Vaarniemen laavusta, muutamasta makuupussista ja kenttähygieniasta

Terve.

Koko kevään syyssää:

Vettä tulee kuin esterin perseestä.

Kevään iloja odotellessa käydään läpi eräs eräilyn perusasia, eli kenttähygienia. Lisäksi ihmetellään muutamaa makuupussia.

 Ennen tätä kuitenkin tutustutaan Vaarniemen laavuun, jossa tapahtuu suurin osa harjoittelusta ja varusteiden testauksista.

VAARNIEMEN LAAVU

Kuten sanottu, tähän asti lähes 90% reissuista on tehty juurikin tälle laavulle, lähinnä siksi että sinne on helppo päästä (ja sieltä on helppo päästä pois jos, ja kun, hommat kusee). Tästä syystä se on oivallinen paikka harjoitella uusia taitoja ja testata varusteita. Laavussa nukkuminen on vaivatonta ja mukavaa, kunhan makuupussissa riittää eristettä. Uusien eränkävijöiden kannattaa aloittaa ulkona yöpyminen joko laavulla tai teltalla.

Laavu sijaitsee suurin piirtein koordinaateissa  N 6705082 E 240749 (ETRS-TM35FIN). Ja koska kukaan ei oikeasti osaa lukea koordinaatteja, ne kannattaa syöttää kansalaisen karttapaikan koordinaattihakuun.

Vaarniemen laavu ja gay pride dune worm.

Kyseessä on siis Natura 2000- alueella oleva laavu. Alueella on (ainakin) yksi merkattu kulkureitti, tulentekopaikka, laavu ja ulkokäymälä. Jos asut lähialueella, ja haluat opetella erätaitoja, nukkua ulkona tai ryypätä metsässä, suosittelen Vaarniemen laavua.

Jos haluat roskata, sytyttää nuotion laavun sisälle ja yrittää polttaa ruotsinkirjasi kusisessa nuotiossasi, älä tule Vaarniemen laavulle. Ja jos kuitenkin tulet, älä jätä puhelinnumerollasi varustettua ruotsinkirjaa heti siihen tuhkakasan viereen, ellet halua keskivittuuntunutta puhelinsoittoa.

tldr; Älä roskaa luonnossa. Vaikka ei olekaan oma luonto.

1. KENTTÄHYGIENIA

Puolustusvoimissa sana 'kenttähygienia' määritellään seuraavasti:

"Kenttähygienian tavoitteena on ylläpitää joukon taistelukelpoisuutta ja toimintakykyä vähentämällä ja ennaltaehkäisemällä sairauksia, joita huonolaatuiset tai pilaantuneet elintarvikkeet ja vesi, puutteelliset majoitusolot tai jätehuollon järjestelyt saavat aikaan."

Tämä on tietenkin vain yksi näkemys asiasta, mutta se on mielestäni riittävän tarkka ja kattava.

Q:Miksi kenttähygienia on sitten niin iso juttu?

A: Tekstissä Valmistautuminen ja varustautuminen raapaisin tämän aiheen pintaa. Tekstissä on muutama hyvä tuote ja pointti (vaikka itse sanonkin), jotka kannattaa myös ottaa lukuun. Ilman kunnollista ymmärrystä kenttähygieniasta, niin teorian kuin käytännönkin tasolla, ihminen altistaa itsensä ja vaellus\taistelutoverinsa taudeille, loisille (punkit, luteet tms), sekä ruokamyrkytykselle. 

Hygienia maasto-olosuhteissa tuo muutamia haasteita. Tavalliset toimenpiteet, kuten ulostaminen, käsien pesu, tiskaaminen ja peseytyminen muuttuvat haastaviksi ilman tarvittavia välineitä ja taitoja.

Olen listannut muutamia, esimerkiksi käsimiehen sotakirjasta löytyviä neuvoja henkilökohtaisen hygienian edistämiseksi kenttäolosuhteissa.

• Käsien pesu. Aina ja ikuisesti. Ennen kuin kosket ruokaan tai imeskelet sormiasi, pese ne.
  Jos joudut käsittelemään jotain likaista, käytä hanskoja. Koska vettä ei ole aina saatavilla käsien pesuun, kanna mukana käsidesiä.
• Peseydy aina kuin mahdollista. Peseytyminen onnistuu käytännössä vain uimalla. Älä kuitenkaan ui leväisessä tai epäilyttävässä vedessä.
• Vaihda hikiset, märät ja likaiset vaatteet kuiviin ja puhtaisiin.
• Kuivata vaatteet auringon valossa. Auringon UV-säteily tappaa bakteereita.
• Pese, desinfioi ja sido kaikki haavat. Vaihda laastaria/sidettä riittävän usein.
• Ota vettä vain juoksevista puroista/joista. Keitä seisonut vesi.

Astioiden peseminen maastossa tuntuu herättävän ihmetystä ja kummastusta, joten omistetaan sille muutama itsenäinen rivi.

Likaiset astiat ovat varmasti yksi suurimmista yksittäisistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista maasto-olosuhteissa. Kenttäoloissa asioihin täytyy suhtautua hiukan karulla tavalla, koska olosuhteet eivät mahdollista diamond standard- tasoista pesua. Pieni lika ei siis saa haitata. Toisaalta, jos keittimesi näyttää kissan oksennuksen ja hernekeiton sekoitukselta ja haisee kuolemalta, voit olla varma, että kakkaaminen tulee sattumaan.

