJENHOIDOSTA, JALKINEISTA JA MUUSTA.


Jalat kannattavat ja liikuttavat vaeltajaa paikasta toiseen. Vaelluksella, jossa kannat mukanasi paljon ylimääräistä, jalkoihin kohdistuu suurin rasite. Jalkojenhoidon tärkeyttä ei tarvitse hirveästi painottaa. Suurimmalla osalla lukijoista ( ja ihmisistä yleensäkin) on kokemusta haavoista, nirhaumista, hankaumista tai rakoista jaloissa. Näin ollen suurin osa ihmisistä tietää kuinka ikävää on kävellä vahingoittuneella jalalla. Tässä tekstissä käsitellään keinoja ehkäistä ongelmia jalkojen kanssa, sekä syntyneiden ongelmien hoitoa. Kuten aina, teoria on vain teoriaa, ja parhaiten opit kun menet kokeilemaan itse.

Ennen aiheeseen pureutumista, katsotaan vielä häiritsevä ja ruokahalun tappava kuva siitä, miltä jalat näyttävät pahimmillaan.

Vasemmalla ylhäällä:  Murtuneita kynsiä.
Oikealla ylhäällä : Kaikkien rakkojen äiti, katsominenkin sattuu.
Vasemmalla alhaalla: Pahasti paleltuneet jalat
Oikealla alhaalla: ns. "trench foot", eli juoksuhautajalka.

Vaikka juoksuhautajalka ja vaikeat paleltumat ovat harrastelijoille harvinaisia, ne ovat silti mahdollisia ja niiden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä taitoja. Ongelmat kynsien ja rakkojen kanssa ovat jokapäivisiä, ja retkeilijän on tiedettävä niiden hoito sekä ehkäisy läpikotaisin.

Jalkineet


Tekstissä Valmistautuminen ja varautuminen käsittelin pintapuolisesti kenkiä ja sukkia. Jalkineet ovat yksi suurin tekijä mukavuudessa, ja voivat sekä helpottaa matkantekoa, että estää sen kokonaan. Huonot jalkineet hiertävät, eivät hengitä, kastuvat ja haittaavat jalan verenkiertoa. Kaikki nämä tekijät voivat johtaa pahoihin ongelmiin retkellä ja keskeyttää sen.

Kenkää valitessa tulee ensin miettiä missä kaikkialla aiot käyttää kenkää. Jos et ole varma, tai haluat mahdollisimman monipuoliset kengät, osta vahvaa tekoa olevat kalvokengät, kuten Jalaksen Fantom Drylockit. Perustan väitökseni sille, että jalkaa hyvin tukevilla raskailla kengillä pärjäät maastossa kuin maastossa, vaikka ne eivät olisikaan optimaaliset kevyeen kävelyyn. Kevyillä kengillä, kuten Hanwagin Omaha- kengillä pärjäät mainiosti tasaisella ja kuivalla, mutta et märässä tai haastavassa maastossa.

Seuraavaksi mieti milloin aiot käyttää kenkiäsi. Kuten makuupusseissakin, myös kengissä on useita vaihtoehtoja eri vuodenaikoihin ja ympäristöihin. Itse olen päätynyt ostamaan kahdet kengät. Kalvolliset Haix Airpower P3 - kengät syksyä, kesää ja kevättä varten, ja kalvottomat Helly Hansenin Iglutwo - talvikengät kylmille keleille. Talvella pakkasten ollessa yli -10°C ei ympäristössä ole juurikaan kosteutta, joten kalvosta ei ole juuri mitään hyötyä. Iglutwon kumin ja kankaan sekoite riittää mainiosti pitämään (hyvin vähäisen) kosteuden poissa.

<protip> Talvikenkiin kannattaa varata hiukan väljyyttä ylimääräistä paksua sukkaa varten </protip>

Kun olet päättänyt mitkä kengät tarvitset, käy sovittamassa niitä. Vältä vaelluskenkien ostamista verkosta, jos et ole tutustunut kenkään aikaisemmin. Kävele myymälässä kengillä ennen niiden ostamista. Jos asioit erikoisliikkeessä, kuten Partioaitassa tai Scandinavian Outdoorstoressa, pyydä myyjältä apua. Liikkeessä, joka myy kaikenlaista sälää, kuten Citymarket, myyjät eivät välttämättä osaa auttaa ja pahimmillaan antavat väärää tietoa.

