Nesteytys: keinot ja välineet.

Hej på er alla.

Pahoitteluni tämän tekstin julkaisun venymisestä. Syynä on pääsykokeet ja laiskuus.

Tässä tekstissä mietiskellään nesteytystä, sen tärkeyttä ja vaikutusta, erilaisia järjestelmiä ja laitteita, sekä veden puhdistusta ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Kuten aina, ehdotukset aiheista otetaan muiden kommenttien kanssa lämpimästi vastaan.

NESTEYTYS

Nesteytys tarkoittaa elimistön nestemäärän säätelyä. Omasta kokemuksesta huomaan, että varsinkin nuoremmat vaeltajat eivät aina täysin ymmärrä nesteytyksen ja sen oikeaoppisen suorittamisen tärkeyttä, tai vaihtoehtoisesti nesteytyksen epäonnistumisen vakavuutta.

Vedellä on erittäin ratkaiseva rooli monessa eri ruumiintoiminnossa, kuten Mayo Clinicin sivuilla olevasta kuvasta voimme huomata. Erityisesti lauseen "Nearly all of the major systems in your body depend on water." pitäisi herättää pelonsekaista kunnioitusta aihetta kohtaan. 55-60% elimistöstämme on vettä. Noin 70% lihaksista on vettä. Jo 1-2% vaje elimistön kokonaisnestemäärässä voi aiheuttaa tuntuvia oireita, kuten huimausta, päänsärkyä, keskittymishäiriötä, lihas- ja nivelkipua, ja joissain tapauksissa myös unettomuutta.

Lisäksi miedon nestehukan on todettu vähentävän ruokahalua, mikä osaltaan vain pahentaa tilannetta altistaen vaeltajan pahemmalle nestehukalle ja aliravitsemukselle.

Vakavemmassa, yli 5% vajeessa oireina ovat pyörtyily, äärimmäinen väsymys ja epileptiset kohtaukset.

Vakavimmat, yli 15% vajeet johtavat useimmiten kuolemaan.

Miten nestehukka, eli dehydraatio, sitten syntyy? 

Useimmiten nestehukkaan liittyy jokin tauti ja sen oireet, kuten ripuli ja oksentelu. Harvoissa tapauksissa käy niin, ettei vettä (tai puhdasta vettä) ei ole saatavilla. Tällaisissa tapauksissa tulisi pyrkiä kaikin keinoin hidastamaan nesteiden haihtumista. Kuumassa ja lämpimässä ympäristössä liikkuminen pitää suorittaa pimeän aikaan. Auringon paistaessa olisi syytä hakeutua suojaan ja pyrkiä rakentamaan suojaan tilapäisvälineistä alusta, jolloin keho ei ole suorassa vaikutuksessa kuuman tai lämpimän maan kanssa. Jätetään selviytymistemput näillä puheilla sivuun, ja keskitytään vähän arkisempiin tilanteisiin.

Kokemattomuudella ja laiskuudella on oma roolinsa nestevajeessa. Uudet, nuoret ja ulkoiluun tottumattomat vaeltajat ovat mielestäni suurimmassa riskiryhmässä juuri näiden kahden viimeksi mainitun syyn takia. Nestehukkaan ei välttämättä osaa suhtautua riittävällä vakavuudella ennen kuin on itse kokenut sen, tai nähnyt muiden kärsivän siitä.


Tässä päästään ehkä yhteen keskeisimmistä pointeista, jotka tämän tekstin ohessa esitän:

Ihminen on loppupeleissä laiska otus. Useimmat ihmiset pyrkivät ainakin joskus välttämään rasitusta ja vaikeita asioita. Juominen ei ole poikkeus. Jos juomajärjestelmäsi on vaikeakäyttöinen, et todennäköisesti juo siitä riittävän usein. Siksi juomajärjestelmäsi, olkoon se mikä tahansa juomarakosta kenttäpulloon, on oltava yksinkertainen, helposti käytettävissä ja ennen kaikkea aina saatavilla. Tästä saadaankin kätevä aasinsilta seuraavaan aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=1t3M1c2GZ2I

Kuinka usein tulisi juoda?

Vettä kehoitetaan juomaan, lähteestä riippuen, 10-20 minuutin välein. Itse juon säännöllisen epäsäännöllisesti noin 4-5 kertaa tunnissa, ja pienen määrän (0,5dl-1dl) kerrallaan. Asia on sinänsä hyvin yksinkertainen, joten ei tehdä siitä mitään tiedettä. Hörppää vettä 4-5 kertaa tunnissa ja seuraile elimistön merkkejä.

Mistä tietää onko nestetasapaino hyvä?

Aamuvirtsan värin ollessa vaalea nestetasapaino on hyvällä tolalla. Jos virtsan määrä on vähäistä ja/tai sen väri on tummaa, on kyseessä todennäköisesti nestehukka. Aamuvirtsa on käytännössä vaelluksella luotettavin indikaattori, koska päivän aikana nautittu runsas nestemäärä (vettä tai mitä vaan) voi hetkellisesti muuttaa virtsan värin vaaleaksi. Esimerkkinä tästä käyköön varmasti jokaiselle alkoholista nauttivalle tuttu tilanne, jossa viiden tuopin jälkeen virtsaat pelkkää vettä ulos, vaikka todellisuudessa elimistöösi on kehittymässä nestevaje.

Voinko juoda liikaa?

Elimistöön imeytyy nestettä noin kahdeksan desilitraa tunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juomalla puolitoista litraa tunnissa, tuhlaat osan vedestä. Tämän lisäksi pitää muistaa, että vesi voi laskea elimistön suolapitoisuuksia ja aiheuttaa kramppeja. Pahimmillaan liiallinen juominen voi aiheuttaa hengenvaarallista hypoantremiaa.

Vaikuttaako ympäristö?

Ympäristö vaikuttaa huomattavasti. Vaikka asustelemme lauhkealla vyöhykkeellä, ilmastostamme löytyy nesteytyksen kannalta kaksi haasteellista aikaa. Erittäin kylmä sää talvella ja erittäin lämmin sää kesällä ovat molemmat nesteytyksen kannalta haastavia. Ensin mainittu saattaa olla käytännön asioiden takia jopa hiukan haasteellisempi, mutta myös lämmin sää aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia.

Erittäin lämpimässä säässä ( otetaan esimerkkiä varten vaikka helleraja, 25°C) vaeltaminen asettaa vaatimuksia myös vaeltajan ruoalle. Lämpimässä hikoilu on runsaampaa ja suoloja haihtuu enemmän. Siksi kesällä lämpimässä ympäristössä vaeltavan tulisi pitää huolta, että hänen nauttimansa ruoka sisältää riittävästi suolaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää urheilujuomia, jotka sisältävät suoloja.

Talvellakin on periaatteessa mahdollista hikoilla paljon, mutta kylmässä runsas hikoilu aiheuttaa huomattavasti suurempia ongelmia kuin elimistön suolapitoisuuksien ja nestetasapainon heittelehtimen. Sen sijaan suolapitoisen täydennysveden saanti voi olla haasteellista, sillä lumesta sulatettu vesi ei sisällä suolaa.

Kylmässä säässä vaeltavalle tulee ongelmia nesteytyksessä erityisesti nesteen jäätymisen kanssa. Toinen merkittävä ongelma on janon tunteen vähäisyys kylmässä. Tämä voi olla yksilöllistä, mutta itse en ainakaan tunne kylmässä kovinkaan suurta tarvetta juoda, vaikka tarve on aivan yhtä iso kuin erittäin lämpimällä säällä. Tässä korostuu, kuinka tärkeää on totutella juomaan usein.

