Jaloista, jalkineista ja niiden käytöstä

Varoitus: Teksti sisältää todella ikävän näköisiä jalkoja.


Taas on ehtinyt melkein kuukausi vierähtää viime tekstistä. Väliin on mahtunut muutama nopea ja yksi pidempi reissu. Ennen pidemmän reissun perkamista mietitään kuitenkin hiukan vaeltajan ja selviytyjän suurinta rasitusta kärsivää ruuminosaa, eli jalkaa.

Jokainen sotilaskoulutuksen saanut tietää jalkojenhoidon tärkeyden pitkillä siirtymisillä. Ainakin toivottavasti.
Kuva Ala-Lemusta (tirsk), oletettavasti läheltä Lemun taistelun muistomerkkiä.

1. JALKOJENHOIDOSTA, JALKINEISTA JA MUUSTA.


Jalat kannattavat ja liikuttavat vaeltajaa paikasta toiseen. Vaelluksella, jossa kannat mukanasi paljon ylimääräistä, jalkoihin kohdistuu suurin rasite. Jalkojenhoidon tärkeyttä ei tarvitse hirveästi painottaa. Suurimmalla osalla lukijoista ( ja ihmisistä yleensäkin) on kokemusta haavoista, nirhaumista, hankaumista tai rakoista jaloissa. Näin ollen suurin osa ihmisistä tietää kuinka ikävää on kävellä vahingoittuneella jalalla. Tässä tekstissä käsitellään keinoja ehkäistä ongelmia jalkojen kanssa, sekä syntyneiden ongelmien hoitoa. Kuten aina, teoria on vain teoriaa, ja parhaiten opit kun menet kokeilemaan itse.

Ennen aiheeseen pureutumista, katsotaan vielä häiritsevä ja ruokahalun tappava kuva siitä, miltä jalat näyttävät pahimmillaan.

Vasemmalla ylhäällä:  Murtuneita kynsiä.
Oikealla ylhäällä : Kaikkien rakkojen äiti, katsominenkin sattuu.
Vasemmalla alhaalla: Pahasti paleltuneet jalat
Oikealla alhaalla: ns. "trench foot", eli juoksuhautajalka.

Vaikka juoksuhautajalka ja vaikeat paleltumat ovat harrastelijoille harvinaisia, ne ovat silti mahdollisia ja niiden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä taitoja. Ongelmat kynsien ja rakkojen kanssa ovat jokapäivisiä, ja retkeilijän on tiedettävä niiden hoito sekä ehkäisy läpikotaisin.

Jalkineet


Tekstissä Valmistautuminen ja varautuminen käsittelin pintapuolisesti kenkiä ja sukkia. Jalkineet ovat yksi suurin tekijä mukavuudessa, ja voivat sekä helpottaa matkantekoa, että estää sen kokonaan. Huonot jalkineet hiertävät, eivät hengitä, kastuvat ja haittaavat jalan verenkiertoa. Kaikki nämä tekijät voivat johtaa pahoihin ongelmiin retkellä ja keskeyttää sen.

Kenkää valitessa tulee ensin miettiä missä kaikkialla aiot käyttää kenkää. Jos et ole varma, tai haluat mahdollisimman monipuoliset kengät, osta vahvaa tekoa olevat kalvokengät, kuten Jalaksen Fantom Drylockit. Perustan väitökseni sille, että jalkaa hyvin tukevilla raskailla kengillä pärjäät maastossa kuin maastossa, vaikka ne eivät olisikaan optimaaliset kevyeen kävelyyn. Kevyillä kengillä, kuten Hanwagin Omaha- kengillä pärjäät mainiosti tasaisella ja kuivalla, mutta et märässä tai haastavassa maastossa.

Seuraavaksi mieti milloin aiot käyttää kenkiäsi. Kuten makuupusseissakin, myös kengissä on useita vaihtoehtoja eri vuodenaikoihin ja ympäristöihin. Itse olen päätynyt ostamaan kahdet kengät. Kalvolliset Haix Airpower P3 - kengät syksyä, kesää ja kevättä varten, ja kalvottomat Helly Hansenin Iglutwo - talvikengät kylmille keleille. Talvella pakkasten ollessa yli -10°C ei ympäristössä ole juurikaan kosteutta, joten kalvosta ei ole juuri mitään hyötyä. Iglutwon kumin ja kankaan sekoite riittää mainiosti pitämään (hyvin vähäisen) kosteuden poissa.

<protip> Talvikenkiin kannattaa varata hiukan väljyyttä ylimääräistä paksua sukkaa varten </protip>

Kun olet päättänyt mitkä kengät tarvitset, käy sovittamassa niitä. Vältä vaelluskenkien ostamista verkosta, jos et ole tutustunut kenkään aikaisemmin. Kävele myymälässä kengillä ennen niiden ostamista. Jos asioit erikoisliikkeessä, kuten Partioaitassa tai Scandinavian Outdoorstoressa, pyydä myyjältä apua. Liikkeessä, joka myy kaikenlaista sälää, kuten Citymarket, myyjät eivät välttämättä osaa auttaa ja pahimmillaan antavat väärää tietoa.

Muista arvioida myös kenkien nauhoitusta. Kesäkengissä voi olla tarkkuuttakin vaativia nauhalenkkejä, mutta talvikenkien nauhoituksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja käsiteltävissä myös hanskoilla. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää näprätä jotain hienomotoriikkaa vaativaa esinettä kahdessakymmenessä pakkasasteessa kohmeisin sormin.

Jalan rakenteesta ja toiminnasta kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.

Kenkien sisäänkävely

 
Kun olet ostanut kengät, alkaa aikaa vievä prosessi niiden muokkaamiseksi. Kenkien sisäänkävelyllä tarkoitetaan kenkien käyttämistä siten, että ne muovautuvat omaan jalkaan sopivaksi. Sisäänkävely kannattaa aloittaa lyhyillä matkoilla, jotta mahdolliset hankaumat ja muut epämielyttävyydet pysyvät minimaalisina.
Kengän täydelliseen muovautumiseen kuluu aikaa ja kilometrejä. Itse olen huomannut helpoksi tavaksi käyttää kenkiä arkikäytössä, esim. työ- ja kauppareissuilla. Näiden lisäksi lyhyet kävely- ja koiranulkoilutusreissut riittävät muovaamaan kenkää pidempiä retkiä varten.


ÄLÄ IKINÄ LÄHDE VAELLUKSELLE UUSILLA, KÄYTTÄMÄTTÖMILLÄ KENGILLÄ.

 
Kenkien huolto
 

Huoltamalla pidennät kenkien käyttöikää huomattavasti. Lisäksi hyvä lankkaus lisää vedenpitävyyttä ja suojaa kengän materiaalia niin kosteudelta kuin kolhuiltakin. Kengät eivät välttämättä tarvitse täyshuoltoa jokaisen retken jälkeen, mutta puhdistus ja huolellinen kuivatus ovat välttämättömiä.