Astioiden pesu maastossa eroaa astioiden pesusta kotona siten, että naisesi tai äitisi ei tiskaa. Muuten periaate on sama. Vettä + (pesuaine) + hankaus =  puhdas astia. Pesuaine on vaihtoehtoinen, ei välttämätön.

Hankaamisen voi suorittaa joko mukana tuodulla tiskiharjalla tai havuilla ja varvuilla. Hankaamisen jälkeen astiassa kannattaa vielä keittää vettä, jotta saat rasvan ja turhat bakteerit pois astiastasi.

Talvella on loogista käyttää mukana kannetun juomaveden sijasta lunta. Lumella voi hangata astioita, ja sitä voi keittää astiassa rasvan irroittamiseksi.

Mitä enemmän osaat hyödyntää tilapäisvälineitä, sitä vähemmän joudut kantamaan selässäsi.

Älä kaada pesuvettä suoraan puroon/lampeen/veden lähteeseen. Kaada jätevesi kiinteälle maalle, jolloin ruoantähteet maantuvat ja puron vesi pysyy juomakelpoisena muillekin. 
                                                          

<protip> Jos kuljet alueella jossa vesitäydennyspisteet ovat harvassa, ja jossa ei ole pintavettä saatavilla, käytä ilman valmistusta ja astiaa nautittavia ruokia, kuten Bullet Mealeja, muita MRE:itä ( Meal Ready to Eat) tai trail mixejä.  </protip>

Huomioi myös kenttäaterimia ostaessasi niiden muoto. Kulmikkaat, runsaasti taitoksia ja saranoita sisältävät astiastot voi olla hankalaa saada puhtaaksi ilman kunnon pesuvälineitä. Jos liikut isolla porukalla, on fiksumpaa valmistaa ruoka yhdessä isossa astiassa, ja jakaa se ruokailijoille esimerkiksi pakkeihin, jotka on helppo pitää puhtaina pakkipussilla.

 2. ARVIOT KAHDESTA MAKUUPUSSISTA

Tai oikeastaan kolmesta.

Aikaisemmassa jutussa käytiin hiukan läpi makuupussien sielunelämää. Nyt, muutaman hankinnan jälkeen päästiin siirtymään teoriasta käytäntöön, eli varustetestaukseen. Testissä olivat Mil-tecin modulaarinen makuupussi  ja Marmotin Wave III käytettynä yhdessä pitkänä versiona ostetun Wave I kanssa.

Olosuhteet olivat talvimakuupussin testaamiseen riittävän karut, -25 astetta pakkasta ja 4-5m/s tuulta. Nukuimme tämän jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvässä laavussa. Kuva on otettu seuraavan päivän aamuna.

Aloitetaan arviointi Marmotin pusseista.

Päädyin kustannussyistä ostamaan kaksi pussia, kolmen vuodenajan makuupussin (Wave III) ja kesäpussin (Wave I). Valinta ei ollut vaikea. Talvimakuupussille ei ole käyttöä kuin kovilla pakkasilla, ja kovien pakkasten aikaan nukun vähiten ulkona. Siksi päätin ostaa keväälle, kesälle ja syksylle sopivat pussit, jotka yhdistettynä toimivat ainakin tiettyyn pisteeseen talvellakin.

Varauduin alunperin nukkumaan aluskerraston ja lämpökerraston kanssa, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että kevyen kesäpussin kanssa (1220g) Wave III eristeet pitivät kylmän helposti loitolla. Päätin siis survoa lämpökerraston pussin jalkopäähän, jossa se piti jalat lämpimänä ja oli valmiina seuraavan päivän kylmäksi tiedettyä aamua varten, lämpimänä.

Yö sujui siis minun osaltani varsin mukavasti, kaksinkertainen makuupussi tuo lämpöarvonsa lisäksi lisää mukavuutta ylimääräisellä pehmeällä kerroksella selän ja kovan lankun välissä. Ainut ongelma oli hengityksestäni ulomman makuupussin huppuun tiivistynyt kosteus joka jäätyi. Tältäkin pahalta olisin välttynyt, jos olisin joko:

a) kiristänyt hupun ( täysin umpeen asti kiristettävä nautilus-huppu), tai
b) asettanut makuupussit paremmin kohdalleen. Nyt ulomman makuupussin suuaukko oli hiukan vinossa alempaan nähden.

Kirjoittajan setti. Alhaalta ylöspäin: Wave I , Wave III ja lakanana toimi jo aiemmasta jutusta tuttu
 Mil-tecin fleece makuupussi, joka soveltuu hyvin makuupussin lakanaksi kylmissä olosuhteissa.

Sitten Mil-tecin modulaariseen pussiin.

Pussi on siis kiinalaisten kopio yhdysvaltalaisten tällä hetkellä käytössä olevasta MSS ( modular sleeping system) - järjestelmästä. Koska yhdysvaltalainen on valmis ampumaan kenet tahansa täyteen demokratiaa missä tahansa säässä tai ilmastossa, on pussi sen mukainen. Moduulaarisuus tulee kahdesta irrallisesta pussista, joista toinen (patrol bag) soveltuu sellaisenaan lämpimiin olosuhteisiin, ja toinen (intermediate bag) kylmempiin olosuhteisiin. Yhdessä nämä kaksi (yllä olevan kesä- ja kolmen vuodenajan makuupussin tavoin) tarjoavat suojaa kovemmillakin pakkasilla.