Muista arvioida myös kenkien nauhoitusta. Kesäkengissä voi olla tarkkuuttakin vaativia nauhalenkkejä, mutta talvikenkien nauhoituksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja käsiteltävissä myös hanskoilla. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää näprätä jotain hienomotoriikkaa vaativaa esinettä kahdessakymmenessä pakkasasteessa kohmeisin sormin.

Jalan rakenteesta ja toiminnasta kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.

Kenkien sisäänkävely

 
Kun olet ostanut kengät, alkaa aikaa vievä prosessi niiden muokkaamiseksi. Kenkien sisäänkävelyllä tarkoitetaan kenkien käyttämistä siten, että ne muovautuvat omaan jalkaan sopivaksi. Sisäänkävely kannattaa aloittaa lyhyillä matkoilla, jotta mahdolliset hankaumat ja muut epämielyttävyydet pysyvät minimaalisina.
Kengän täydelliseen muovautumiseen kuluu aikaa ja kilometrejä. Itse olen huomannut helpoksi tavaksi käyttää kenkiä arkikäytössä, esim. työ- ja kauppareissuilla. Näiden lisäksi lyhyet kävely- ja koiranulkoilutusreissut riittävät muovaamaan kenkää pidempiä retkiä varten.


ÄLÄ IKINÄ LÄHDE VAELLUKSELLE UUSILLA, KÄYTTÄMÄTTÖMILLÄ KENGILLÄ.

 
Kenkien huolto
 

Huoltamalla pidennät kenkien käyttöikää huomattavasti. Lisäksi hyvä lankkaus lisää vedenpitävyyttä ja suojaa kengän materiaalia niin kosteudelta kuin kolhuiltakin. Kengät eivät välttämättä tarvitse täyshuoltoa jokaisen retken jälkeen, mutta puhdistus ja huolellinen kuivatus ovat välttämättömiä.

Aloita kenkien huolto aina puhdistamalla kenkä. Puhdistamiseen tarvitset harjan ja rätin. Pidä huolta, ettet harjaa nahkaa liian voimakkaasti ja vahingoita sitä.

Kun kengät ovat puhtaat ja kuivat (!), voit siirtyä lankkaamaan niitä. Kenkien lankkaaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide.

1. Levitä lankki tasaisesti kenkään.
2. Anna lankin imeytyä. Olen itse odottanut noin 15 minuuttia.
3. Harjaa ylimääräinen lankki pois.
4. (Halutessasi) kiillota kenkä.

Voit myös halutessasi öljytä nahkaiset kengät. Öljyäminen lisää kengän vedenpitävyyttä ja käyttöikää.

1. Kaada öljyä kankaaseen.
2. Levitä öljy tasaisesti koko kengälle.

Pohjalliset


Pohjallisten tehtävä on kerätä kenkään muodostuva kosteus, pitää jalka lämpimänä ja vaimentaa jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi pohjalliset voivat tukea jalkaholvia.

Useimmat pohjalliset ovat pehmustettuja kantapään kohdalta. Pitkiä matkoja kävelevien ja päkiä-, kantapää-, polvi- ja lonkkakivuista kärsivien kannattaa vakavasti harkita sekä päkiän, että kantapään kohdalta pehmustettua pohjallista, kuten Jalaksen FX2.

Tavallisten pehmustettujen pohjallisten lisäksi markkinoilta löytyy myös laaja määrä erikoispohjallisia. Näitä ovat mm. sähkölämmitteiset pohjalliset ja alumiinivuoratut lämpöpohjalliset.

Ihmisen jalassa on kantapään ja päkiän kohdalla noin 18mm paksuinen rasvapatja, jonka tehtävä on vaimentaa jalkapohjaan kohdistuvia iskuja. Tämä rasvapatja alkaa surkastua n. 30 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen kantapää ja päkiä alkavat kipeytyä herkemmin. Olisi fiksua kompensoida heikentynyttä pehmustetta hyvällä pohjallisella.

Voit lukea aiheesta lisää terveyskirjaston artikkelista.

Sukat


Sukkien tehtävä on suojata jalkaa kenkien aiheuttamalta hankausliikkeeltä ja estää ihovaurioita. Lisäksi sukat kuljettavat (materiaalista riippuen) hikoilun synnyttämää kosteutta pois iholta, pitäen jalan kuivana.