Aloita kenkien huolto aina puhdistamalla kenkä. Puhdistamiseen tarvitset harjan ja rätin. Pidä huolta, ettet harjaa nahkaa liian voimakkaasti ja vahingoita sitä.

Kun kengät ovat puhtaat ja kuivat (!), voit siirtyä lankkaamaan niitä. Kenkien lankkaaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide.

1. Levitä lankki tasaisesti kenkään.
2. Anna lankin imeytyä. Olen itse odottanut noin 15 minuuttia.
3. Harjaa ylimääräinen lankki pois.
4. (Halutessasi) kiillota kenkä.

Voit myös halutessasi öljytä nahkaiset kengät. Öljyäminen lisää kengän vedenpitävyyttä ja käyttöikää.

1. Kaada öljyä kankaaseen.
2. Levitä öljy tasaisesti koko kengälle.

Pohjalliset


Pohjallisten tehtävä on kerätä kenkään muodostuva kosteus, pitää jalka lämpimänä ja vaimentaa jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi pohjalliset voivat tukea jalkaholvia.

Useimmat pohjalliset ovat pehmustettuja kantapään kohdalta. Pitkiä matkoja kävelevien ja päkiä-, kantapää-, polvi- ja lonkkakivuista kärsivien kannattaa vakavasti harkita sekä päkiän, että kantapään kohdalta pehmustettua pohjallista, kuten Jalaksen FX2.

Tavallisten pehmustettujen pohjallisten lisäksi markkinoilta löytyy myös laaja määrä erikoispohjallisia. Näitä ovat mm. sähkölämmitteiset pohjalliset ja alumiinivuoratut lämpöpohjalliset.

Ihmisen jalassa on kantapään ja päkiän kohdalla noin 18mm paksuinen rasvapatja, jonka tehtävä on vaimentaa jalkapohjaan kohdistuvia iskuja. Tämä rasvapatja alkaa surkastua n. 30 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen kantapää ja päkiä alkavat kipeytyä herkemmin. Olisi fiksua kompensoida heikentynyttä pehmustetta hyvällä pohjallisella.

Voit lukea aiheesta lisää terveyskirjaston artikkelista.

Sukat


Sukkien tehtävä on suojata jalkaa kenkien aiheuttamalta hankausliikkeeltä ja estää ihovaurioita. Lisäksi sukat kuljettavat (materiaalista riippuen) hikoilun synnyttämää kosteutta pois iholta, pitäen jalan kuivana.

Kuten pohjallisia, myös sukkia löytyy useaan eri tarpeeseen. Vaikka suurin osa sukista keskittyykin vain jalan lämmittämiseen, ja kosteuden siirtämiseen, löytyy markkinoilta myös sukkia jotka tukevat jalkaa ja sisältävät iskunvaimentimia.

Jos haluat käyttää vain yksiä sukkia suosittelen keinokuidun ja puu- tai merinovillan sekoitetta, jossa jalan eniten hikeä erittävät alueet ovat kosteutta siirtävän keinokuidun alla, kuten thermolite-sukissa. Puuvilla ja villa lämmittävät kuivana hyvin ja imevät kosteutta tehokkaasti, mutta eivät siirrä kosteutta eteenpäin. Tämä kasvattaa rakkojen ja hiertymien riskiä ja lisäksi jalat palelevat.

Kahden sukan käyttö päällekäin voi olla fiksu ratkaisu. Alemmaksi laitetaan  tiukka ( ei kiristävä ), lähes kokonaan keinokuidusta valmistettu, kosteutta siirtävä sukka, kuten Sievin Coolmax- sukka. Päällä kannattaa pitää thermolite-sukan kaltaista sekoitetta, joka lämmittää ja kuljettaa kosteutta. Kahden sukan käytön etuna on rakkojen tehokas ehkäisy. Hiertävä liike kohdistuu päällimmäisestä sukasta alempaan sukkaan, eikä kuluta ihoa.

Ota sukkia valittaessa huomioon myös koko. Hikoilu ja peseminen kutistaa sukkia, ja liian kireät sukat haittaavat jalan verenkiertoa, turvottaen jalkoja.

Tahti ja tauot

Helpoin tapa ennakoida liiallisesta rasituksesta tai huonosti istuvista varusteista syntyviä ongelmia on järkevän tahdin pitäminen ja säännöllinen, riittävän usein pidetty tauko. Erityisesti päivän ensimmäisiä kilometrejä käveltäessä on tärkeää, että huonosti puettuihin varusteisiin voi tehdä muutoksia ajoissa. Puolustusvoimissa tämä tunnetaan nimellä rättitauko. Rättitauko on marssin alusta noin puolen tunnin jälkeen pidettävä tauko, jolloin sotilaat voivat säädellä jalkarättejään paremmin. Vaikka jalkarätit ovat jääneet jo aikaa sitten pois, on hyvän käytännön nimi jäänyt elämään.

Pidemmällä marssilla kannattaa sopia ryhmän kanssa etukäteen taukojärjestelyistä. Muista ottaa huomioon maaston haastavuus. Paksussa lumihangessa tai jyrkässä maastossa kävely on raskaampaa ja vaatii useimmiten pidempiä levähdystaukoja. Pidä kuitenkin huolta etteivät tauot veny liian pitkiksi, sillä kylmettyneet ja jäykistyneet lihakset revähtävät helposti. Talvella ja kylmällä ilmalla ryhmänjohtaja pitää huolta siitä, että kaikki pukevat tauon ajaksi paksumman vaatteen, ns. "taukotakin" päälle.

 

Lyhyiden taukojen aikana on hyvä käytäntö nostaa jalat muuta kehoa korkeammalle, esimerkiksi puuta vasten. Tämä vähentää jalkojen turvotusta. Pidemmillä tauoilla kannattaa aina pyrkiä puhdistamaan ja hieromaan jalkoja.

Kun otat pidemmän tauon aikana kengät pois jalasta, jätä sukat vielä hetkeksi jalkaan. Näin jalan lämpö haihduttaa ainakin osan sukan kosteudesta pois. Kun otat sukat pois, käännä sisäpuoli ulos ja ripusta ne tuulettumaan.

Hyvän kävelytahdin löytäminen on myös tärkeää. Vanha viisaus "matka ei tapa, vaan vauhti" on täysin paikkansapitävä. Useat konkarit, kuten Ray Mears, painottavat hyvän ja riittävän hitaan tahdin pitämistä. Mearsin sanoin: "in the long run those who keep the steadiest pace tend to travel further for the expenditure of fewer calories".

Erityisen tärkeää tahdittaminen on ryhmässä, joka ei ole toiminut kauaa yhdessä, ja jonka jäsenten fyysinen kunto vaihtelee. Tällaisten ryhmien johtajalla on vastuu asettaa ryhmän hitain ensimmäiseksi, ja pitää huolta että hitain mies kulkee myös omaa tahtiaan. Myös uusien vaeltajien ja marssijoiden tahtia pitää rajoittaa, sillä he (ainakin minusta) tuntuvat kiihdyttävän tahtia turhan nopeaksi.