Tai näin ainakin luulisi.

Muistan heränneeni yön aikana ainakin kerran siihen, että kaveri viereisessä pussissa lisää vaatetta. Muistan myös heränneeni noin puoli kahdeksan aamulla siihen, että kaveri toteaa olevan liian vilpoista unten jatkamiselle. Öistä piehtarointia säesti voimasanoin toteutettu kiinalaisinsinöörien siunaus siitä, että makuupussin kiristysnauhat on sijoitettu niskaan. Vasta kahden päivän päästä kävi ilmi, että kaveri oli käyttänyt pussia väärin. Jos pussia olisi käytetty oikein, hupun kiristämiseen tarvittavat narut olisivat olleet käyttäjän saatavilla, ja lämpövuodolta olisi vältytty. Armeijan suosima "vika on vain käyttäjässä"- argumentti todistettiin taas oikeaksi.

No, juuri tämän takia tehdään lyhyitä retkiä lähelle. 

Pyysin kaverilta arviota pussista. Arvioinnissa on otettava kuitenkin huomioon, että materiaalia käytettiin väärin, joten pyrin tarkentamaan sitä heti kun pussilla nukutaan lisää.

Hyvää pussissa oli:

• Lämmin aina -15°C asti. Todennäköisesti soveltuu kylmemmillekin keleille.
• Paksuus tuo lisää mukavuutta kovaa alustaa vasten

Huonoa pussissa oli:

• Koko ja paino

Lopuksi vielä pari sanaa pukeutumisesta makuupussissa. Aihe tuntuu herättävän huomattavasti keskustelua ja epävarmuutta. Olen empiiristen kokeilujen jälkeen tullut siihen tulokseen, että makuupussiin kannattaa pukeutua mahdollisimman kevyesti. Voin perustella kantaani seuraavasti:

• Kevyt vaatetus tarkoittaa enemmän ilmaa pussissa. Suurempi ilmamassa eristää paremmin.
• Kevyt vaatetus ehkäisee liiallisen kosteuden joutumista pussiin vaatteiden mukana ja ehkäisee hikoilua.
• Kevyt vaatetus mahdollistaa lämmön siirtymisen kehosta pussiin paremmin kuin raskas vaatetus, joka eristää lämpöä.

Tällainen avautuminen tällä kertaa, nauttikaa talviulkoilusta vielä kun voitte!

Valmistautuminen ja varustautuminen

27. joulukuuta ja lähtö Kurjenrahkaan lähestyy huomattavaa nopeutta. Jotta blogin saavuttama asialinja säilyisi, käsitellään tässä tekstissä valmistautumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Kuten aina, on blogin kirjoittaja pienessä sievässä. Lisäksi kosmiselle tasolle noussut jonneus ei ole hävinnyt mihinkään, joten alla olevaa tekstiä ei kannata ottaa ainoana totuutena.


Retkeä suunniteltaessa olen ottanut tavaksi suorittaa ja selvittää asiat seuraavassa järjestyksessä.

1. Kohde
2. Retken pituus (marssittuna kilometreinä) ja kesto ( ajallisesti)
3. Osallistujat

4. Varustus
5. Aikataulun luonti
6. Kaiken ylläolevan varmistus

7. Viimeiset valmistelut

Kaikki seitsemän kohtaa sisältävät huomattavan määrän erinäisiä alakohtia, jotka ovat sidoksissa ympäristöön, henkilöihin ja suoritettavan vaelluksen yms. pituuteen. Tekstissä annetaan siis yksi, hyvin yleistävä malli retken suunnittelusta. Yksityiskohtien suunnittelu on lukijan vastuulla. Kuten lahjakkaimmat jo tajusivat, olen jakanut yllämainitut seitsemän kohtaa kolmeen eri osioon.

1. Osio

Kohde, pituus, kesto ja osallistujat.

1. Kohde

Kohde voi olla käytännössä mikä tahansa maastonkohta aina lähimetsästä Jotunheimiin. Itselleen valehtelu ei kuitenkaan kannata. Jos varusteesi ovat vähäiset tai huonolaatuiset ja joukko kokematon, ei kannata tehdä pitkää retkeä. Maastossa yöpymistä kannataa harjoitella lähimetsikössä, josta pääsee kotiin äidin helmoihin jos joku kusee. Kun yöpyminen, huoltaminen (ruoka ja juoma) ja liikkuminen on harjoiteltu, voidaan suorittaa pidempiä vaelluksia.

Kohdetta valittaessa pitää huomioida maasto, valaistusolosuhteet, sää, vuodenaika, henkilöiden määrä, oma- ja joukon kokemuksen taso sekä useita muita pieniä asiota. Suuri osa yleisistä retkeilykohteista, kuten luonnonpuistot, ovat auki vaeltajia varten myös talvella, mutta kunnossapito on usein vähäistä tai olematonta. Jos koet olevasi kokematon kannattaa pidemmät ja haastavammat vaellusreitit suosiolla jättää valoisalle vuodenajalle, jolloin reitit ovat paremmassa kunnossa.