Talvella juomajärjestelmän pitäminen välittömästi saatavilla voi johtaa (ja usein johtaakin) sen jäätymiseen. Juomarakkoa käyttävien tulee pitää tarkasti huolta siitä, että rakon letku on joko ihoa vasten, tai ainakin vain yhden kerraston päässä ihosta. Letkussa on aina hiukan vettä, joka jäätyessään tekee kaikesta rakossa olevasta vedestä käyttökelvotonta. Seuraa tilanne, jossa joudut kantamaan selässäsi pahimmassa tapauksessa usean kilon edestä tavaraa, jota et voi käyttää.

Useimmat vaeltajat siirtyvät ensimmäisten hallojen aikana käyttämään pelkkiä juomapulloja, jotka on helppo pitää sulana esimerkiksi sitomalla juomapulloon narun ja ripustamalla sen kaulasta paidan alle. Juomarakon käyttö saattaa olla mahdollista, jos saat rakkosi ihoa vasten tai kerrastojen väliin. Itse en käytä juomarakkoja talvella juuri juomapulloja suuremman jäätymisen riskin takia.

Muista, ettei lumesta sulatettu vesi sisällä suolaa.

Yhteenvetona; ympäristö on yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä kun mietitään nesteytystä ja sen tarvetta. Lisäksi ympäristö vaikuttaa tarvittavaan vaatetukseen ja energiankulutukseen, jotka taas vaikuttavat hikoiluun ja muihin ruumiintoimintoihin, jotka puolestaan vaikuttavat nesteytykseen.

Mitkä muut seikat vaikuttavat?

Pukeutuminen, vaeltajan koko (isommat hikoilevat enemmän), vaellustahti, kannettava kuorma ja perimä (ilmeisesti toisilla on enemmän hikirauhasia kuin toisilla. Lisäksi rauhasten aktiivisuus vaihtelee).

Lisäksi ruoan ja juoman laatu vaikuttavat nesteytykseen ja nestetasapainoon. Diureettiset aineet, kuten kofeiini ja alkoholi lisäävät virtsan eritystä ja poistavat nestettä elimistöstä. Tämän takia eeässän ja muiden energiajuomien, sekä viinan raahaaminen metsään on erittäin huono idea.

Hanavesi sisältää useimpien vaeltajien tarpeisiin riittävästi suolaa. Jos tahti on oikein hektinen, tai sinulla on taipumus voimakkaaseen hikoiluun, voit harkita aikaisemmin mainitsemani urheilujuoman hankkimista. Nesteyttämiseen optimoitu neste sisältää (joidenkin lähteiden mukaan) hiilihydraatteja ja natriumia, ja on lisäksi makeutettu jollain, jotta sitä tekisi mieli juoda. Makuun panostaminen on mielestäni väärä tapa hoitaa ongelmaa, ellei vesi sitten ole järkyttävän pahan makuista sellaisenaan.

Huolehdi ettet ikinä laita kenttäpulloosi mitään muuta kuin vettä. Jos haluat sekoittaa jotain veteen, sekoita se kupissa, kuksassa tai vastaavassa välineessä, jonka voit tiskata harjalla. Kenttäpulloon jää vähintäänkin haju ja pahimmillaan pullossasi alkaa kasvamaan jotain ylimääräistä, kuten erilaisia suun ja syljen kautta pulloon siirtyneitä bakteerikantoja, jotka sinällään ovat harmittomia, kunhan ne eivät pääse muhimaan pullossa pidempiä aikoja.

Miten ehkäistä nestehukkaa?

Välttämällä diureettisia aineita, juomalla riittävästi ja säätelemällä vaatetusta niin, että pidät hikoilun minimissä. Lisäksi on hyödyllistä totutella juomaan pieniä määriä usein.

Aikaisemmin esittämäni periaate helposti nautittavasta ja aina saatavilla olevasta nesteestä, joka on varmasti tuttu muualtakin, on tässä kohden kertaamisen arvoinen. Kun juomapullo tai juomarakon letku on aina käsillä, siitä tulee juotua riittävän usein. Sen sijaan rinkan pohjalle pakatulla kenttäpullolla ei ole juuri mitään virkaa, koska sen kaivaminen on vaivalloista ja edellyttää pysähtymistä juomisen ajaksi.

Jos ryhmässä on uusia vaeltajia, tarkkaile heidän juomistaan. Jos huomaat, ettei nestettä nautita riittävän usein, huomauta asiasta. Turha pelätä, että toiset suivaantuvat. Itse ainakin koen hyvänä asiana sen, että joku katsoo perääni.

Miten hoitaa nestehukkaa?

Lievän nestehukan hoito vaatii lepoa varjossa, nestettä ja ruokaa. Jos joku vaellusryhmästä kärsii useammasta nestehukan oireesta, aloita hoito pitämällä pidempi tauko. Jos oireet eivät helpota harkitse päivän vaelluksen keskeyttämistä tai lyhentämistä. Jos keskeyttäminen tai lyhentämien ei onnistu, aseta oireileva vaeltaja kärkeen ja pidä riittävästi taukoa.

Jos nestehukan oireisiin liittyy oksentelua tai ripulia pitää vaellus keskeyttää, ja siirtyä johonkin suojaan odottamaan oireiden helpottamista. Ripuli ja oksentelu poistavat elimistöstä runsaasti nestettä ja ravinteita, joten nestehukkaa ja aliravitsemusta vastaan täytyy tehdä runsaasti töitä. Ripulilääkkeet sekä hiilitabletit ovat tällaisessa tilanteessa painonsa arvoista kullassa. Lisäksi on mahdollista neuvotella lääkäriltä matkaa varten antibiootteja ja oksentelua hillitsevää lääkitystä, joihin tarvitset reseptin. Pidä myös omasta hygieniastasi huolta, sillä mahataudit leviävät helposti, etenkin kenttäolosuhteissa.

Jos oireet vaikuttavat pahoilta, eivätkä hellitä edes lääkityksellä, kirjoita kartasta sijaintitietosi ylös ja varaudu hankkimaan sairaalle kyyti takaisin sivilisaatioon. Älä epäröi kutsua apua jos tilanne käy vakavaksi.

VÄLINEET

Markkinoilla on hyvin runsas valikoima erilaisia tuotteita nesteytykseen. Käydään tuotteet läpi kolmessa ryhmässä; juomarakot, kenttäpullot ja muut tuotteet.

Juomarakot ja kenttäpullot.

Juomarakot ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattava tuoteryhmä, jonka käyttö erityisesti sotilaspiireissä on lisääntynyt viime aikoina huomattavasti. Juomarakot ovatkin kieltämättä usein hyvin käytännöllinen tapa kuljettaa litraa suurempia vesimääriä paikasta toiseen siten, että kaikki neste on aina käytettävissä. Tulee kuitenkin tunnistaa tilanteet, joissa juomarakko ei ole kenttäpulloa järkevämpi ratkaisu, ja toimia rationaalisesti. Usein tuntuu, että kun on hankkinut jonkun kalliimman järjestelmän (kuten juomarakon), sitä on pakko päästä käyttämään kaikkialla, joskus käytännöllisyyden kustannuksella.