Rakot

 
Rakko on hiertymästä syntynyt ihonalainen nestekertymä, joka sattuu ja haittaa kävelemistä. Rakkoja syntyy helposti uusilla kengillä, sukilla tai pohjallisilla käveltäessä ja siksi vaeltajan pitää jatkuvasti tunnustella jalkojaan.

Rakkojen kanssa kannattaa mielummin panostaa ehkäisyyn kuin hoitoon. Kun tunnet jalassa jotain epämääräistä, kuten hierrystä tai kuumotusta, pyydä muita pysähtymään ja tarkista asia. Rakkoja on helppo ehkäistä urheiluteipillä, rakkolaastareilla, ja rakonestopuikoilla.

Pidä kengät puhtaana! Maastosta kenkään kulkeutuva lika kuluttaa ihoa tehokkaasti, ja saattaa vahingoittaa kenkää. Erityisesti kalvokenkien käyttäjien tulisi olla varuillaan, sillä kenkään kulkeutunut pikkukivi voi puhkaista kengän kalvon. Jos kenkiin tuntuu jatkuvasti kulkeutuvan kaikkea ylimääräistä, harkitse säärystimien hankkimista.

Muista myös "sukat" kohdassa mainittu kahden sukan käyttö. Jos kengät tuntuvat hiertävän väljyyden takia, voit koittaa vaihtaa päällimäistä sukkaa paksummaksi.

Jos rakko on paikassa, joka hankautuu jatkuvasti kuten päkiässä, varpaassa tai kantapäässä, joudut puhkaisemaan sen. Toimi seuraavasti:

1. Pese jalka, jossa rakko on. Jos pesu ei ole mahdollista, käytä ensiapulaukusta löytyvää desinfiointipyyhettä.

2. Desinfioi neulan tai veitsen kärki polttamalla sitä tulitikulla tai sytkärillä.

3. Kun neula\veitsi on viilennyt, puhkaise rakko painamalla siihen pieni reikä.

4. Purista kudosneste ulos rakosta.

5. Desinfioi rakko.

6. Peitä rakko (rakko)laastarilla tai teipillä.

Jos rakko on syntynyt paikkaan, joka ei hankaa kengän kanssa ja ei haittaa kävelemistä, voit desinfioida sen ja asettaa sen päälle rakkolaastarin.

Painotan vielä haavojen desinfiointia. Pahimmillaan hoitamaton ja likainen rakko voi johtaa akuuttia sairaalahoitoa vaativaan ihotautiin, eli ruusuun.

Kynnet


Lyhyestä virsi kaunis; pidä kynnet lyhyenä, mutta älä leikkaa liian pitkältä. Pitkät kynnet hankaavat kengän kärkeä ja sukkaa vasten, sekä (henkilöstä riippuen) voivat raapia ihoa varpaista. Kalvokenkien kalvo saattaa myös vaurioitua kynsien hankauksesta.

Hnnnnnngh

Sisäänkääntynyt kynsi syntyy yleensä, kun kynsi on leikattu liian lyhyeksi tai sen reunat pyöreiksi, jolloin kynsi pääsee työntymään kynsivalliin. Myös lohjennut kynsi saattaa työntyä kynsivalliin, joten tarkkaile jalkojasi kolhujen jälkeen.

Kun kynsi on jo alkanut kääntyä sisäänpäin, voit yrittää estää kynttä painumasta syvemmälle asettamalla kynnen alle jotain, kuten pumpulia tai kangasta. Muista desinfioida kynsivalli ja mahdolliset haavaumat.

Nilkan nyrjähdys

Nyrjähtänyt nilkka on hyvin yleinen, ja varmasti jokaiselle tuttu vamma. Nyrjähdyksiä on erilaisia, kevyistä, hetkellistä kipua tuottavista aina nilkan murtaviin asti. Hyvät vaelluskengät tukevat nilkkaa ja ehkäisevät nyrjähdyksiä.

Q:Mitä yhteistä on velhoilla ja fiksuilla vaeltajilla?
A:Molemmat kantavat sauvaa.

Matkasauva kuulostaa vanhahtavalta, ja sitä se onkin. Sauvaa käytetään epävarmoissa maastoissa ylimääräisen tuen saamiseksi. Talvella sauvalla voi kokeilla lumen syvyyttä, etsiä ojia ja kokeilla jäätä.

Kun nilkka nyrjähtää, muista KKK. Kylmä, koho ja kompressio.

Kylmä = Kannan itse rinkassa aina kylmäpussia ja ideaalisidettä nyrjähdysten varalta. Kylmä olisi syytä saada nilkkaan mahdollisimman nopeasti, turvotuksen estämiseksi. Ideaaliside on hyvä kylmäpussin kiinnittämiseen, ja soveltuu myöhemmin nilkan tueksi sellaisenaan. Talvella voit käyttää myös lunta ja jäätä tilapäisvälineinä.

Pidä kylmää 10-15 min kerrallaan nilkkaa vasten. Varo aiheuttamasta paleltumaa. Tarvittaessa voit asettaa kangasta kylmäpussin ja ihon väliin.

Koho = Kohoasennossa nilkka on muuta ruumista ylempänä, esim. puuta tai vaellustoveria vasten.

Kompressio = Puristus nilkan ympärille. Tukee nilkkaa ja ehkäisee turvoitusta.

<protip> Nyrjähtänyt nilkka voi turvota todella pahasti. Jos nyrjähdys tapahtuu erämaassa alueella johon et voi leiriytyä, älä ota kenkää pois jalasta sillä et välttämättä saa sitä turpoamisen takia enää takaisin. Kuljeta nilkkansa nyrjäyttänyt tilapäisvälineistä tehdyillä paareilla, tukikepeillä tai kantamalla sopivalle leiriytymisalueelle ennen kengän pois ottamista </protip>

Ohjeita tilapäisten paarien valmistamiseen englanniksi.

Muista KKK - Kylmä, koho ja kompressio.

Juoksuhautajalka


Juoksuhautajalka syntyy, kun jalka on ollut pidemmän aikaa viileässä tai kylmässä kastuneena. Juoksuhautajalka lasketaan kylmävaurioksi, mutta sitä ilmenee myös 0°C - 16°C välillä. Parhaiten ehkäistet juoksuhautajalkaa vaihtamalla sukkia tarvittavan usein ja kuivaamalla jalkoja. Jos vaellat kosteikossa tai suolla, varaa mukaan riittävästi kuivia sukkia ja käytä suojavarusteita kuten säärystimiä. Muista syödä ja juoda riittävästi. Nestehukka ja aliravitsemus altistavat paleltumille ja kylmävaurioille.

Jos sinulle kehittyy juoksuhautajalka hanki itsesi sairaalaan.

Paleltuma


Paleltumiin tulee varautua aina, kun liikutaan ulkona alle 0°C lämpötiloissa. Paleltumiin yhdistyy usein verenkiertoa heikentävät tiukat kengät tai sukat, ja kosteus.