Kuten pohjallisia, myös sukkia löytyy useaan eri tarpeeseen. Vaikka suurin osa sukista keskittyykin vain jalan lämmittämiseen, ja kosteuden siirtämiseen, löytyy markkinoilta myös sukkia jotka tukevat jalkaa ja sisältävät iskunvaimentimia.

Jos haluat käyttää vain yksiä sukkia suosittelen keinokuidun ja puu- tai merinovillan sekoitetta, jossa jalan eniten hikeä erittävät alueet ovat kosteutta siirtävän keinokuidun alla, kuten thermolite-sukissa. Puuvilla ja villa lämmittävät kuivana hyvin ja imevät kosteutta tehokkaasti, mutta eivät siirrä kosteutta eteenpäin. Tämä kasvattaa rakkojen ja hiertymien riskiä ja lisäksi jalat palelevat.

Kahden sukan käyttö päällekäin voi olla fiksu ratkaisu. Alemmaksi laitetaan  tiukka ( ei kiristävä ), lähes kokonaan keinokuidusta valmistettu, kosteutta siirtävä sukka, kuten Sievin Coolmax- sukka. Päällä kannattaa pitää thermolite-sukan kaltaista sekoitetta, joka lämmittää ja kuljettaa kosteutta. Kahden sukan käytön etuna on rakkojen tehokas ehkäisy. Hiertävä liike kohdistuu päällimmäisestä sukasta alempaan sukkaan, eikä kuluta ihoa.

Ota sukkia valittaessa huomioon myös koko. Hikoilu ja peseminen kutistaa sukkia, ja liian kireät sukat haittaavat jalan verenkiertoa, turvottaen jalkoja.

Tahti ja tauot

Helpoin tapa ennakoida liiallisesta rasituksesta tai huonosti istuvista varusteista syntyviä ongelmia on järkevän tahdin pitäminen ja säännöllinen, riittävän usein pidetty tauko. Erityisesti päivän ensimmäisiä kilometrejä käveltäessä on tärkeää, että huonosti puettuihin varusteisiin voi tehdä muutoksia ajoissa. Puolustusvoimissa tämä tunnetaan nimellä rättitauko. Rättitauko on marssin alusta noin puolen tunnin jälkeen pidettävä tauko, jolloin sotilaat voivat säädellä jalkarättejään paremmin. Vaikka jalkarätit ovat jääneet jo aikaa sitten pois, on hyvän käytännön nimi jäänyt elämään.

Pidemmällä marssilla kannattaa sopia ryhmän kanssa etukäteen taukojärjestelyistä. Muista ottaa huomioon maaston haastavuus. Paksussa lumihangessa tai jyrkässä maastossa kävely on raskaampaa ja vaatii useimmiten pidempiä levähdystaukoja. Pidä kuitenkin huolta etteivät tauot veny liian pitkiksi, sillä kylmettyneet ja jäykistyneet lihakset revähtävät helposti. Talvella ja kylmällä ilmalla ryhmänjohtaja pitää huolta siitä, että kaikki pukevat tauon ajaksi paksumman vaatteen, ns. "taukotakin" päälle.

 

Lyhyiden taukojen aikana on hyvä käytäntö nostaa jalat muuta kehoa korkeammalle, esimerkiksi puuta vasten. Tämä vähentää jalkojen turvotusta. Pidemmillä tauoilla kannattaa aina pyrkiä puhdistamaan ja hieromaan jalkoja.

Kun otat pidemmän tauon aikana kengät pois jalasta, jätä sukat vielä hetkeksi jalkaan. Näin jalan lämpö haihduttaa ainakin osan sukan kosteudesta pois. Kun otat sukat pois, käännä sisäpuoli ulos ja ripusta ne tuulettumaan.

Hyvän kävelytahdin löytäminen on myös tärkeää. Vanha viisaus "matka ei tapa, vaan vauhti" on täysin paikkansapitävä. Useat konkarit, kuten Ray Mears, painottavat hyvän ja riittävän hitaan tahdin pitämistä. Mearsin sanoin: "in the long run those who keep the steadiest pace tend to travel further for the expenditure of fewer calories".

Erityisen tärkeää tahdittaminen on ryhmässä, joka ei ole toiminut kauaa yhdessä, ja jonka jäsenten fyysinen kunto vaihtelee. Tällaisten ryhmien johtajalla on vastuu asettaa ryhmän hitain ensimmäiseksi, ja pitää huolta että hitain mies kulkee myös omaa tahtiaan. Myös uusien vaeltajien ja marssijoiden tahtia pitää rajoittaa, sillä he (ainakin minusta) tuntuvat kiihdyttävän tahtia turhan nopeaksi.