Juomarakot kehitettiin alun perin pyöräilijöitä varten. Pitkiä matkoja haastavissa olosuhteissa pyöräilevät urheilijat tarvitsivat runsaasti nestettä. Ongelmia syntyi kun siirryttiin kilpailemaan alueille, jonne huoltojoukot eivät pääse. Pyöräänkään ei saanut kiinni riittävästi pulloja ilman että se haittasi pyöräilyä. Vuonna 1988 Michael Eidson (melkein Edison) keksi käyttää infuusiopussia juomarakkona. Hän täytti infuusiopussin vedellä, pakkasi pussin sukan sisään (ilmeisesti saadakseen painetta?), pakkasi kyhäelmänsä reppuunsa ja tuli näin kehittäneeksi maailman ensimmäisen juomarakon.

Sittemmin juomarakot ovat levinneet varsinkin sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Suosio on helppo ymmärtää. Juomarakko, kuten sanottua, mahdollistaa suuremman vesimäärän kantamisen käytännöllisemmin kuin kenttäpullo. Juomarakon saa selkään, jossa siitä on hyvin vähän, jos ollenkaan haittaa asetta tai varusteita käsiteltäessä. Lisäksi sen käyttäminen on nopeampaa, sillä letkun kaivaminen ja käyttöönotto on usein yksinkertaisempi ja nopeampi toimenpide kuin kenttäpullon kaivaminen taskusta, sen käyttö ja asettaminen takaisin paikalleen.

Sotilaat, varsinkin varusmiehet, hyötyvät rakon tilavuudesta. Annan esimerkin:

Suomen armeijan jakaman kenttäpullon tilavuus on noin yksi litra. Jokainen pitkiä matkoja marssinut varmasti ymmärtää, kuinka vähän vettä yksi litra loppujen lopuksi on. Siitä riittää ehkä kahdeksi tunniksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ympäristöönsä hajoava bio-sotilas ei saa noin kahden tunnin välein vesitäydennystä, tulee jano ja lopulta nestehukka, joka vie toimintakyvyn. Samaan aikaan samaa marssia suorittava kolmen litran juomarakolla varustaunut varusveijari tarvitsee vesitäydennyksen (samalla kulutuksella) noin kuuden tunnin välein.

Itse käytän juomarakkoa vain lyhyillä, yhden tai kahden päivän mittaisilla vaelluksilla, marsseilla ja pyöräillessä. Marsseille ja vaelluksille on pakko ottaa mukaan muuttama pullollinen vettä (tyhjät limupullot käy tähän hyvin) käyttövedeksi, sillä käyttöveden puristelu rakosta on työlästä ja hidasta. Lisäksi tyhjät pullot on huomattavasti helpompia täyttää uudelleen kuin rakko, ja äärimäisen huonon tuurin kohdatessa ne jäävät vaelluksen vesivarannoiksi kun rakko puhkeaa tai rakon letku vaurioituu.

Erämaahan lähdettäessä luotan itse perinteiseen kenttäpulloon ja talvella vaihtoehtoisesti termospulloon. Pyrin aina pitämään vähintään 1½ vuorokauden juomavedet mukana, ja lisään määrää usein 2½ vuorokauteen, jos on olemassa mahdollisuus, että ajaudun alueelle, jossa ei ole mahdollista käyttää pintavesiä, tai vesistöä ei ole (korkeammat maastonkohdat). Tämän takia varaan rinkkaan yleensä kolme puolentoista litran pulloa ja kannan esillä litran kenttäpulloa. Sanomattakin selvää, että jos vaelletaan alueella, jossa on runsaasti puroja, jokia tai järviä, on turhaa kantaa kaikkia kolmea puolentoista litran pulloa täytenä. Vaikka seikkailija ei joutuisikaan varaamaan seuraavien päivien vesiä mukaansa, tyhjistä pulloista voi kuitenkin olla hyötyä, jos joku käytössä olevista pulloista saastuu tai alkaa vuotamaan.

Vesipullot menevät rinkkaan kuin rinkkaan, vaikkakin täytenä ne kannattaa sijoittaa eri paikkoihin liiallisen ylä- ja alapainoisuuden välttämiseksi. Juomarakot sen sijaan eivät mene kaikkiin rinkkoihin. Nykyisiin sotilasreppuihin ja rinkkoihin on tajuttu kehittää selän ja varsinaisen repun väliin tila, johon rakon saa ujutettua. Näin rakko on lähellä käyttäjää, ja erillään muista (mahdollisesti terävistä) tarvikkeista. Tällainen ratkaisu on nähtävillä esimerkiksi Condor 3-day assault - repussa.

Sotilasreput ja rinkat ovat siis kehittymässä, mutta siviilirinkoissa en ole vastaavia viritelmiä nähnyt. Rakko on siis pakattava rinkan sisään, mikä aiheuttaa osaltaan ongelmia. Rinkasta riippuen rakon letkun pituus voi olla riittämätön mukavaan käyttöön. Oman Savotta 906 - rinkan kanssa joudun taivuttamaan päätä takaoikealle yltääkseni kunnolla käytössä olevan kolmelitraisen Source WXP - rakon letkuun. Jotta pystyisin käyttämään rakkoa, minun on pakattava se ylempään päätaskuun päällimmäiseksi. Tämä voi taas tuoda ongelmia muiden tavaroiden pakkaamisen ja käytön kanssa. Lisäksi ajatus rakosta samassa taskussa jonkun vähänkään painavan tai terävän esineen kanssa kammottaa minua.

Rakon ja pullon hankinta

Kenttäpullon hankintaan ei liity suurempaa taikuutta. Itse suosin metallisia kenttäpulloja, joita löytyy myynnistä lähinnä käytettyinä, mutta joskus myös reproina. Metallin suosiminen johtuu lähinnä siitä, että olen nähnyt muutaman muovisen kenttäpullon fuusioituvan kaminan ja leirinuotion kanssa.

Kun ostat kenttäpulloa, suosi kupillisia versioita. Veden lämmittäminen ja käsittely kupissa pidentää kenttäpullon käyttöikää ja ehkäisee aikaisemmin mainittuja haittoja, kuten hajua ja bakteerikasvustoa.

Rakon ostaminen puolestaan vaatii hiukan perehtymistä ostettavaan tuotteeseen, sekä omaan varustukseen. Keskeisin kysymys on varmasti aikasemminkin vilahtanut, "missä kannan rakkoa?". Jos epäilet, ettei rakon letkun pituus riitä käyttämäsi kantolaitteen kanssa, voit testata sitä katsomalla valmistajan sivuilta letkun pituuden ja vertailla esim. kengännauhalla kuinka pitkälle se yltää kantolaitteestasi.

Jos kantolaitteessasi on molle-kiinnikkeet, voit myös harkita PALS-kiinnityksellä reppuun lisättävää juomarakkotaskua. Tällä tavoin saat rakon erilleen muista tarvikkeista ja vähennät puhkeamisen riskiä. Joudut todennäköisesti kuitenkin hankkimaan jonkinlaisen pidennyssarjan letkulle.