Paleltumia voi ehkäistä pitämällä jalat, sukat ja kengät kuivina, sekä käyttämällä kylmässä riittävän isoja kenkiä ja väljiä sukkia. Lisäksi tupakointia olisi syytä välttää, sillä se heikentää ääreisverenkiertoa.

Paleltuman kehittymisen huomaa useimmiten pistelystä ja leviävästä tunnottomuudesta. Iho alkaa muuttua valkoiseksi. Jos huomaat pistelyä jaloissa, pysäytä ryhmä, ota kenkä pois ja hiero jalkaa verenkierron parantamiseksi. Voit myös yrittää ravistella jalkaa. Jos paleltuma on päässyt jo selvästi edistymään, tarvitset joko tulet tai kaverin. Paras keino on ottaa kenkä pois, ja asettaa paleltunut jalka vaellustoverin vatsaa vasten, takin alle.

Jos jalka on jäätynyt, eli näyttää tältä, on parempi pyrkiä takaisin sivilisaation pariin jäätyneellä jalalla, kuin yrittää sulattaa sitä. Sulattaminen turvottaa jalan, tuottaa äärimmäistä kipua ja aiheuttaa kudosvaurioita, jolloin matkanteko pysähtyy kokonaan.

Elokuvissa tehdään aina välillä oikein räväköitä kenttäamputaatioita. Sanomattakin selvää, että tällaista ei kannata tehdä missään tapauksessa. Nykyisin vaikeitakin paleltumia saadaan hoidettua tehokkaasti, ja amputaation tarve on vähentynyt huomattavasti.


Se jaloista, nyt hetkeksi metsään.


REISSU


Suoritettiin 23. - 24.3 vähän yli 30 kilometrin vaellus, jonka päätteeksi yövyttiin Vaarniemen laavulla. Reitti kulki Kuusiston linnanraunioiden kautta Ala-Lemuun ( kyllä, sen niminen paikka on olemassa ), josta suunnistettiin Vaarniemeen yöksi. Aikaa retkeen kului taukoineen noin yksitoista tuntia, joten marssivauhti on ollut 3,5 - 3,75 km/h välillä, mikä on tasaisessa, urbaanissa maastossa vielä ihan siedettävä vauhti, mutta erämaahan liian reipas.

Osa varusteista esillä. Vasemmalta oikealle: Ompelusetti, EA-laukku, otsalamppu, puukko
erämuki, kirves, ideaaliside+kylmäpakkaus, kuivaruokaa, teetä, trangia ja makuupussi.

Matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Keli oli loistava, ei juuri tuulta ja aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä matkasta olivat valitettavan urbaaneja, sillä ainut reitti Kuusiston saarelle kulki Kaarinan kaupungin läpi.

Kuusistossa asutus alkoi käydä harvemmaksi ja metsät koskemattomammiksi, mikä on tietenkin mieluisaa tämän harrasteen kannalta. Viime kerralla bongattua raatokasaa ei näkynyt, eikä myöskään takapihallaan laitonta metsästystä harrastavia juntteja.

Matka taittui joutuisasti, ja taukoja ei tarvinnut juuri pitää. Koska reissua oli valmisteltu jonkun aikaa, oli varusteetkin aseteltu edeltävänä päivänä valmiiksi siten, että niitä ei enää tarvinnut säätää.

Kuusiston maisemia.

Noin kolmen tunnin reippaan (pitkää reissua silmällä pitäen ehkä vähän turhankin reippaan) kävelyn jälkeen saavuimme Kuusiston linnanraunioille. Luonnonhelmassa olevan piispanlinnan raunion ylevyyttä saattoi hiukan vähentää parkkipaikalla ensimmäisenä vastaan tullut muistutus samalla planeetalla happea tuhlaavista ääliöistä.

EI NÄIN.
Lähin roskis oli kolmen (3) metrin päässä.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuusistossa pidettiin ensimmäinen pitkä tauko, jonka aikana huollettiin jalat ja tehtiin ruokaa. Lounaana oli pastaa ja epämääräistä pinaattimakaronioksennusta.

Yhdellä trangialla saa kahdet safkat samaan aikaan, kunhan hankkii ylimääräisen spriipolttimen.
Huomioi oikealla olevan ruoan hyvyys, ja vasemmalla olevan pahuus.

Makoisan tai vähemmän makoisan lounaan jälkeen astiat piti saada tiskatuksi. Koska alueella ei ollut havupuita, ja varvut olivat vielä lumen alla, käytimme lunta. Ensin hangattiin lumella suurimmat liat pois, jonka jälkeen sulatettiin lumesta vettä. Lämmin vesi liotti rasvan ja pinttyneen lian pois kulhosta, jonka jälkeen sen voi hangata puhtaaksi ja laittaa kuivamaan.

Tiskivettä tulossa. Kokemus osoitti, että kippo kannattaa mielummin asettaa nuotion viereen,
kuin sen päälle nokeentumisen välttämiseksi.

Täysmetalliset ruokailuvälineet on helppo desinfioida tulessa.

Kuusistosta matka jatkui kohti Ala-Lemua ja Vaarniemeä. Reitti oli siitä hiukan tylsä, että jouduimme tulemaan lähes samaa reittiä takaisin aina Kaarinaan asti. Poistumisreitin varrella oli kuitenkin yksi nähtävyys, Kuusiston kirkko.

Mielummin menisin tuossa naimisiin, kuin jossain post-kubistisessa taideteoksessa.
 

Ala-Lemu on yhtä vilkas ja menevä paikka kuin miltä se kuulostaa. Eli se ei ole. Kuljimme aikamme kohti itää, jossa koitimme löytää Lemun taistelun muistomerkkiä, mutta turhaan. Ala-Lemusta suunnistimme kohti Vaarniemen laavua.

Laavun lähellä olevalla halkovajalla oli taistelumoraalia nostattava yllätys. Kaarinan partiolaiset olivat raahanneet paikalle ahkion, jossa saattoi vetää muuten erittäin ****maista puukuormaa suhteellisen vaivattomasti. Iso käsi partiolaisille.

Sellainen tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitos mielenkiinnosta.

Valmistautuminen ja varustautuminen

27. joulukuuta ja lähtö Kurjenrahkaan lähestyy huomattavaa nopeutta. Jotta blogin saavuttama asialinja säilyisi, käsitellään tässä tekstissä valmistautumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Kuten aina, on blogin kirjoittaja pienessä sievässä. Lisäksi kosmiselle tasolle noussut jonneus ei ole hävinnyt mihinkään, joten alla olevaa tekstiä ei kannata ottaa ainoana totuutena.


Retkeä suunniteltaessa olen ottanut tavaksi suorittaa ja selvittää asiat seuraavassa järjestyksessä.