Pitkää vaellusta suunniteltaessa kannattaa suunnitella välietapit, yöpymis- ja taukoalueet vesipisteiden tai vedenlähteiden lähelle. Vaeltaessa luonnonpuistoissa ei yöpymisessä kannata luottaa pelkkiin laavuihin. Laavut ovat erinomainen keino yöpyä kaikkina vuodenaikoina, ja siksi monissa luonnonpuistossa on useita kiinteitä laavuja. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua siihen, että laavu on varattu. Jos et halua lusikkaan ventovieraan Reijo-sedän kanssa kannattaa varustautua siten, että pystyt nukkumaan muualla.

2. Pituus ja kesto

Tämä kohta on hyvin riippuvainen kohteesta. Pituutta ja kestoa voi arvioida aikaisempien kokemustensa perusteella, tai kävelemällä varusteiden kanssa samanlaisessa maastossa. On kuitenkin tärkeää, että aikataulussa on joustovaraa. Esimerkiksi viime vuonna suorittamamme Vajosuon vaellus  pitkittyi muutamalla tunnilla vaellusreitille kaatuneiden puiden takia.

Kaikissa epävarmoissa maastoissa (suo, jäätyneiksi oletetut lammet, rannat yms.) liikkuessa kannattaa varata ylimääräistä aikaa. Myös keskinopeus kärsii näissä olosuhteissa, kun vaeltajat seisovat paikallaan ja koittavat epätoivoisesti etsiä uutta kiertoreittiä. Muista myös, että pimeys laskee matkavauhtia ja vaikeuttaa suunnistamista vieraassa maastossa. Ajoita mahdollisimman paljon kävelyä valoisalle ja mahdollisimman paljon huoltoa pimeälle.

3. Osallistujat

Erityisen tärkeää varmistaa. Osallistuvat henkilöt ovat taitoineen (erityisesti puuttuvine taitoineen) ja luonteineen suurin yksittäinen tekijä mukavuudessa. Useat muuten onnistuneet reissut ja tapahtumat ovat kusseet juuri henkilöiden välisen kemian takia. Muista, että mukavissa oloissa helposti suuttuva kaveri todennäköisesti suuttuu väsyneenä vielä helpommin.

Osallistuvia kannattaa myös sitouttaa suunnitteluun ja siten varsinaiseen retkeen. Kun joukko kokee, että onnistuminen on kaikkien yhteinen vastuu se muuttuu tehokkaammaksi ja matkanteko on mukavampaa. Sitouttaminen ja pieni painostaminen on myös helppo tapa karsia joukosta ne joita oikeasti kiinnostaa niistä, jotka ovat vain pelanneet liikaa Skyrimiä. Taidottomuus on korjattavissa, mutta huonoon asenteeseen ja kiinnostuksen puutteeseen ei juuri voi vaikuttaa.

Myös osallistuvien varusteiden tilannetta kannattaa tentata. Harvalla ihmisellä on kaikkia varusteita itsellään, joten tavaroiden lainaaminen ja hajauttaminen kannattaa kunhan pidät huolen, että lainaat luotettaville ihmisille. Tulokkaille kannattaa kertoa oma varustautuminen ja siihen liittyvät temput, kuten rinkan vuoraaminen jätesäkillä. Tällä ehkäiset väärissä varusteissa paikalle hiippailevaa jonnea, joka hidastaa joukkoa ja valittaa kun lippaskengät kastuvat suolla.




Karttatiedustelu, välimatkojen arviointi ja kirjaaminen ja merkkaaminen karttaan helpottaa aika-arvion tekemisessä.
Alueen karttaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.   

Hyväksi havaittu tapa kirjata välimatkoja.
Kohteiden nimet, etäisyys, ilmansuunta ja maaston tyyppi. Säilytä muovikassissa tms. suojassa kosteudelta.

 2. Osio

Varusteet ja aikataulutus



 4. Varustus

Tämä osio on tarkoitettu ihmisille, joilla on hyvin heikko tai olematon käsitys siitä, mitä reppuun tulisi laittaa. Jos et täytä tuntomerkkejä, voit skipata seuraavaan lukuun.

Aluksi muutama sana varusteiden hankinnasta:

Oli kyse metsästyksestä, metsänkäynnistä tai harhaisesta vaeltamisesta, törmäät yhteen yhdistävään tekijään. Kaikki on niin pirun kallista.

Varusteiden hankinta on pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, jonka aikana opit tunnistamaan hyviä piirteitä eri varusteista ja opit erottamaan laadukkaat valmistajat huonoista. Muista sanonta : "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa". Halpoja välineitä joudut suurella todennäköisyydellä ostamaan ainakin toisen kappaleen. Lisäksi huonolaatuisilla tavaroilla on tapana hajota juuri pahimmalla hetkellä.

Itse, köyhänä opiskelijana, olen rajannut rahankäytön seuraaviin esineisiin. Kengät, sukat ja kantolaite. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritakki tai alushousut voivat olla hiukan halvemmat, mutta kenkiin, sukkiin ja kantolaitteeseen (reppu/rinkka) sijoitan niin paljon rahaa, että saan varmasti hyvää laatua. Laatutavara kestää käyttöä ja siihen voi luottaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkkinä toimii kirjoittajalla aktiivikäytössä oleva Savotta 906 - rinkka , joka on 1980- luvulta.