<protip> Aikaisemmassa linkissä ollut juomarakkotasku on oikeasti aika hyvä. Se käy sellaisenaan hyvin kevyestä repusta, johon saa kiinni PALS-kiinnityksellä lisätaskuja. Jos haluat lisäsuojaa rakollesi, voit ottaa taskusta olkahihnat irti (lähtee pikakiinnikkeillä) ja pakata rakon taskun sisällä reppuun. Taskun mukana tulee 2,5l vetoinen juomarakko, joka on huono. Kun saat sen hajalle, nylje letkun päällä oleva neopreenieriste ja laita se uuden rakkosi letkun päälle. Lisäeristys = pienempi jäätymisen riski. Lisäksi pehmuste vähentää letkuun kohdistuvan hankausliikkeen aiheuttamaa vahinkoa. </protip>

En yleensä suosi sitä, että uudet harrastelijat hankkivat kalliitta "pro-tason" tuotteita, koska on riski, että ne päätyvät nurkkaan pölyttymään äkillisen innostuksen lopahtaessa. Juomarakko tekee kuitenkin (muutaman muun varusteen kanssa) poikkeuksen.

Halvasta juomarakosta ei ole juuri mitään hyötyä, ellei tarkoituksena ole kurjuuden maksimoiminen. Halvan juomarakon kanssa joudut jatkuvasti murehtimaan rakon pitävyydestä ja kestävyydestä. Olen itse seurannut useamman eri mallisen ja hintaisen juomarakon käyttöä useamman vuoden ajan, ja yksikään halpisrakko ei ole kestänyt aktiivista käyttöä. Pahimmillaan ne ovat hajonneet kesken marssin, kun omistaja on nojannut hetkeksi puuta vasten. Taajama-alueella harjoitellessa rakon hajoamisesta ei aiheudu varusteiden kastumisen lisäksi juurikaan muuta haittaa, mutta erämaassa se voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen.

Ota rakkoa ostaessasi huomioon, että laadukkailla ja halvoilla juomrakoilla ei ole hirveän dramaattista hintaeroa. Mil-tecin halpisrakko maksaa 19,90€  ja vastaavasti skaalan paremmasta päästä löytyvä Camelbakin antidote-rakko irtoaa hintaan 43,90€. Ja vaikka en ketään halua mainostaa enkä mollata, on pakko sanoa, että itse en Mil-tecin rakkoa reissulle ottaisi. Sama koskee Condorin rakkoja. Sourcen rakoista olen kuullut sekä hyvää, että huonoa, mutta oman kokemuksen pohjalta voin todeta rakot ihan toimiviksi. Camelbakin ja Blackhawkin tuotteista en ole kuullut muuta kuin positiivista palautetta, mutta omakohtaisia kokemuksia ei toistaiseksi ole.

Eli yhteenvetona: Jos ostat rakon, sijoita siihen riittävästi rahaa. Halvat menevät rikki, ja päädyt kuluttamaan hyvän rakon hinnan edestä rahaa ostellessasi uusia.



Älä osta shaissea.

Muut tuotteet

Vesipussit. Pieneen tilaan pakkautuva kestävä pussi, johon saa useamman henkilön juoma- ja käyttövedet kerralla. Helpottaa elämää, jos leiripaikka on kaukana vedenlähteestä. Näistä saa varmaan jollain nokkelalla tavalla improvisoitua suihkuja ynnä muuta.

Juomarakon puhdistussetti. Aika oleellinen tarvike juomarakon omistajalle. Puhdistamalla rakkoa sen käyttöikä pitenee. Lisäksi säännöllinen puhdistus takaa, ettei rakossa ala kasvamaan mitään ylimääräistä.

VEDEN PUHDISTUS

Elämme aiheen kannalta aika suotuisassa ympäristössä. Suomessa voi lähes aina luottaa pintavesien olevan riittävän puhtaita. Suomen ympäristökeskuksen sivuilta voi käydä lukemassa lisätietoa Suomen vesistöjen tilasta.

Kun vaelletaan alueella, jonka vesistöjen tilasta ei ole tietoa, tai jonka vesistöjen vesien tiedetään olevan sellaisenaan juomakelvottomia, joudutaan miettimään puhdistusta. Puhdistuksessa meitä mietityttävät seuraavat asiat: Sameus, parasiitit, bakteerit, virukset ja vedessä olevat ei-toivotut kemikaalit.

Sameus: Veden sameus johtuu siinä liettyneenä kulkevasta savi- ja silttiaineksesta. Sameus voi aiheuttaa ongelmia juomajärjestelmääsi (erityisesti rakkoihin) ja ärsyttää vatsaa. Lisäksi mineraalit saattavat haitata kemiallista puhdistusta.

Sameudesta pääsee eroon suodattamalla veden. Janoisen vaeltajan ensisijainen tehtävä on minimoida tulevan työn määrä etsimällä mahdollisimman puhdasta vettä. Parhaita paikkoja löytää vähälietteistä vettä on siellä, missä vesi kulkee kivikon yli. Suomessa järvien ja jokien vedet ovat usein sellaisenaan nautittavia, eivätkä sisällä paljoa lietettä.  Jos juoksevaa vettä ei ole saatavilla, tai sen luokse ei ole järkevää mennä, pitää lietteinen vesi suodattaa. 

Suodattimen voi valmistaa itse tilapäisvälineistä, kuten vaatteista. Kankaan täytyy olla tiheään kudottua, jotta se suodattaisi vedestä mahdollisimman tehokkaasti siihen liettyneet aineet. Jos haluat tehostaa vaikutusta, voit lisätä suodattimeesi hiekkaa. Jos haluat lähteä hifistelemään, hanki aktiivihiiltä. Aktiivihiili poistaa vedestä epäpuhtauksien lisäksi myös hajua ja makua.

Suodattaminen on helpointa, kun sen tekee erikseen siihen varatuilla välineillä. Brittiarmeijan välineistä löytyy hyvinkin kätevän oloinen kapistus, nimeltä 'Millbank bag'. En ole löytänyt suomenkielistä vastinetta, joten käytetään englanninkielistä nimeä. Millbank bag on valmistettu hyvin tiiviisti kudotusta, kestävästä kankaasta. Idea on sama kuin aikaisemmin esitellyssä itsetehdyssä suodattimessa. Millbank bag kastellaan läpikotaisesti, jotta huokoset täyttyvät vedellä. Tämän jälkeen pussi täytetään suodatettavalla vedellä. Koska pussin ulkopinta on ollut kosketuksissa likaisen veden kanssa, kannattaa antaa vedenpinnan laskea pussissa n. 10cm, ennen kuin asetat keräysastian pussin alle ja  aloitat veden keräämisen. Ideana on antaa ensimmäisen pussin läpi huuhtoutuvan osan vettä huuhdella pussin ulkopinnan.

Das millbank bag.

Tuloksena on kirkkaampaa vettä, jonka voi esimerkiksi suodattaa kalliin vedensuodattimen läpi, jonka liete saattaisi muuten tukkia.

Parasiitit, bakteerit ja virukset:

Veden kirkastaminen suodattamalla siitä liete pois ei tuhoa vedessä olevia alkueläimiä, bakteereita ja viruksia.

Helpoin ja varmin tapa tuhota vedestä kaikki ylimääräinen (pl. ei-toivotut kemikaalit) on keittäminen. Veden keittäminen on hyvin yksinkertainen prosessi, joten en käy sitä yksityiskohtaisesti läpi. Muistutan kuitenkin, että keittoastiassa olisi syytä olla kansi. Kansi nopeuttaa keittämistä ja estää veden haihtumista höyrynä.

Joskus kuultu väittämä, että vettä pitäisi keittää puoli tuntia virusten yms. tappamiseksi on väärä. En löytänyt väitteelle mitään selitystä tai todistetta. Riittää siis, kun keität veden kunnolla (voimakasta kuplimista koko astiassa).