1. Kohde
2. Retken pituus (marssittuna kilometreinä) ja kesto ( ajallisesti)
3. Osallistujat

4. Varustus
5. Aikataulun luonti
6. Kaiken ylläolevan varmistus

7. Viimeiset valmistelut

Kaikki seitsemän kohtaa sisältävät huomattavan määrän erinäisiä alakohtia, jotka ovat sidoksissa ympäristöön, henkilöihin ja suoritettavan vaelluksen yms. pituuteen. Tekstissä annetaan siis yksi, hyvin yleistävä malli retken suunnittelusta. Yksityiskohtien suunnittelu on lukijan vastuulla. Kuten lahjakkaimmat jo tajusivat, olen jakanut yllämainitut seitsemän kohtaa kolmeen eri osioon.

1. Osio

Kohde, pituus, kesto ja osallistujat.

1. Kohde

Kohde voi olla käytännössä mikä tahansa maastonkohta aina lähimetsästä Jotunheimiin. Itselleen valehtelu ei kuitenkaan kannata. Jos varusteesi ovat vähäiset tai huonolaatuiset ja joukko kokematon, ei kannata tehdä pitkää retkeä. Maastossa yöpymistä kannataa harjoitella lähimetsikössä, josta pääsee kotiin äidin helmoihin jos joku kusee. Kun yöpyminen, huoltaminen (ruoka ja juoma) ja liikkuminen on harjoiteltu, voidaan suorittaa pidempiä vaelluksia.

Kohdetta valittaessa pitää huomioida maasto, valaistusolosuhteet, sää, vuodenaika, henkilöiden määrä, oma- ja joukon kokemuksen taso sekä useita muita pieniä asiota. Suuri osa yleisistä retkeilykohteista, kuten luonnonpuistot, ovat auki vaeltajia varten myös talvella, mutta kunnossapito on usein vähäistä tai olematonta. Jos koet olevasi kokematon kannattaa pidemmät ja haastavammat vaellusreitit suosiolla jättää valoisalle vuodenajalle, jolloin reitit ovat paremmassa kunnossa.

Pitkää vaellusta suunniteltaessa kannattaa suunnitella välietapit, yöpymis- ja taukoalueet vesipisteiden tai vedenlähteiden lähelle. Vaeltaessa luonnonpuistoissa ei yöpymisessä kannata luottaa pelkkiin laavuihin. Laavut ovat erinomainen keino yöpyä kaikkina vuodenaikoina, ja siksi monissa luonnonpuistossa on useita kiinteitä laavuja. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua siihen, että laavu on varattu. Jos et halua lusikkaan ventovieraan Reijo-sedän kanssa kannattaa varustautua siten, että pystyt nukkumaan muualla.

2. Pituus ja kesto

Tämä kohta on hyvin riippuvainen kohteesta. Pituutta ja kestoa voi arvioida aikaisempien kokemustensa perusteella, tai kävelemällä varusteiden kanssa samanlaisessa maastossa. On kuitenkin tärkeää, että aikataulussa on joustovaraa. Esimerkiksi viime vuonna suorittamamme Vajosuon vaellus  pitkittyi muutamalla tunnilla vaellusreitille kaatuneiden puiden takia.

Kaikissa epävarmoissa maastoissa (suo, jäätyneiksi oletetut lammet, rannat yms.) liikkuessa kannattaa varata ylimääräistä aikaa. Myös keskinopeus kärsii näissä olosuhteissa, kun vaeltajat seisovat paikallaan ja koittavat epätoivoisesti etsiä uutta kiertoreittiä. Muista myös, että pimeys laskee matkavauhtia ja vaikeuttaa suunnistamista vieraassa maastossa. Ajoita mahdollisimman paljon kävelyä valoisalle ja mahdollisimman paljon huoltoa pimeälle.

3. Osallistujat

Erityisen tärkeää varmistaa. Osallistuvat henkilöt ovat taitoineen (erityisesti puuttuvine taitoineen) ja luonteineen suurin yksittäinen tekijä mukavuudessa. Useat muuten onnistuneet reissut ja tapahtumat ovat kusseet juuri henkilöiden välisen kemian takia. Muista, että mukavissa oloissa helposti suuttuva kaveri todennäköisesti suuttuu väsyneenä vielä helpommin.

Osallistuvia kannattaa myös sitouttaa suunnitteluun ja siten varsinaiseen retkeen. Kun joukko kokee, että onnistuminen on kaikkien yhteinen vastuu se muuttuu tehokkaammaksi ja matkanteko on mukavampaa. Sitouttaminen ja pieni painostaminen on myös helppo tapa karsia joukosta ne joita oikeasti kiinnostaa niistä, jotka ovat vain pelanneet liikaa Skyrimiä. Taidottomuus on korjattavissa, mutta huonoon asenteeseen ja kiinnostuksen puutteeseen ei juuri voi vaikuttaa.

Myös osallistuvien varusteiden tilannetta kannattaa tentata. Harvalla ihmisellä on kaikkia varusteita itsellään, joten tavaroiden lainaaminen ja hajauttaminen kannattaa kunhan pidät huolen, että lainaat luotettaville ihmisille. Tulokkaille kannattaa kertoa oma varustautuminen ja siihen liittyvät temput, kuten rinkan vuoraaminen jätesäkillä. Tällä ehkäiset väärissä varusteissa paikalle hiippailevaa jonnea, joka hidastaa joukkoa ja valittaa kun lippaskengät kastuvat suolla.




Karttatiedustelu, välimatkojen arviointi ja kirjaaminen ja merkkaaminen karttaan helpottaa aika-arvion tekemisessä.
Alueen karttaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.   

Hyväksi havaittu tapa kirjata välimatkoja.
Kohteiden nimet, etäisyys, ilmansuunta ja maaston tyyppi. Säilytä muovikassissa tms. suojassa kosteudelta.

 2. Osio

Varusteet ja aikataulutus



 4. Varustus

Tämä osio on tarkoitettu ihmisille, joilla on hyvin heikko tai olematon käsitys siitä, mitä reppuun tulisi laittaa. Jos et täytä tuntomerkkejä, voit skipata seuraavaan lukuun.

Aluksi muutama sana varusteiden hankinnasta:

Oli kyse metsästyksestä, metsänkäynnistä tai harhaisesta vaeltamisesta, törmäät yhteen yhdistävään tekijään. Kaikki on niin pirun kallista.

Varusteiden hankinta on pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, jonka aikana opit tunnistamaan hyviä piirteitä eri varusteista ja opit erottamaan laadukkaat valmistajat huonoista. Muista sanonta : "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa". Halpoja välineitä joudut suurella todennäköisyydellä ostamaan ainakin toisen kappaleen. Lisäksi huonolaatuisilla tavaroilla on tapana hajota juuri pahimmalla hetkellä.

Itse, köyhänä opiskelijana, olen rajannut rahankäytön seuraaviin esineisiin. Kengät, sukat ja kantolaite. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritakki tai alushousut voivat olla hiukan halvemmat, mutta kenkiin, sukkiin ja kantolaitteeseen (reppu/rinkka) sijoitan niin paljon rahaa, että saan varmasti hyvää laatua. Laatutavara kestää käyttöä ja siihen voi luottaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkkinä toimii kirjoittajalla aktiivikäytössä oleva Savotta 906 - rinkka , joka on 1980- luvulta.