Kengät ja sukat ovat eräilijän tärkeimmät välineet, ja niiden tulee aina olla oikean kokoiset. Poikkeuksena talvikengät, joissa voi olla väljää tilaa huopavuorta tai villasukkaa varten.

Koska kenkiin saa kulumaan huomattavia summia rahaa (200€+) niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä hyvin. Parhaimman hyödyn saavat ne, jotka saavat yhdistettyä vaelluskengät ja työkengät. Seisomatyötä tekevät voivat esimerkiksi harkita Haix-kenkiä, jotka soveltuvat hyvin kaikkeen toimintaan, jossa jalkoihin kohdistuu rasitusta.

Sukkiin ei onneksi mene yhtä paljoa rahaa. Merinovillaiset sukat ovat olleet jo kauan kovaa huutoa eräilijöiden keskuudessa, eikä turhaan. Merinovilla poistaa kosteutta tehokkaasti ja lämmittää vaikka sukka olisikin kostea. Lisäksi kuiva merinovilla lämmittää paremmin kuin tavallinen puuvilla. Tämä johtuu mitä ilmeisemmin merinovillan kyvystä sitoa enemmän ilmaa kuin puuvilla. Suosittelen ostamaan kolmet parit. Reissulla yhdet ovat kuivamassa repun päällä, yhdet repussa reservinä ja yhdet jalassa.

<protip> Etsi kengästä pohjallinen ja irroita se. Ota sanomalehteä ja aseta pohjallinen sitä vasten. Leikkaa sanomalehdestä pohjallisen muotoinen tai hiukan isompi pala irti. Rypistä. Aseta pohjallisen alle. Kun näitä on 5-6 kappaletta, ne imevät sekä jalasta irtoavan, että ulkoa tulevan kosteuden itseensä ja pitävät näin kengän sekä sukan kuivana. Ja kuten jonne jo arvaa, kuiva tarkoittaa kylmässä lämmintä. </protip>

Kolmantena sijoituskohteena mainittiin kantolaite. Rinkka on kallis kertaostos, mutta kestää hyvin huollettuna ikuisesti. Valittaessa rinkkaa kannattaa miettiä mihin käyttöön se tulee, eli minkä kokoisen rinkan tarvitsee. Muista, että vaikka kevyt päiväreppuna käytössä oleva anatominen rinkka kuulostaa kätevältä, saatat joutua kantamaan isompaakin kuormaa vaelluksillasi. 60-100 litraiseen rinkkaan mahtuu varmasti kaikki mitä tarvitset, ja samainen rinkka toimii yhtälaisesti päivävaelluksilla.

Monessa rinkassa on nykyään myös ulkoisen (usein metallisen) rungon sijasta muovia ja komposiittia rinkan rankana. Komposiitti on kevyempää ja muovautuu jotenkuten kehoa vasten, joten jos olet täysin varma siitä ettet kanna mitään raskasta rinkkasi kanssa, osta tällainen. Suuria kuormia (Esim. usean päivän vaelluksen tarvikkeet, noin 18-25kg) kantaessa kannattaa suosia ulkoista metallista runkoa.

<protip> Kun kakka osuu tuulettimeen (ja sehän osuu!) saa ulkoisesta metallisesta rungosta tehtyä aika pienellä työllä kestävät evakuointipaarit. </protip>

Myös rinkan säädettävyys ja aukot ovat isossa roolissa. Säädettävällä rangalla varustetut rinkat saadaan sopimaan vähintään lähes täydellisesti jokaisen kantajan selkään. Säädettävyys tuo toisaalta riskin, sillä kaikki mikä liikkuu voi mennä rikki.

Aukot määrittelevät kuinka hyvin rinkan saa pakattua ja kuinka helposti sieltä saa tavaraa pois. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että putkirinkat, joissa on vain yksi aukko kannattaa jättää kauppaan. Yksi aukko tarkoittaa kaikkien tavaroiden purkamista jos haluat jotain pohjalta. Kaksi aukkoa, toinen pohjalla ja toinen päällä, on jo suhteellisen toimiva ratkaisu. Oman rinkkani taskut on jaettu seuraavasti:

Ärsyttävän pientä tekstiä? Avaa kuva painamalla sitä.

Yllä oleva malli on todettu toimivaksi. Bonusta tuo ulkoinen metallinen runko, johon voi sitoa kevyitä, mutta tilaa vieviä esineitä, kuten makuupussin tai alustan.

Muutama luotettavaksi todettu valmistaja : Fjällräven, Haglöfs, Eberlestock ja Savotta.


Seuraavaksi muutama sana vaatetuksesta.

Vaatetusta on vuodenajasta riippuen joko kahdessa, kolmessa tai neljässä kerroksessa. Talvella kerrospukeutumisen vaikutus korostuu, sillä kerrosten väliin jäävä ilma lämmittää tehokkaasti.

Kerrokset menevät seuraavasti:

1. Aluskerrasto = Ohut, ihonmyötäinen kerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Hyvä aluskerrasto on painonsa arvoinen kullassa.

2. Lämpökerrasto = Käytetään yleensä vain kylmissä olosuhteissa. Estää ihon säteilemää lämpöä karkaamasta, eristää kylmää ja siirtää kosteutta uloimpaan kerrastoon.