Jos keittäminen ei jostain syystä onnistu, jää vaihtoehdoiksi kemiallinen puhdistus tai vedensuodatusjärjestelmät.

Kemiallinen puhdistus on keittämistä hitaampi ja hiukan epävarmempi vaihtoehto. Kemialliseen puhdistukseen kuluu aikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Lämpimässä vedessä kemikaalit saavat tuhottua bakteerit ja virukset puolessa tunnissa, alkueläimet kahdessa. Kylmä vesi hidastaa reaktioita, joten aineen täytyy antaa vaikuttaa kaksi tuntia, riippumatta mitä haluat vedestä tappaa.

Epävarmuus ilmenee kemikaalien kyvyttömyytenä tappaa tiettyjä alkueläimiä. Esimerkiksi Cryptosporidium -niminen alkueläin ei kuole kloori- tai joditableteilla. Lisäksi vedessä oleva liete saattaa suojata organismeja kemikaalien vaikutukselta.

 Keittämättä jäänyt vesi on siis aina riski, vaikkakin Suomessa usein hyvin pieni sellainen.

<protip> Klooritableteilla puhdistetusta vedestä tulee hirveän makuista. Makua voi hävittää lisäämällä puhdistamisen jälkeen veteen askorbiinihappoa, eli C-vitamiinia. Tee puhdistus ja vitaminointi erillisessä astiassa, muuten kenttäpulloon tai rakkoon jää hirveä maku. </protip>

Vedensuodatusjärjestelmistä minulla ei ole mitään kokemusta, enkä myöskään tunne ketään, joka käyttäisi sellaista. Jos vaellat tai työskentelet ympäristössä, jossa pinta- ja hanaveteen ei voi luottaa, voit harkita (kalliin) vedensuodatusjärjestelmän hankkimista. Ymmärtääkseni ne myös neutraloivat kemikaaleja.

Lisää aiheesta Katadynin sivuilla

Ei-toivotut kemikaalit

Niille, jotka ovat tekstin ajan ihmetelleet sanojen "ei" ja "toivottu" käyttöä sanan "kemikaali" edessä:
Kemikaalilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa ainetta, jonka rakenne tunnetaan, ja jolla on rakenteensa mukainen nimi, joten päätin pelata varman päälle ja rajata ryhmän selkeästi.

Saivartelut sikseen. Ei-toivottuja, ihmiselle haitallisia kemikaaleja kuten metalleja, ammoniumia tai nitriittejä on normaaleilla eräilytarvikkeilla mahdotonta poistaa vedestä. Helpoin tapa välttyä myrkyiltä on tarkastaa etukäteen vaellusmaaston vesistöjen laatu ja teollisuuden läsnäolo alueella.

Jos alueen vedet ovat saastuneet, tai epäilet että niissä voi olla päästöjä, hanki vedensuodatin tai varaudu kantamaan useamman päivän vedet selässäsi. Tarkista reitiltä pisteitä, joissa voi täydentää vesivarantoja turvallisesta lähteestä.

Jos mitään tämän kaltaista hölskyy päässä, tavoitteeseen päästiin.

Kiitos mielenkiinnosta. Seuraava koitos onkin Kaldoaivin erämaa-alue.

Valmistautuminen ja varustautuminen

27. joulukuuta ja lähtö Kurjenrahkaan lähestyy huomattavaa nopeutta. Jotta blogin saavuttama asialinja säilyisi, käsitellään tässä tekstissä valmistautumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Kuten aina, on blogin kirjoittaja pienessä sievässä. Lisäksi kosmiselle tasolle noussut jonneus ei ole hävinnyt mihinkään, joten alla olevaa tekstiä ei kannata ottaa ainoana totuutena.


Retkeä suunniteltaessa olen ottanut tavaksi suorittaa ja selvittää asiat seuraavassa järjestyksessä.

1. Kohde
2. Retken pituus (marssittuna kilometreinä) ja kesto ( ajallisesti)
3. Osallistujat

4. Varustus
5. Aikataulun luonti
6. Kaiken ylläolevan varmistus

7. Viimeiset valmistelut

Kaikki seitsemän kohtaa sisältävät huomattavan määrän erinäisiä alakohtia, jotka ovat sidoksissa ympäristöön, henkilöihin ja suoritettavan vaelluksen yms. pituuteen. Tekstissä annetaan siis yksi, hyvin yleistävä malli retken suunnittelusta. Yksityiskohtien suunnittelu on lukijan vastuulla. Kuten lahjakkaimmat jo tajusivat, olen jakanut yllämainitut seitsemän kohtaa kolmeen eri osioon.

1. Osio

Kohde, pituus, kesto ja osallistujat.

1. Kohde

Kohde voi olla käytännössä mikä tahansa maastonkohta aina lähimetsästä Jotunheimiin. Itselleen valehtelu ei kuitenkaan kannata. Jos varusteesi ovat vähäiset tai huonolaatuiset ja joukko kokematon, ei kannata tehdä pitkää retkeä. Maastossa yöpymistä kannataa harjoitella lähimetsikössä, josta pääsee kotiin äidin helmoihin jos joku kusee. Kun yöpyminen, huoltaminen (ruoka ja juoma) ja liikkuminen on harjoiteltu, voidaan suorittaa pidempiä vaelluksia.

Kohdetta valittaessa pitää huomioida maasto, valaistusolosuhteet, sää, vuodenaika, henkilöiden määrä, oma- ja joukon kokemuksen taso sekä useita muita pieniä asiota. Suuri osa yleisistä retkeilykohteista, kuten luonnonpuistot, ovat auki vaeltajia varten myös talvella, mutta kunnossapito on usein vähäistä tai olematonta. Jos koet olevasi kokematon kannattaa pidemmät ja haastavammat vaellusreitit suosiolla jättää valoisalle vuodenajalle, jolloin reitit ovat paremmassa kunnossa.

Pitkää vaellusta suunniteltaessa kannattaa suunnitella välietapit, yöpymis- ja taukoalueet vesipisteiden tai vedenlähteiden lähelle. Vaeltaessa luonnonpuistoissa ei yöpymisessä kannata luottaa pelkkiin laavuihin. Laavut ovat erinomainen keino yöpyä kaikkina vuodenaikoina, ja siksi monissa luonnonpuistossa on useita kiinteitä laavuja. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua siihen, että laavu on varattu. Jos et halua lusikkaan ventovieraan Reijo-sedän kanssa kannattaa varustautua siten, että pystyt nukkumaan muualla.

2. Pituus ja kesto

Tämä kohta on hyvin riippuvainen kohteesta. Pituutta ja kestoa voi arvioida aikaisempien kokemustensa perusteella, tai kävelemällä varusteiden kanssa samanlaisessa maastossa. On kuitenkin tärkeää, että aikataulussa on joustovaraa. Esimerkiksi viime vuonna suorittamamme Vajosuon vaellus  pitkittyi muutamalla tunnilla vaellusreitille kaatuneiden puiden takia.

Kaikissa epävarmoissa maastoissa (suo, jäätyneiksi oletetut lammet, rannat yms.) liikkuessa kannattaa varata ylimääräistä aikaa. Myös keskinopeus kärsii näissä olosuhteissa, kun vaeltajat seisovat paikallaan ja koittavat epätoivoisesti etsiä uutta kiertoreittiä. Muista myös, että pimeys laskee matkavauhtia ja vaikeuttaa suunnistamista vieraassa maastossa. Ajoita mahdollisimman paljon kävelyä valoisalle ja mahdollisimman paljon huoltoa pimeälle.