Kengät ja sukat ovat eräilijän tärkeimmät välineet, ja niiden tulee aina olla oikean kokoiset. Poikkeuksena talvikengät, joissa voi olla väljää tilaa huopavuorta tai villasukkaa varten.

Koska kenkiin saa kulumaan huomattavia summia rahaa (200€+) niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä hyvin. Parhaimman hyödyn saavat ne, jotka saavat yhdistettyä vaelluskengät ja työkengät. Seisomatyötä tekevät voivat esimerkiksi harkita Haix-kenkiä, jotka soveltuvat hyvin kaikkeen toimintaan, jossa jalkoihin kohdistuu rasitusta.

Sukkiin ei onneksi mene yhtä paljoa rahaa. Merinovillaiset sukat ovat olleet jo kauan kovaa huutoa eräilijöiden keskuudessa, eikä turhaan. Merinovilla poistaa kosteutta tehokkaasti ja lämmittää vaikka sukka olisikin kostea. Lisäksi kuiva merinovilla lämmittää paremmin kuin tavallinen puuvilla. Tämä johtuu mitä ilmeisemmin merinovillan kyvystä sitoa enemmän ilmaa kuin puuvilla. Suosittelen ostamaan kolmet parit. Reissulla yhdet ovat kuivamassa repun päällä, yhdet repussa reservinä ja yhdet jalassa.

<protip> Etsi kengästä pohjallinen ja irroita se. Ota sanomalehteä ja aseta pohjallinen sitä vasten. Leikkaa sanomalehdestä pohjallisen muotoinen tai hiukan isompi pala irti. Rypistä. Aseta pohjallisen alle. Kun näitä on 5-6 kappaletta, ne imevät sekä jalasta irtoavan, että ulkoa tulevan kosteuden itseensä ja pitävät näin kengän sekä sukan kuivana. Ja kuten jonne jo arvaa, kuiva tarkoittaa kylmässä lämmintä. </protip>

Kolmantena sijoituskohteena mainittiin kantolaite. Rinkka on kallis kertaostos, mutta kestää hyvin huollettuna ikuisesti. Valittaessa rinkkaa kannattaa miettiä mihin käyttöön se tulee, eli minkä kokoisen rinkan tarvitsee. Muista, että vaikka kevyt päiväreppuna käytössä oleva anatominen rinkka kuulostaa kätevältä, saatat joutua kantamaan isompaakin kuormaa vaelluksillasi. 60-100 litraiseen rinkkaan mahtuu varmasti kaikki mitä tarvitset, ja samainen rinkka toimii yhtälaisesti päivävaelluksilla.

Monessa rinkassa on nykyään myös ulkoisen (usein metallisen) rungon sijasta muovia ja komposiittia rinkan rankana. Komposiitti on kevyempää ja muovautuu jotenkuten kehoa vasten, joten jos olet täysin varma siitä ettet kanna mitään raskasta rinkkasi kanssa, osta tällainen. Suuria kuormia (Esim. usean päivän vaelluksen tarvikkeet, noin 18-25kg) kantaessa kannattaa suosia ulkoista metallista runkoa.

<protip> Kun kakka osuu tuulettimeen (ja sehän osuu!) saa ulkoisesta metallisesta rungosta tehtyä aika pienellä työllä kestävät evakuointipaarit. </protip>

Myös rinkan säädettävyys ja aukot ovat isossa roolissa. Säädettävällä rangalla varustetut rinkat saadaan sopimaan vähintään lähes täydellisesti jokaisen kantajan selkään. Säädettävyys tuo toisaalta riskin, sillä kaikki mikä liikkuu voi mennä rikki.

Aukot määrittelevät kuinka hyvin rinkan saa pakattua ja kuinka helposti sieltä saa tavaraa pois. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että putkirinkat, joissa on vain yksi aukko kannattaa jättää kauppaan. Yksi aukko tarkoittaa kaikkien tavaroiden purkamista jos haluat jotain pohjalta. Kaksi aukkoa, toinen pohjalla ja toinen päällä, on jo suhteellisen toimiva ratkaisu. Oman rinkkani taskut on jaettu seuraavasti:

Ärsyttävän pientä tekstiä? Avaa kuva painamalla sitä.

Yllä oleva malli on todettu toimivaksi. Bonusta tuo ulkoinen metallinen runko, johon voi sitoa kevyitä, mutta tilaa vieviä esineitä, kuten makuupussin tai alustan.

Muutama luotettavaksi todettu valmistaja : Fjällräven, Haglöfs, Eberlestock ja Savotta.


Seuraavaksi muutama sana vaatetuksesta.

Vaatetusta on vuodenajasta riippuen joko kahdessa, kolmessa tai neljässä kerroksessa. Talvella kerrospukeutumisen vaikutus korostuu, sillä kerrosten väliin jäävä ilma lämmittää tehokkaasti.

Kerrokset menevät seuraavasti:

1. Aluskerrasto = Ohut, ihonmyötäinen kerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Hyvä aluskerrasto on painonsa arvoinen kullassa.

2. Lämpökerrasto = Käytetään yleensä vain kylmissä olosuhteissa. Estää ihon säteilemää lämpöä karkaamasta, eristää kylmää ja siirtää kosteutta uloimpaan kerrastoon.

3. Välikerrasto = Aluskerrastoa paksumpi kerrasto, joka sitoo itseensä ilmaa eristeeksi. Siirtää myös kosteutta seuraavaan kerrastoon. Valmistetaan usein fleecestä tai muusta vettä sietävästä materiaalista.

4. Kuoritakki tai housut = Pitävät kosteuden ulkopuolella, suojaavat tuulelta ja siirtävät alempien kerrastojen tuomaa kosteutta ulos. Hyvä kuoriasu on aluskerraston tavoin tärkeä ja tuo huomattavan määrän mukavuutta toimintaan vaikeammissa sääolosuhteissa.

Vaatteisiin saa menemään paljon rahaa, ja merkkivaatteita ostamalla vielä enemmän. Kannattaa seurata eräihmisten keskustelupalstoja, sillä niissä käydään usein keskusteluja varusteista. Jos löydät hyvän hintaisen tuotteen, jonka laadusta et ole varma, kysy apua eri foorumeilta ja palstoilta.

Koska kertaus on opintojen äiti: Alimmaksi hikeä siirtävä kerrasto, eli homoeroottisen kireä aluskerrasto. Seuraavaksi lämmittävä kerrasto, eli lämpö -tai välikerrasto. Jos on oikein kylmä niin molemmat. Sitten kuorikerrasto, eli Gore-tex (tai vast.) takki ja housut.



Sitten muutama huomio ruoasta ja vedestä.