Rakot

 
Rakko on hiertymästä syntynyt ihonalainen nestekertymä, joka sattuu ja haittaa kävelemistä. Rakkoja syntyy helposti uusilla kengillä, sukilla tai pohjallisilla käveltäessä ja siksi vaeltajan pitää jatkuvasti tunnustella jalkojaan.

Rakkojen kanssa kannattaa mielummin panostaa ehkäisyyn kuin hoitoon. Kun tunnet jalassa jotain epämääräistä, kuten hierrystä tai kuumotusta, pyydä muita pysähtymään ja tarkista asia. Rakkoja on helppo ehkäistä urheiluteipillä, rakkolaastareilla, ja rakonestopuikoilla.

Pidä kengät puhtaana! Maastosta kenkään kulkeutuva lika kuluttaa ihoa tehokkaasti, ja saattaa vahingoittaa kenkää. Erityisesti kalvokenkien käyttäjien tulisi olla varuillaan, sillä kenkään kulkeutunut pikkukivi voi puhkaista kengän kalvon. Jos kenkiin tuntuu jatkuvasti kulkeutuvan kaikkea ylimääräistä, harkitse säärystimien hankkimista.

Muista myös "sukat" kohdassa mainittu kahden sukan käyttö. Jos kengät tuntuvat hiertävän väljyyden takia, voit koittaa vaihtaa päällimäistä sukkaa paksummaksi.

Jos rakko on paikassa, joka hankautuu jatkuvasti kuten päkiässä, varpaassa tai kantapäässä, joudut puhkaisemaan sen. Toimi seuraavasti:

1. Pese jalka, jossa rakko on. Jos pesu ei ole mahdollista, käytä ensiapulaukusta löytyvää desinfiointipyyhettä.

2. Desinfioi neulan tai veitsen kärki polttamalla sitä tulitikulla tai sytkärillä.

3. Kun neula\veitsi on viilennyt, puhkaise rakko painamalla siihen pieni reikä.

4. Purista kudosneste ulos rakosta.

5. Desinfioi rakko.

6. Peitä rakko (rakko)laastarilla tai teipillä.

Jos rakko on syntynyt paikkaan, joka ei hankaa kengän kanssa ja ei haittaa kävelemistä, voit desinfioida sen ja asettaa sen päälle rakkolaastarin.

Painotan vielä haavojen desinfiointia. Pahimmillaan hoitamaton ja likainen rakko voi johtaa akuuttia sairaalahoitoa vaativaan ihotautiin, eli ruusuun.

Kynnet


Lyhyestä virsi kaunis; pidä kynnet lyhyenä, mutta älä leikkaa liian pitkältä. Pitkät kynnet hankaavat kengän kärkeä ja sukkaa vasten, sekä (henkilöstä riippuen) voivat raapia ihoa varpaista. Kalvokenkien kalvo saattaa myös vaurioitua kynsien hankauksesta.

Hnnnnnngh

Sisäänkääntynyt kynsi syntyy yleensä, kun kynsi on leikattu liian lyhyeksi tai sen reunat pyöreiksi, jolloin kynsi pääsee työntymään kynsivalliin. Myös lohjennut kynsi saattaa työntyä kynsivalliin, joten tarkkaile jalkojasi kolhujen jälkeen.

Kun kynsi on jo alkanut kääntyä sisäänpäin, voit yrittää estää kynttä painumasta syvemmälle asettamalla kynnen alle jotain, kuten pumpulia tai kangasta. Muista desinfioida kynsivalli ja mahdolliset haavaumat.

Nilkan nyrjähdys

Nyrjähtänyt nilkka on hyvin yleinen, ja varmasti jokaiselle tuttu vamma. Nyrjähdyksiä on erilaisia, kevyistä, hetkellistä kipua tuottavista aina nilkan murtaviin asti. Hyvät vaelluskengät tukevat nilkkaa ja ehkäisevät nyrjähdyksiä.

Q:Mitä yhteistä on velhoilla ja fiksuilla vaeltajilla?
A:Molemmat kantavat sauvaa.

Matkasauva kuulostaa vanhahtavalta, ja sitä se onkin. Sauvaa käytetään epävarmoissa maastoissa ylimääräisen tuen saamiseksi. Talvella sauvalla voi kokeilla lumen syvyyttä, etsiä ojia ja kokeilla jäätä.