3. Välikerrasto = Aluskerrastoa paksumpi kerrasto, joka sitoo itseensä ilmaa eristeeksi. Siirtää myös kosteutta seuraavaan kerrastoon. Valmistetaan usein fleecestä tai muusta vettä sietävästä materiaalista.

4. Kuoritakki tai housut = Pitävät kosteuden ulkopuolella, suojaavat tuulelta ja siirtävät alempien kerrastojen tuomaa kosteutta ulos. Hyvä kuoriasu on aluskerraston tavoin tärkeä ja tuo huomattavan määrän mukavuutta toimintaan vaikeammissa sääolosuhteissa.

Vaatteisiin saa menemään paljon rahaa, ja merkkivaatteita ostamalla vielä enemmän. Kannattaa seurata eräihmisten keskustelupalstoja, sillä niissä käydään usein keskusteluja varusteista. Jos löydät hyvän hintaisen tuotteen, jonka laadusta et ole varma, kysy apua eri foorumeilta ja palstoilta.

Koska kertaus on opintojen äiti: Alimmaksi hikeä siirtävä kerrasto, eli homoeroottisen kireä aluskerrasto. Seuraavaksi lämmittävä kerrasto, eli lämpö -tai välikerrasto. Jos on oikein kylmä niin molemmat. Sitten kuorikerrasto, eli Gore-tex (tai vast.) takki ja housut.



Sitten muutama huomio ruoasta ja vedestä.


Vesi on ehto kaikelle toiminnalle ja sen saanti on ensimmäinen prioriteetti. Kuten otsikon "kohde" alla lukee, väli- ja taukopisteet kannattaa suunnitella etukäteen vesipisteiden tai vedenottopaikkojen läheisyyteen. Jos vesipisteitä tai makeaa vettä ei ole saatavilla joudut turvautumaan joko a) lumen sulattamiseen talvella tai b) selkääsi. Talvi, kaikessa v***tumaisuudessaan, antaa retkeilijälle helpotusta vesihuollon suhteen. Lumesta voi keittää juomakelpoista vettä, kunhan oikeasti keität veden ja tarkistat lumen jota sulatat.

<protip> Lumesta sulatettu vesi ei sisällä mitään muuta kuin H₂O:ta ja kaikkea shaissea mitä ilmassa on. Pitkällä retkellä tämä johtaa lisääntyineisiin kramppeihin ja elimistön kuivumiseen. Miksi? Siksi, että vedestä puuttuu kraanavedelle ominaiset suolot. Lisäämällä elektrolyyttijauhetta pidät elimistön suolotasapainon kurissa ja estät liiallista kuivumista. Linkin takaa löytyvässä jauheessa on elektrolyyttien lisäksi maitohappobakteereita, joita on hyvä nauttia kun elimistöön kulkeutuu vieraita bakteerikantoja. Maitohappobakteerit ehkäisevät osaltaan ripulointia ja vatsatautia. </protip>

Vettä voi myös tarvittaessa kantaa mukana. 0,5- ja 1,5 litran juomapullot soveltuvat hyvin veden säilytykseen vaelluksilla. Ota kuitenkin huomioon, että vedellä on ärsyttävä tapa jäätyä juomapulloihin talvella. Juomarakon ja repun käyttäminen on hyvä idea, jos vesi täytyy pitää lähellä kehoa (eli lämpimänä) ja helposti saatavilla.

Juomarakoilla ja repuilla saa hyvin kivuttomasti kannettua tarvittaessa suuriakin määriä vettä, mutta talviolosuhteissa ne vaativat hiukan huomiota. Erityisesti letku vaatii käyttäjältä toimenpiteitä, sillä se on hyvin altis jäätymiselle. Letkua olisi syytä pitää mahdollisimman lähellä ihoa ja vähintään kahden kerraston alla. Jos letku pääsee jäätymään, muuttuu kaikki rakossa oleva vesi hyödyttömäksi.

<protip> Kun käyt nukkumaan, ota kaikki mahdolliset juomat makuupussiin sisälle. Näin sulatat ja lämmität niitä aamua ja seuraavaa päivää varten. </protip>

Muista juoda jatkuvasti! Kylmissä olosuhteissa tarvitset aivan yhtä paljon vettä kuin kuumissakin!


Ruoka on toinen retkeilyn elinehdoista. Selviytymisen kannalta katsottuna ruoka on kuitenkin toissijaista nesteytykseen verrattuna. Ihminen pärjää noin 20 päivää ilman ruokaa, mutta vain 2-3 päivää ilman vettä. Muista tämä jos joskus satut syöksymään lentokoneella keskelle erämaata.

Ruoan tarkoitus on tarjota eräilijälle energiaa päivittäiseen toimintaan. Suurin osa vaeltajista laihtuu huomattavia määriä (muutaman kilon) pidempien vaellusten aikana.  Syynä on pääosin kehon hiilihydraattivarastojen ja niiden sitomien nesteiden haihtuminen. Vaeltaja ei saa tarpeeksi energiaa ruoasta, koska keskiverto eräjorma tekee ruokaa vain 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja silloinkin hyvin laiskasti.