Vesi on ehto kaikelle toiminnalle ja sen saanti on ensimmäinen prioriteetti. Kuten otsikon "kohde" alla lukee, väli- ja taukopisteet kannattaa suunnitella etukäteen vesipisteiden tai vedenottopaikkojen läheisyyteen. Jos vesipisteitä tai makeaa vettä ei ole saatavilla joudut turvautumaan joko a) lumen sulattamiseen talvella tai b) selkääsi. Talvi, kaikessa v***tumaisuudessaan, antaa retkeilijälle helpotusta vesihuollon suhteen. Lumesta voi keittää juomakelpoista vettä, kunhan oikeasti keität veden ja tarkistat lumen jota sulatat.

<protip> Lumesta sulatettu vesi ei sisällä mitään muuta kuin H₂O:ta ja kaikkea shaissea mitä ilmassa on. Pitkällä retkellä tämä johtaa lisääntyineisiin kramppeihin ja elimistön kuivumiseen. Miksi? Siksi, että vedestä puuttuu kraanavedelle ominaiset suolot. Lisäämällä elektrolyyttijauhetta pidät elimistön suolotasapainon kurissa ja estät liiallista kuivumista. Linkin takaa löytyvässä jauheessa on elektrolyyttien lisäksi maitohappobakteereita, joita on hyvä nauttia kun elimistöön kulkeutuu vieraita bakteerikantoja. Maitohappobakteerit ehkäisevät osaltaan ripulointia ja vatsatautia. </protip>

Vettä voi myös tarvittaessa kantaa mukana. 0,5- ja 1,5 litran juomapullot soveltuvat hyvin veden säilytykseen vaelluksilla. Ota kuitenkin huomioon, että vedellä on ärsyttävä tapa jäätyä juomapulloihin talvella. Juomarakon ja repun käyttäminen on hyvä idea, jos vesi täytyy pitää lähellä kehoa (eli lämpimänä) ja helposti saatavilla.

Juomarakoilla ja repuilla saa hyvin kivuttomasti kannettua tarvittaessa suuriakin määriä vettä, mutta talviolosuhteissa ne vaativat hiukan huomiota. Erityisesti letku vaatii käyttäjältä toimenpiteitä, sillä se on hyvin altis jäätymiselle. Letkua olisi syytä pitää mahdollisimman lähellä ihoa ja vähintään kahden kerraston alla. Jos letku pääsee jäätymään, muuttuu kaikki rakossa oleva vesi hyödyttömäksi.

<protip> Kun käyt nukkumaan, ota kaikki mahdolliset juomat makuupussiin sisälle. Näin sulatat ja lämmität niitä aamua ja seuraavaa päivää varten. </protip>

Muista juoda jatkuvasti! Kylmissä olosuhteissa tarvitset aivan yhtä paljon vettä kuin kuumissakin!


Ruoka on toinen retkeilyn elinehdoista. Selviytymisen kannalta katsottuna ruoka on kuitenkin toissijaista nesteytykseen verrattuna. Ihminen pärjää noin 20 päivää ilman ruokaa, mutta vain 2-3 päivää ilman vettä. Muista tämä jos joskus satut syöksymään lentokoneella keskelle erämaata.

Ruoan tarkoitus on tarjota eräilijälle energiaa päivittäiseen toimintaan. Suurin osa vaeltajista laihtuu huomattavia määriä (muutaman kilon) pidempien vaellusten aikana.  Syynä on pääosin kehon hiilihydraattivarastojen ja niiden sitomien nesteiden haihtuminen. Vaeltaja ei saa tarpeeksi energiaa ruoasta, koska keskiverto eräjorma tekee ruokaa vain 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja silloinkin hyvin laiskasti.

Vaelluksella jatkuva energiantarve korostuu ja siksi vaelluksella olisi syytä kantaa kahdenlaista ruokaa: Ruokaa, jonka aiot syödä kun osasto pysähtyy ja huoltaa, ja ruokaa jota nautit matkan aikana. Vaelluksen vaatimaa energiamäärää ei kannata aliarvioida. Ruoka kannattaa pitää yksinkertaisena ja helposti lämmitettävänä sekä nautittavana, koska reissussa toimitaan pääsääntöisesti väsyneenä. Moni eräilijä (minä mukaanlukien) on varannut vaikka mitä gourméta mukaan, ja lopulta todennut ettei millään jaksaisi laitella kaikkea, ja näin osa ruoasta on jäänyt nauttimatta. Pidemmällä vaelluksella tämä johtaa toimintakyvyn laskuun ja laihtumiseen.

Haastavissa olosuhteissa ja väsyneenä huomaa, että yksinkertainen on kaunista ja oppii suosimaan keittoja ja valmisruokia (MRE = Meal Ready to Eat), jotka ovat nopeasti valmistettavissa ja nautittavissa.

Makkara maistuu kaikille, paitsi hipeille, ja on myös suhteellisen helppoa valmistaa.
Huomioi ruokaa valittaessa, että saatat joutua syömään sen kylmänä!

Liikkuessa kannattaa pitää käsillä jotain pientä syötävää. Tällä pidät huolen jatkuvasta energiansaannista ja ylläpidät toimintakykyäsi. Suositellen pähkinöitä. Pähkinät sisältävät suoloja joita elimistö tarvitsee nesteytykseen. Lisäksi pähkinöissä oleva rasva estää niitä jäätymästä kovillakin pakkasilla.


Sitten pari sanaa ruokailuvälineistä, keittimistä ja aterimista.

Ruoan valmistuksessa käytettävien välineiden valinnassa kannattaa painottaa toimintavarmuutta. Välineitä on tullut markkinoille runsasta tahtia, mutta muutamat nimet ovat säilyneet jo iäisyyden. Trangia on ollut jo kauan kestosuosikki, eikä syyttä. Runsaat 700g painavalla setillä saa valmistettua jo aika monipuolisesti erilaisia ruokia, ja toimintavarmuus on taattu säässä kuin säässä. Trangian lisäksi löytyy useita muita vaihtoehtoja. Mainittakoon USA:sta Trangian kilpailijaksi rantautunut Jetboil kaasukeitinjärjestelmä, joka on tehokkuudessa lähes lyömätön, mutta ei kestä kovinkaan kummoista runnutusta toisin kuin metallinen Trangia.

Kuten aikaisemmin tuli lohkaistua,  yksinkertainen on kaunista. Esbit- kenttäkeitin on edullinen ja tehokas varavaihtoehto, ja toimii sellaisenaan lyhyillä reissuilla. Keitinjärjestelmä painaa runsaat 150g ja pelastaa monelta pahalta, kun vaeltajan Jetboilin kaasu loppuu kesken reissun.

Ruokailuvälineitä valittaessa kannattaa suosia yksinkertaisia muotoja, jotka saa helposti puhtaaksi. Kaikki taitokset, kulmat ja saranat tuppaavat keräämään itseensä ruoan tähteitä, ja niitä on vaikea saada puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Pahimillaan tämä johtaa kunnon jallatautiin, eli ruokamyrkytykseen. Muista desinfiointi ja kenttähygienia! Yhdysvalloissa suurin yksittäinen metsänvartijoiden työllistäjä on huonosti huolletuista ruokailuvälineistä sairastunut vaeltaja, joka ei enää selviä yksin takaisin sivilisaation pariin. Varaa pitkille reissuille aina mukaan ripulilääkettä ja glukoosigeeliä. Glukoosigeeli pysyy vatsassa vaikka oksentelu olisi rajua. Lisäksi glukoosigeelillä voi hoitaa hypoglykemiaa ( alentunutta verensokeria) hyvin tehokkaasti. Glukoosigeeliä kannattaa varata mukaan erityisesti silloin, jos joukossa on diabeetikko.