Kun nilkka nyrjähtää, muista KKK. Kylmä, koho ja kompressio.

Kylmä = Kannan itse rinkassa aina kylmäpussia ja ideaalisidettä nyrjähdysten varalta. Kylmä olisi syytä saada nilkkaan mahdollisimman nopeasti, turvotuksen estämiseksi. Ideaaliside on hyvä kylmäpussin kiinnittämiseen, ja soveltuu myöhemmin nilkan tueksi sellaisenaan. Talvella voit käyttää myös lunta ja jäätä tilapäisvälineinä.

Pidä kylmää 10-15 min kerrallaan nilkkaa vasten. Varo aiheuttamasta paleltumaa. Tarvittaessa voit asettaa kangasta kylmäpussin ja ihon väliin.

Koho = Kohoasennossa nilkka on muuta ruumista ylempänä, esim. puuta tai vaellustoveria vasten.

Kompressio = Puristus nilkan ympärille. Tukee nilkkaa ja ehkäisee turvoitusta.

<protip> Nyrjähtänyt nilkka voi turvota todella pahasti. Jos nyrjähdys tapahtuu erämaassa alueella johon et voi leiriytyä, älä ota kenkää pois jalasta sillä et välttämättä saa sitä turpoamisen takia enää takaisin. Kuljeta nilkkansa nyrjäyttänyt tilapäisvälineistä tehdyillä paareilla, tukikepeillä tai kantamalla sopivalle leiriytymisalueelle ennen kengän pois ottamista </protip>

Ohjeita tilapäisten paarien valmistamiseen englanniksi.

Muista KKK - Kylmä, koho ja kompressio.

Juoksuhautajalka


Juoksuhautajalka syntyy, kun jalka on ollut pidemmän aikaa viileässä tai kylmässä kastuneena. Juoksuhautajalka lasketaan kylmävaurioksi, mutta sitä ilmenee myös 0°C - 16°C välillä. Parhaiten ehkäistet juoksuhautajalkaa vaihtamalla sukkia tarvittavan usein ja kuivaamalla jalkoja. Jos vaellat kosteikossa tai suolla, varaa mukaan riittävästi kuivia sukkia ja käytä suojavarusteita kuten säärystimiä. Muista syödä ja juoda riittävästi. Nestehukka ja aliravitsemus altistavat paleltumille ja kylmävaurioille.

Jos sinulle kehittyy juoksuhautajalka hanki itsesi sairaalaan.

Paleltuma


Paleltumiin tulee varautua aina, kun liikutaan ulkona alle 0°C lämpötiloissa. Paleltumiin yhdistyy usein verenkiertoa heikentävät tiukat kengät tai sukat, ja kosteus.

Paleltumia voi ehkäistä pitämällä jalat, sukat ja kengät kuivina, sekä käyttämällä kylmässä riittävän isoja kenkiä ja väljiä sukkia. Lisäksi tupakointia olisi syytä välttää, sillä se heikentää ääreisverenkiertoa.

Paleltuman kehittymisen huomaa useimmiten pistelystä ja leviävästä tunnottomuudesta. Iho alkaa muuttua valkoiseksi. Jos huomaat pistelyä jaloissa, pysäytä ryhmä, ota kenkä pois ja hiero jalkaa verenkierron parantamiseksi. Voit myös yrittää ravistella jalkaa. Jos paleltuma on päässyt jo selvästi edistymään, tarvitset joko tulet tai kaverin. Paras keino on ottaa kenkä pois, ja asettaa paleltunut jalka vaellustoverin vatsaa vasten, takin alle.

Jos jalka on jäätynyt, eli näyttää tältä, on parempi pyrkiä takaisin sivilisaation pariin jäätyneellä jalalla, kuin yrittää sulattaa sitä. Sulattaminen turvottaa jalan, tuottaa äärimmäistä kipua ja aiheuttaa kudosvaurioita, jolloin matkanteko pysähtyy kokonaan.

Elokuvissa tehdään aina välillä oikein räväköitä kenttäamputaatioita. Sanomattakin selvää, että tällaista ei kannata tehdä missään tapauksessa. Nykyisin vaikeitakin paleltumia saadaan hoidettua tehokkaasti, ja amputaation tarve on vähentynyt huomattavasti.


Se jaloista, nyt hetkeksi metsään.