3. Osallistujat

Erityisen tärkeää varmistaa. Osallistuvat henkilöt ovat taitoineen (erityisesti puuttuvine taitoineen) ja luonteineen suurin yksittäinen tekijä mukavuudessa. Useat muuten onnistuneet reissut ja tapahtumat ovat kusseet juuri henkilöiden välisen kemian takia. Muista, että mukavissa oloissa helposti suuttuva kaveri todennäköisesti suuttuu väsyneenä vielä helpommin.

Osallistuvia kannattaa myös sitouttaa suunnitteluun ja siten varsinaiseen retkeen. Kun joukko kokee, että onnistuminen on kaikkien yhteinen vastuu se muuttuu tehokkaammaksi ja matkanteko on mukavampaa. Sitouttaminen ja pieni painostaminen on myös helppo tapa karsia joukosta ne joita oikeasti kiinnostaa niistä, jotka ovat vain pelanneet liikaa Skyrimiä. Taidottomuus on korjattavissa, mutta huonoon asenteeseen ja kiinnostuksen puutteeseen ei juuri voi vaikuttaa.

Myös osallistuvien varusteiden tilannetta kannattaa tentata. Harvalla ihmisellä on kaikkia varusteita itsellään, joten tavaroiden lainaaminen ja hajauttaminen kannattaa kunhan pidät huolen, että lainaat luotettaville ihmisille. Tulokkaille kannattaa kertoa oma varustautuminen ja siihen liittyvät temput, kuten rinkan vuoraaminen jätesäkillä. Tällä ehkäiset väärissä varusteissa paikalle hiippailevaa jonnea, joka hidastaa joukkoa ja valittaa kun lippaskengät kastuvat suolla.




Karttatiedustelu, välimatkojen arviointi ja kirjaaminen ja merkkaaminen karttaan helpottaa aika-arvion tekemisessä.
Alueen karttaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.   

Hyväksi havaittu tapa kirjata välimatkoja.
Kohteiden nimet, etäisyys, ilmansuunta ja maaston tyyppi. Säilytä muovikassissa tms. suojassa kosteudelta.

 2. Osio

Varusteet ja aikataulutus



 4. Varustus

Tämä osio on tarkoitettu ihmisille, joilla on hyvin heikko tai olematon käsitys siitä, mitä reppuun tulisi laittaa. Jos et täytä tuntomerkkejä, voit skipata seuraavaan lukuun.

Aluksi muutama sana varusteiden hankinnasta:

Oli kyse metsästyksestä, metsänkäynnistä tai harhaisesta vaeltamisesta, törmäät yhteen yhdistävään tekijään. Kaikki on niin pirun kallista.

Varusteiden hankinta on pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, jonka aikana opit tunnistamaan hyviä piirteitä eri varusteista ja opit erottamaan laadukkaat valmistajat huonoista. Muista sanonta : "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa". Halpoja välineitä joudut suurella todennäköisyydellä ostamaan ainakin toisen kappaleen. Lisäksi huonolaatuisilla tavaroilla on tapana hajota juuri pahimmalla hetkellä.

Itse, köyhänä opiskelijana, olen rajannut rahankäytön seuraaviin esineisiin. Kengät, sukat ja kantolaite. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritakki tai alushousut voivat olla hiukan halvemmat, mutta kenkiin, sukkiin ja kantolaitteeseen (reppu/rinkka) sijoitan niin paljon rahaa, että saan varmasti hyvää laatua. Laatutavara kestää käyttöä ja siihen voi luottaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkkinä toimii kirjoittajalla aktiivikäytössä oleva Savotta 906 - rinkka , joka on 1980- luvulta.

Kengät ja sukat ovat eräilijän tärkeimmät välineet, ja niiden tulee aina olla oikean kokoiset. Poikkeuksena talvikengät, joissa voi olla väljää tilaa huopavuorta tai villasukkaa varten.

Koska kenkiin saa kulumaan huomattavia summia rahaa (200€+) niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä hyvin. Parhaimman hyödyn saavat ne, jotka saavat yhdistettyä vaelluskengät ja työkengät. Seisomatyötä tekevät voivat esimerkiksi harkita Haix-kenkiä, jotka soveltuvat hyvin kaikkeen toimintaan, jossa jalkoihin kohdistuu rasitusta.

Sukkiin ei onneksi mene yhtä paljoa rahaa. Merinovillaiset sukat ovat olleet jo kauan kovaa huutoa eräilijöiden keskuudessa, eikä turhaan. Merinovilla poistaa kosteutta tehokkaasti ja lämmittää vaikka sukka olisikin kostea. Lisäksi kuiva merinovilla lämmittää paremmin kuin tavallinen puuvilla. Tämä johtuu mitä ilmeisemmin merinovillan kyvystä sitoa enemmän ilmaa kuin puuvilla. Suosittelen ostamaan kolmet parit. Reissulla yhdet ovat kuivamassa repun päällä, yhdet repussa reservinä ja yhdet jalassa.

<protip> Etsi kengästä pohjallinen ja irroita se. Ota sanomalehteä ja aseta pohjallinen sitä vasten. Leikkaa sanomalehdestä pohjallisen muotoinen tai hiukan isompi pala irti. Rypistä. Aseta pohjallisen alle. Kun näitä on 5-6 kappaletta, ne imevät sekä jalasta irtoavan, että ulkoa tulevan kosteuden itseensä ja pitävät näin kengän sekä sukan kuivana. Ja kuten jonne jo arvaa, kuiva tarkoittaa kylmässä lämmintä. </protip>

Kolmantena sijoituskohteena mainittiin kantolaite. Rinkka on kallis kertaostos, mutta kestää hyvin huollettuna ikuisesti. Valittaessa rinkkaa kannattaa miettiä mihin käyttöön se tulee, eli minkä kokoisen rinkan tarvitsee. Muista, että vaikka kevyt päiväreppuna käytössä oleva anatominen rinkka kuulostaa kätevältä, saatat joutua kantamaan isompaakin kuormaa vaelluksillasi. 60-100 litraiseen rinkkaan mahtuu varmasti kaikki mitä tarvitset, ja samainen rinkka toimii yhtälaisesti päivävaelluksilla.

Monessa rinkassa on nykyään myös ulkoisen (usein metallisen) rungon sijasta muovia ja komposiittia rinkan rankana. Komposiitti on kevyempää ja muovautuu jotenkuten kehoa vasten, joten jos olet täysin varma siitä ettet kanna mitään raskasta rinkkasi kanssa, osta tällainen. Suuria kuormia (Esim. usean päivän vaelluksen tarvikkeet, noin 18-25kg) kantaessa kannattaa suosia ulkoista metallista runkoa.

<protip> Kun kakka osuu tuulettimeen (ja sehän osuu!) saa ulkoisesta metallisesta rungosta tehtyä aika pienellä työllä kestävät evakuointipaarit. </protip>

Myös rinkan säädettävyys ja aukot ovat isossa roolissa. Säädettävällä rangalla varustetut rinkat saadaan sopimaan vähintään lähes täydellisesti jokaisen kantajan selkään. Säädettävyys tuo toisaalta riskin, sillä kaikki mikä liikkuu voi mennä rikki.