Vaelluksella jatkuva energiantarve korostuu ja siksi vaelluksella olisi syytä kantaa kahdenlaista ruokaa: Ruokaa, jonka aiot syödä kun osasto pysähtyy ja huoltaa, ja ruokaa jota nautit matkan aikana. Vaelluksen vaatimaa energiamäärää ei kannata aliarvioida. Ruoka kannattaa pitää yksinkertaisena ja helposti lämmitettävänä sekä nautittavana, koska reissussa toimitaan pääsääntöisesti väsyneenä. Moni eräilijä (minä mukaanlukien) on varannut vaikka mitä gourméta mukaan, ja lopulta todennut ettei millään jaksaisi laitella kaikkea, ja näin osa ruoasta on jäänyt nauttimatta. Pidemmällä vaelluksella tämä johtaa toimintakyvyn laskuun ja laihtumiseen.

Haastavissa olosuhteissa ja väsyneenä huomaa, että yksinkertainen on kaunista ja oppii suosimaan keittoja ja valmisruokia (MRE = Meal Ready to Eat), jotka ovat nopeasti valmistettavissa ja nautittavissa.

Makkara maistuu kaikille, paitsi hipeille, ja on myös suhteellisen helppoa valmistaa.
Huomioi ruokaa valittaessa, että saatat joutua syömään sen kylmänä!

Liikkuessa kannattaa pitää käsillä jotain pientä syötävää. Tällä pidät huolen jatkuvasta energiansaannista ja ylläpidät toimintakykyäsi. Suositellen pähkinöitä. Pähkinät sisältävät suoloja joita elimistö tarvitsee nesteytykseen. Lisäksi pähkinöissä oleva rasva estää niitä jäätymästä kovillakin pakkasilla.


Sitten pari sanaa ruokailuvälineistä, keittimistä ja aterimista.

Ruoan valmistuksessa käytettävien välineiden valinnassa kannattaa painottaa toimintavarmuutta. Välineitä on tullut markkinoille runsasta tahtia, mutta muutamat nimet ovat säilyneet jo iäisyyden. Trangia on ollut jo kauan kestosuosikki, eikä syyttä. Runsaat 700g painavalla setillä saa valmistettua jo aika monipuolisesti erilaisia ruokia, ja toimintavarmuus on taattu säässä kuin säässä. Trangian lisäksi löytyy useita muita vaihtoehtoja. Mainittakoon USA:sta Trangian kilpailijaksi rantautunut Jetboil kaasukeitinjärjestelmä, joka on tehokkuudessa lähes lyömätön, mutta ei kestä kovinkaan kummoista runnutusta toisin kuin metallinen Trangia.

Kuten aikaisemmin tuli lohkaistua,  yksinkertainen on kaunista. Esbit- kenttäkeitin on edullinen ja tehokas varavaihtoehto, ja toimii sellaisenaan lyhyillä reissuilla. Keitinjärjestelmä painaa runsaat 150g ja pelastaa monelta pahalta, kun vaeltajan Jetboilin kaasu loppuu kesken reissun.

Ruokailuvälineitä valittaessa kannattaa suosia yksinkertaisia muotoja, jotka saa helposti puhtaaksi. Kaikki taitokset, kulmat ja saranat tuppaavat keräämään itseensä ruoan tähteitä, ja niitä on vaikea saada puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Pahimillaan tämä johtaa kunnon jallatautiin, eli ruokamyrkytykseen. Muista desinfiointi ja kenttähygienia! Yhdysvalloissa suurin yksittäinen metsänvartijoiden työllistäjä on huonosti huolletuista ruokailuvälineistä sairastunut vaeltaja, joka ei enää selviä yksin takaisin sivilisaation pariin. Varaa pitkille reissuille aina mukaan ripulilääkettä ja glukoosigeeliä. Glukoosigeeli pysyy vatsassa vaikka oksentelu olisi rajua. Lisäksi glukoosigeelillä voi hoitaa hypoglykemiaa ( alentunutta verensokeria) hyvin tehokkaasti. Glukoosigeeliä kannattaa varata mukaan erityisesti silloin, jos joukossa on diabeetikko.

Riittävän huollon merkitys korostuu pitkillä retkillä. Jos johdat osastoa pidä huolta, että tauot pidetään heikkokuntoisimman mukaan. Muista, että kiirehteminen voi kostautua kun hapoille päässyt mies alkaa hidastamaan koko joukon tahtia.

Lopuksi vielä lista muista tarvikkeista, jotka kannattaa hankkia välittömästi, kun olet saanut yllämainitut kolme (reppu,kengät ja sukat) hommattua:

- Ensiapupakkaus. Ehdoton pakko jos suunnitteilla on vähänkin pidempi retki. Linkin takaa löytyy Mil-Tec:in iso ensiapupakkaus. Pakkaus on sellaisenaan ihan riittävä, mutta kannattaa vaihtaa sakset ja pinsetit metallisiin. Lisäksi pidemmille retkille, joissa sairaalaan pääsy on muutaman tunnin päässä, kannattaa hankkia kiristysside ja Celox- hemostaattia.
Näillä kahdella saat tyrehdytettyä jopa valtimoverenvuodon suhteellisen vähällä vaivalla.

- Aikaisemmissakin teksteissä mainitut tulitikkurasia, myrskytulitikut ja hätävaraksi kipinärauta.