REISSU


Suoritettiin 23. - 24.3 vähän yli 30 kilometrin vaellus, jonka päätteeksi yövyttiin Vaarniemen laavulla. Reitti kulki Kuusiston linnanraunioiden kautta Ala-Lemuun ( kyllä, sen niminen paikka on olemassa ), josta suunnistettiin Vaarniemeen yöksi. Aikaa retkeen kului taukoineen noin yksitoista tuntia, joten marssivauhti on ollut 3,5 - 3,75 km/h välillä, mikä on tasaisessa, urbaanissa maastossa vielä ihan siedettävä vauhti, mutta erämaahan liian reipas.

Osa varusteista esillä. Vasemmalta oikealle: Ompelusetti, EA-laukku, otsalamppu, puukko
erämuki, kirves, ideaaliside+kylmäpakkaus, kuivaruokaa, teetä, trangia ja makuupussi.

Matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Keli oli loistava, ei juuri tuulta ja aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä matkasta olivat valitettavan urbaaneja, sillä ainut reitti Kuusiston saarelle kulki Kaarinan kaupungin läpi.

Kuusistossa asutus alkoi käydä harvemmaksi ja metsät koskemattomammiksi, mikä on tietenkin mieluisaa tämän harrasteen kannalta. Viime kerralla bongattua raatokasaa ei näkynyt, eikä myöskään takapihallaan laitonta metsästystä harrastavia juntteja.

Matka taittui joutuisasti, ja taukoja ei tarvinnut juuri pitää. Koska reissua oli valmisteltu jonkun aikaa, oli varusteetkin aseteltu edeltävänä päivänä valmiiksi siten, että niitä ei enää tarvinnut säätää.

Kuusiston maisemia.

Noin kolmen tunnin reippaan (pitkää reissua silmällä pitäen ehkä vähän turhankin reippaan) kävelyn jälkeen saavuimme Kuusiston linnanraunioille. Luonnonhelmassa olevan piispanlinnan raunion ylevyyttä saattoi hiukan vähentää parkkipaikalla ensimmäisenä vastaan tullut muistutus samalla planeetalla happea tuhlaavista ääliöistä.

EI NÄIN.
Lähin roskis oli kolmen (3) metrin päässä.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuusistossa pidettiin ensimmäinen pitkä tauko, jonka aikana huollettiin jalat ja tehtiin ruokaa. Lounaana oli pastaa ja epämääräistä pinaattimakaronioksennusta.

Yhdellä trangialla saa kahdet safkat samaan aikaan, kunhan hankkii ylimääräisen spriipolttimen.
Huomioi oikealla olevan ruoan hyvyys, ja vasemmalla olevan pahuus.

Makoisan tai vähemmän makoisan lounaan jälkeen astiat piti saada tiskatuksi. Koska alueella ei ollut havupuita, ja varvut olivat vielä lumen alla, käytimme lunta. Ensin hangattiin lumella suurimmat liat pois, jonka jälkeen sulatettiin lumesta vettä. Lämmin vesi liotti rasvan ja pinttyneen lian pois kulhosta, jonka jälkeen sen voi hangata puhtaaksi ja laittaa kuivamaan.

Tiskivettä tulossa. Kokemus osoitti, että kippo kannattaa mielummin asettaa nuotion viereen,
kuin sen päälle nokeentumisen välttämiseksi.

Täysmetalliset ruokailuvälineet on helppo desinfioida tulessa.

Kuusistosta matka jatkui kohti Ala-Lemua ja Vaarniemeä. Reitti oli siitä hiukan tylsä, että jouduimme tulemaan lähes samaa reittiä takaisin aina Kaarinaan asti. Poistumisreitin varrella oli kuitenkin yksi nähtävyys, Kuusiston kirkko.

Mielummin menisin tuossa naimisiin, kuin jossain post-kubistisessa taideteoksessa.
 

Ala-Lemu on yhtä vilkas ja menevä paikka kuin miltä se kuulostaa. Eli se ei ole. Kuljimme aikamme kohti itää, jossa koitimme löytää Lemun taistelun muistomerkkiä, mutta turhaan. Ala-Lemusta suunnistimme kohti Vaarniemen laavua.

Laavun lähellä olevalla halkovajalla oli taistelumoraalia nostattava yllätys. Kaarinan partiolaiset olivat raahanneet paikalle ahkion, jossa saattoi vetää muuten erittäin ****maista puukuormaa suhteellisen vaivattomasti. Iso käsi partiolaisille.

Sellainen tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitos mielenkiinnosta.