Aukot määrittelevät kuinka hyvin rinkan saa pakattua ja kuinka helposti sieltä saa tavaraa pois. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että putkirinkat, joissa on vain yksi aukko kannattaa jättää kauppaan. Yksi aukko tarkoittaa kaikkien tavaroiden purkamista jos haluat jotain pohjalta. Kaksi aukkoa, toinen pohjalla ja toinen päällä, on jo suhteellisen toimiva ratkaisu. Oman rinkkani taskut on jaettu seuraavasti:

Ärsyttävän pientä tekstiä? Avaa kuva painamalla sitä.

Yllä oleva malli on todettu toimivaksi. Bonusta tuo ulkoinen metallinen runko, johon voi sitoa kevyitä, mutta tilaa vieviä esineitä, kuten makuupussin tai alustan.

Muutama luotettavaksi todettu valmistaja : Fjällräven, Haglöfs, Eberlestock ja Savotta.


Seuraavaksi muutama sana vaatetuksesta.

Vaatetusta on vuodenajasta riippuen joko kahdessa, kolmessa tai neljässä kerroksessa. Talvella kerrospukeutumisen vaikutus korostuu, sillä kerrosten väliin jäävä ilma lämmittää tehokkaasti.

Kerrokset menevät seuraavasti:

1. Aluskerrasto = Ohut, ihonmyötäinen kerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Hyvä aluskerrasto on painonsa arvoinen kullassa.

2. Lämpökerrasto = Käytetään yleensä vain kylmissä olosuhteissa. Estää ihon säteilemää lämpöä karkaamasta, eristää kylmää ja siirtää kosteutta uloimpaan kerrastoon.

3. Välikerrasto = Aluskerrastoa paksumpi kerrasto, joka sitoo itseensä ilmaa eristeeksi. Siirtää myös kosteutta seuraavaan kerrastoon. Valmistetaan usein fleecestä tai muusta vettä sietävästä materiaalista.

4. Kuoritakki tai housut = Pitävät kosteuden ulkopuolella, suojaavat tuulelta ja siirtävät alempien kerrastojen tuomaa kosteutta ulos. Hyvä kuoriasu on aluskerraston tavoin tärkeä ja tuo huomattavan määrän mukavuutta toimintaan vaikeammissa sääolosuhteissa.

Vaatteisiin saa menemään paljon rahaa, ja merkkivaatteita ostamalla vielä enemmän. Kannattaa seurata eräihmisten keskustelupalstoja, sillä niissä käydään usein keskusteluja varusteista. Jos löydät hyvän hintaisen tuotteen, jonka laadusta et ole varma, kysy apua eri foorumeilta ja palstoilta.

Koska kertaus on opintojen äiti: Alimmaksi hikeä siirtävä kerrasto, eli homoeroottisen kireä aluskerrasto. Seuraavaksi lämmittävä kerrasto, eli lämpö -tai välikerrasto. Jos on oikein kylmä niin molemmat. Sitten kuorikerrasto, eli Gore-tex (tai vast.) takki ja housut.



Sitten muutama huomio ruoasta ja vedestä.


Vesi on ehto kaikelle toiminnalle ja sen saanti on ensimmäinen prioriteetti. Kuten otsikon "kohde" alla lukee, väli- ja taukopisteet kannattaa suunnitella etukäteen vesipisteiden tai vedenottopaikkojen läheisyyteen. Jos vesipisteitä tai makeaa vettä ei ole saatavilla joudut turvautumaan joko a) lumen sulattamiseen talvella tai b) selkääsi. Talvi, kaikessa v***tumaisuudessaan, antaa retkeilijälle helpotusta vesihuollon suhteen. Lumesta voi keittää juomakelpoista vettä, kunhan oikeasti keität veden ja tarkistat lumen jota sulatat.

<protip> Lumesta sulatettu vesi ei sisällä mitään muuta kuin H₂O:ta ja kaikkea shaissea mitä ilmassa on. Pitkällä retkellä tämä johtaa lisääntyineisiin kramppeihin ja elimistön kuivumiseen. Miksi? Siksi, että vedestä puuttuu kraanavedelle ominaiset suolot. Lisäämällä elektrolyyttijauhetta pidät elimistön suolotasapainon kurissa ja estät liiallista kuivumista. Linkin takaa löytyvässä jauheessa on elektrolyyttien lisäksi maitohappobakteereita, joita on hyvä nauttia kun elimistöön kulkeutuu vieraita bakteerikantoja. Maitohappobakteerit ehkäisevät osaltaan ripulointia ja vatsatautia. </protip>

Vettä voi myös tarvittaessa kantaa mukana. 0,5- ja 1,5 litran juomapullot soveltuvat hyvin veden säilytykseen vaelluksilla. Ota kuitenkin huomioon, että vedellä on ärsyttävä tapa jäätyä juomapulloihin talvella. Juomarakon ja repun käyttäminen on hyvä idea, jos vesi täytyy pitää lähellä kehoa (eli lämpimänä) ja helposti saatavilla.

Juomarakoilla ja repuilla saa hyvin kivuttomasti kannettua tarvittaessa suuriakin määriä vettä, mutta talviolosuhteissa ne vaativat hiukan huomiota. Erityisesti letku vaatii käyttäjältä toimenpiteitä, sillä se on hyvin altis jäätymiselle. Letkua olisi syytä pitää mahdollisimman lähellä ihoa ja vähintään kahden kerraston alla. Jos letku pääsee jäätymään, muuttuu kaikki rakossa oleva vesi hyödyttömäksi.

<protip> Kun käyt nukkumaan, ota kaikki mahdolliset juomat makuupussiin sisälle. Näin sulatat ja lämmität niitä aamua ja seuraavaa päivää varten. </protip>

Muista juoda jatkuvasti! Kylmissä olosuhteissa tarvitset aivan yhtä paljon vettä kuin kuumissakin!


Ruoka on toinen retkeilyn elinehdoista. Selviytymisen kannalta katsottuna ruoka on kuitenkin toissijaista nesteytykseen verrattuna. Ihminen pärjää noin 20 päivää ilman ruokaa, mutta vain 2-3 päivää ilman vettä. Muista tämä jos joskus satut syöksymään lentokoneella keskelle erämaata.

Ruoan tarkoitus on tarjota eräilijälle energiaa päivittäiseen toimintaan. Suurin osa vaeltajista laihtuu huomattavia määriä (muutaman kilon) pidempien vaellusten aikana.  Syynä on pääosin kehon hiilihydraattivarastojen ja niiden sitomien nesteiden haihtuminen. Vaeltaja ei saa tarpeeksi energiaa ruoasta, koska keskiverto eräjorma tekee ruokaa vain 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja silloinkin hyvin laiskasti.

Vaelluksella jatkuva energiantarve korostuu ja siksi vaelluksella olisi syytä kantaa kahdenlaista ruokaa: Ruokaa, jonka aiot syödä kun osasto pysähtyy ja huoltaa, ja ruokaa jota nautit matkan aikana. Vaelluksen vaatimaa energiamäärää ei kannata aliarvioida. Ruoka kannattaa pitää yksinkertaisena ja helposti lämmitettävänä sekä nautittavana, koska reissussa toimitaan pääsääntöisesti väsyneenä. Moni eräilijä (minä mukaanlukien) on varannut vaikka mitä gourméta mukaan, ja lopulta todennut ettei millään jaksaisi laitella kaikkea, ja näin osa ruoasta on jäänyt nauttimatta. Pidemmällä vaelluksella tämä johtaa toimintakyvyn laskuun ja laihtumiseen.