- Paracord-narua. Narulle löytyy mitä mielikuvituksellisimpia käyttökohteita.

- Ompelusetti. Korvaamaton väline pitkällä retkellä. Mukaan kannattaa lyödä ainakin kumi- ja telttapaikkoja.



5. Aikataulun luonti


Kohdetta, kestoa ja pituutta suunniteltaessa joudut suunnittelemaan jo karkean aikataulun. Itse pyrin luomaan mahdollisimman tarkan aikataulun reissua ennen suoritettaville toimenpiteille, mutta varsinaisen retken aikataulu jää pakostakin hiukan auki. Tärkeintä on, että arvioit välietappien ja taukopisteiden etäisyydet siten, että kävelytahti ei nouse liian kiivaaksi ja mahdollisimman suuri osa liikkumisesta tapahtuu valoisaan aikaan. Pidä myös huoli, että matkan  haastavat vaiheet (esim.jyrkät nousut tai laskut) ja alueet, joissa suunnistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, käydään valoisassa. Muista luoda tarkistuslista ja/tai aikataulu myös omille toimillesi.

Anna osallistujille ja halukkaille aikamääreitä. Niillä pidät huolen, että kaikki oikeasti tekevät tarvittavat valmistelut, eivätkä kuse retkeä ilmestymällä väärissä varusteissa paikalle. Kuten aikaisemminkin todettiin; pieni painostaminen auttaa erottamaan oikeasti kiinnostuneet ihmiset jonneista ja haaveilijoista. Lisäksi aikamääreet pitävät huolen siitä, että projekti kulkee eteenpäin ja tulee joskus toteutuskelpoiseksi.

Alla on esimerkki fiktiivistä retkeä varten luodusta aikataulusta. Esimerkissä retki aloitetaan 12. päivä tammikuuta.

1.1.2012   - Ilmoittautuminen retkelle.
5.1.2012   - Ilmoitus, jos joitain varusteita puuttuu.
6.1.2012   - Lista mukaan tulevista varusteista. Tämän voi jättää pois, mutta varsinkin uusien   vaeltajien kanssa kannattaa suosia kontrollifriikkiä lähestymistapaa.
10.1.2012 -  Viimeinen varmistus osallistuvista ( sairastapaukset yms.)
11.1.2012 - Minuuttiaikataulun kertaaminen (mistä lähdetään, kuka noutaa kenetkin, milloin ollaan kohteessa jne.)
Lähtöhetki - 1 tunti : Soita osallistujat läpi ja varmista, että kaikki ovat heränneet.
Lähtöhetki : Koita hillitä itsesi, kyllä se viimeinenkin mies varmasti kohta herää.

Muista antaa aikataulusta kopio jollekkin lähiomaisellesi tai luotettavalle kaverille. Sovi kuinka usein otat yhteyttä. Paras keino on antaa kaverille kartta, johon olet merkannut vaellusreitin ja välietapit. Merkkaa karttaan pisteet, joista aiot soittaa hänelle. Jos jotain sattuu, osaa kaverisi ohjata viranomaiset jo oikealle pätkälle vaellusreittiä.



6. Kaiken yllä olevan kertaus

Hyvin yksinkertainen ja helppo kohta. Kertaa ja varmista kaikki.

Aloita soittamalla osallistujille ja varmistu siitä, että he ovat hoitaneet oman osuutensa. Kertaa reitti ja välietapit. Tyhjennä rinkkasi ja vertaa sen sisältöä tarkistuslistaan. Säädä rinkka valmiiksi. Täytä juomarakot ja reput. Varmistu siitä ,että kaikki tietävät missä ollaan ja milloin. Tarkita paristoilla toimivien laitteiden tila ja hanki varaparistot. Aloita nestetankkaus viimeistään tässä vaiheessa.


 7. Viime hetken valmistelut

Aloitan yleensä viimeiset valmistelut kahta päivää ennen lähtöä. Kaksi päivää on siitä hyvä aika, että ehdit esimerkiksi vielä miettimään varustuksesi uusiksi jos joku jääkin pois, tai sää muuttuu radikaalisti. Lyhyt lista asioista, jotka on syytä tarkistaa ennen lähtöä. Listan sisältöön vaikuttaa todella paljon aikaisemmat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, joten tämä on vain hyvin yleistävä lista.

- Tarkista säätiedot.
- Lataa kaikki mikä toimii akulla.
- Kertaa kartasta vaellusreitti.
- Tarkista mukaan tulevien laitteiden toimivuus. Erityisesti kompassi, jos joudut suunnistamaan.
- Tarkista, että rinkka on pakattu ja säädetty hyvin. Pidä huolta, ettei mikään kolise repussa. 12 tuntia kestävä säännöllinen kolahdus ajaa ihmisen hulluksi.
- Älä nauti suuria määriä kofeiinia tai alkoholia.

Huonosti suunniteltu on puoliksi kustu, ja toisinpäin. Opettele hakemaan saamastasi tiedosta olennaisimmat asiat, ja opettele ne hyvin.

Onneksi olkoon jos olet selvinnyt tänne asti nukahtamatta! Kirjoittaja alkaa selvittää päätään ja valmistautumaan Kurjenrahkaa varten.

Seuraavassa tekstissä ainakin Vajosuon vaelluksesta ja yöpymisestä ulkona.


Stay tuned for more shit!