Riittävän huollon merkitys korostuu pitkillä retkillä. Jos johdat osastoa pidä huolta, että tauot pidetään heikkokuntoisimman mukaan. Muista, että kiirehteminen voi kostautua kun hapoille päässyt mies alkaa hidastamaan koko joukon tahtia.

Lopuksi vielä lista muista tarvikkeista, jotka kannattaa hankkia välittömästi, kun olet saanut yllämainitut kolme (reppu,kengät ja sukat) hommattua:

- Ensiapupakkaus. Ehdoton pakko jos suunnitteilla on vähänkin pidempi retki. Linkin takaa löytyy Mil-Tec:in iso ensiapupakkaus. Pakkaus on sellaisenaan ihan riittävä, mutta kannattaa vaihtaa sakset ja pinsetit metallisiin. Lisäksi pidemmille retkille, joissa sairaalaan pääsy on muutaman tunnin päässä, kannattaa hankkia kiristysside ja Celox- hemostaattia.
Näillä kahdella saat tyrehdytettyä jopa valtimoverenvuodon suhteellisen vähällä vaivalla.

- Aikaisemmissakin teksteissä mainitut tulitikkurasia, myrskytulitikut ja hätävaraksi kipinärauta.

- Paracord-narua. Narulle löytyy mitä mielikuvituksellisimpia käyttökohteita.

- Ompelusetti. Korvaamaton väline pitkällä retkellä. Mukaan kannattaa lyödä ainakin kumi- ja telttapaikkoja.



5. Aikataulun luonti


Kohdetta, kestoa ja pituutta suunniteltaessa joudut suunnittelemaan jo karkean aikataulun. Itse pyrin luomaan mahdollisimman tarkan aikataulun reissua ennen suoritettaville toimenpiteille, mutta varsinaisen retken aikataulu jää pakostakin hiukan auki. Tärkeintä on, että arvioit välietappien ja taukopisteiden etäisyydet siten, että kävelytahti ei nouse liian kiivaaksi ja mahdollisimman suuri osa liikkumisesta tapahtuu valoisaan aikaan. Pidä myös huoli, että matkan  haastavat vaiheet (esim.jyrkät nousut tai laskut) ja alueet, joissa suunnistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, käydään valoisassa. Muista luoda tarkistuslista ja/tai aikataulu myös omille toimillesi.

Anna osallistujille ja halukkaille aikamääreitä. Niillä pidät huolen, että kaikki oikeasti tekevät tarvittavat valmistelut, eivätkä kuse retkeä ilmestymällä väärissä varusteissa paikalle. Kuten aikaisemminkin todettiin; pieni painostaminen auttaa erottamaan oikeasti kiinnostuneet ihmiset jonneista ja haaveilijoista. Lisäksi aikamääreet pitävät huolen siitä, että projekti kulkee eteenpäin ja tulee joskus toteutuskelpoiseksi.

Alla on esimerkki fiktiivistä retkeä varten luodusta aikataulusta. Esimerkissä retki aloitetaan 12. päivä tammikuuta.

1.1.2012   - Ilmoittautuminen retkelle.
5.1.2012   - Ilmoitus, jos joitain varusteita puuttuu.
6.1.2012   - Lista mukaan tulevista varusteista. Tämän voi jättää pois, mutta varsinkin uusien   vaeltajien kanssa kannattaa suosia kontrollifriikkiä lähestymistapaa.
10.1.2012 -  Viimeinen varmistus osallistuvista ( sairastapaukset yms.)
11.1.2012 - Minuuttiaikataulun kertaaminen (mistä lähdetään, kuka noutaa kenetkin, milloin ollaan kohteessa jne.)
Lähtöhetki - 1 tunti : Soita osallistujat läpi ja varmista, että kaikki ovat heränneet.
Lähtöhetki : Koita hillitä itsesi, kyllä se viimeinenkin mies varmasti kohta herää.

Muista antaa aikataulusta kopio jollekkin lähiomaisellesi tai luotettavalle kaverille. Sovi kuinka usein otat yhteyttä. Paras keino on antaa kaverille kartta, johon olet merkannut vaellusreitin ja välietapit. Merkkaa karttaan pisteet, joista aiot soittaa hänelle. Jos jotain sattuu, osaa kaverisi ohjata viranomaiset jo oikealle pätkälle vaellusreittiä.



6. Kaiken yllä olevan kertaus

Hyvin yksinkertainen ja helppo kohta. Kertaa ja varmista kaikki.

Aloita soittamalla osallistujille ja varmistu siitä, että he ovat hoitaneet oman osuutensa. Kertaa reitti ja välietapit. Tyhjennä rinkkasi ja vertaa sen sisältöä tarkistuslistaan. Säädä rinkka valmiiksi. Täytä juomarakot ja reput. Varmistu siitä ,että kaikki tietävät missä ollaan ja milloin. Tarkita paristoilla toimivien laitteiden tila ja hanki varaparistot. Aloita nestetankkaus viimeistään tässä vaiheessa.


 7. Viime hetken valmistelut

Aloitan yleensä viimeiset valmistelut kahta päivää ennen lähtöä. Kaksi päivää on siitä hyvä aika, että ehdit esimerkiksi vielä miettimään varustuksesi uusiksi jos joku jääkin pois, tai sää muuttuu radikaalisti. Lyhyt lista asioista, jotka on syytä tarkistaa ennen lähtöä. Listan sisältöön vaikuttaa todella paljon aikaisemmat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, joten tämä on vain hyvin yleistävä lista.

- Tarkista säätiedot.
- Lataa kaikki mikä toimii akulla.
- Kertaa kartasta vaellusreitti.
- Tarkista mukaan tulevien laitteiden toimivuus. Erityisesti kompassi, jos joudut suunnistamaan.
- Tarkista, että rinkka on pakattu ja säädetty hyvin. Pidä huolta, ettei mikään kolise repussa. 12 tuntia kestävä säännöllinen kolahdus ajaa ihmisen hulluksi.
- Älä nauti suuria määriä kofeiinia tai alkoholia.

Huonosti suunniteltu on puoliksi kustu, ja toisinpäin. Opettele hakemaan saamastasi tiedosta olennaisimmat asiat, ja opettele ne hyvin.

Onneksi olkoon jos olet selvinnyt tänne asti nukahtamatta! Kirjoittaja alkaa selvittää päätään ja valmistautumaan Kurjenrahkaa varten.

Seuraavassa tekstissä ainakin Vajosuon vaelluksesta ja yöpymisestä ulkona.


Stay tuned for more shit!