Haastavissa olosuhteissa ja väsyneenä huomaa, että yksinkertainen on kaunista ja oppii suosimaan keittoja ja valmisruokia (MRE = Meal Ready to Eat), jotka ovat nopeasti valmistettavissa ja nautittavissa.

Makkara maistuu kaikille, paitsi hipeille, ja on myös suhteellisen helppoa valmistaa.
Huomioi ruokaa valittaessa, että saatat joutua syömään sen kylmänä!

Liikkuessa kannattaa pitää käsillä jotain pientä syötävää. Tällä pidät huolen jatkuvasta energiansaannista ja ylläpidät toimintakykyäsi. Suositellen pähkinöitä. Pähkinät sisältävät suoloja joita elimistö tarvitsee nesteytykseen. Lisäksi pähkinöissä oleva rasva estää niitä jäätymästä kovillakin pakkasilla.


Sitten pari sanaa ruokailuvälineistä, keittimistä ja aterimista.

Ruoan valmistuksessa käytettävien välineiden valinnassa kannattaa painottaa toimintavarmuutta. Välineitä on tullut markkinoille runsasta tahtia, mutta muutamat nimet ovat säilyneet jo iäisyyden. Trangia on ollut jo kauan kestosuosikki, eikä syyttä. Runsaat 700g painavalla setillä saa valmistettua jo aika monipuolisesti erilaisia ruokia, ja toimintavarmuus on taattu säässä kuin säässä. Trangian lisäksi löytyy useita muita vaihtoehtoja. Mainittakoon USA:sta Trangian kilpailijaksi rantautunut Jetboil kaasukeitinjärjestelmä, joka on tehokkuudessa lähes lyömätön, mutta ei kestä kovinkaan kummoista runnutusta toisin kuin metallinen Trangia.

Kuten aikaisemmin tuli lohkaistua,  yksinkertainen on kaunista. Esbit- kenttäkeitin on edullinen ja tehokas varavaihtoehto, ja toimii sellaisenaan lyhyillä reissuilla. Keitinjärjestelmä painaa runsaat 150g ja pelastaa monelta pahalta, kun vaeltajan Jetboilin kaasu loppuu kesken reissun.

Ruokailuvälineitä valittaessa kannattaa suosia yksinkertaisia muotoja, jotka saa helposti puhtaaksi. Kaikki taitokset, kulmat ja saranat tuppaavat keräämään itseensä ruoan tähteitä, ja niitä on vaikea saada puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Pahimillaan tämä johtaa kunnon jallatautiin, eli ruokamyrkytykseen. Muista desinfiointi ja kenttähygienia! Yhdysvalloissa suurin yksittäinen metsänvartijoiden työllistäjä on huonosti huolletuista ruokailuvälineistä sairastunut vaeltaja, joka ei enää selviä yksin takaisin sivilisaation pariin. Varaa pitkille reissuille aina mukaan ripulilääkettä ja glukoosigeeliä. Glukoosigeeli pysyy vatsassa vaikka oksentelu olisi rajua. Lisäksi glukoosigeelillä voi hoitaa hypoglykemiaa ( alentunutta verensokeria) hyvin tehokkaasti. Glukoosigeeliä kannattaa varata mukaan erityisesti silloin, jos joukossa on diabeetikko.

Riittävän huollon merkitys korostuu pitkillä retkillä. Jos johdat osastoa pidä huolta, että tauot pidetään heikkokuntoisimman mukaan. Muista, että kiirehteminen voi kostautua kun hapoille päässyt mies alkaa hidastamaan koko joukon tahtia.

Lopuksi vielä lista muista tarvikkeista, jotka kannattaa hankkia välittömästi, kun olet saanut yllämainitut kolme (reppu,kengät ja sukat) hommattua:

- Ensiapupakkaus. Ehdoton pakko jos suunnitteilla on vähänkin pidempi retki. Linkin takaa löytyy Mil-Tec:in iso ensiapupakkaus. Pakkaus on sellaisenaan ihan riittävä, mutta kannattaa vaihtaa sakset ja pinsetit metallisiin. Lisäksi pidemmille retkille, joissa sairaalaan pääsy on muutaman tunnin päässä, kannattaa hankkia kiristysside ja Celox- hemostaattia.
Näillä kahdella saat tyrehdytettyä jopa valtimoverenvuodon suhteellisen vähällä vaivalla.

- Aikaisemmissakin teksteissä mainitut tulitikkurasia, myrskytulitikut ja hätävaraksi kipinärauta.

- Paracord-narua. Narulle löytyy mitä mielikuvituksellisimpia käyttökohteita.

- Ompelusetti. Korvaamaton väline pitkällä retkellä. Mukaan kannattaa lyödä ainakin kumi- ja telttapaikkoja.



5. Aikataulun luonti


Kohdetta, kestoa ja pituutta suunniteltaessa joudut suunnittelemaan jo karkean aikataulun. Itse pyrin luomaan mahdollisimman tarkan aikataulun reissua ennen suoritettaville toimenpiteille, mutta varsinaisen retken aikataulu jää pakostakin hiukan auki. Tärkeintä on, että arvioit välietappien ja taukopisteiden etäisyydet siten, että kävelytahti ei nouse liian kiivaaksi ja mahdollisimman suuri osa liikkumisesta tapahtuu valoisaan aikaan. Pidä myös huoli, että matkan  haastavat vaiheet (esim.jyrkät nousut tai laskut) ja alueet, joissa suunnistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, käydään valoisassa. Muista luoda tarkistuslista ja/tai aikataulu myös omille toimillesi.

Anna osallistujille ja halukkaille aikamääreitä. Niillä pidät huolen, että kaikki oikeasti tekevät tarvittavat valmistelut, eivätkä kuse retkeä ilmestymällä väärissä varusteissa paikalle. Kuten aikaisemminkin todettiin; pieni painostaminen auttaa erottamaan oikeasti kiinnostuneet ihmiset jonneista ja haaveilijoista. Lisäksi aikamääreet pitävät huolen siitä, että projekti kulkee eteenpäin ja tulee joskus toteutuskelpoiseksi.

Alla on esimerkki fiktiivistä retkeä varten luodusta aikataulusta. Esimerkissä retki aloitetaan 12. päivä tammikuuta.

1.1.2012   - Ilmoittautuminen retkelle.
5.1.2012   - Ilmoitus, jos joitain varusteita puuttuu.
6.1.2012   - Lista mukaan tulevista varusteista. Tämän voi jättää pois, mutta varsinkin uusien   vaeltajien kanssa kannattaa suosia kontrollifriikkiä lähestymistapaa.
10.1.2012 -  Viimeinen varmistus osallistuvista ( sairastapaukset yms.)
11.1.2012 - Minuuttiaikataulun kertaaminen (mistä lähdetään, kuka noutaa kenetkin, milloin ollaan kohteessa jne.)
Lähtöhetki - 1 tunti : Soita osallistujat läpi ja varmista, että kaikki ovat heränneet.
Lähtöhetki : Koita hillitä itsesi, kyllä se viimeinenkin mies varmasti kohta herää.

Muista antaa aikataulusta kopio jollekkin lähiomaisellesi tai luotettavalle kaverille. Sovi kuinka usein otat yhteyttä. Paras keino on antaa kaverille kartta, johon olet merkannut vaellusreitin ja välietapit. Merkkaa karttaan pisteet, joista aiot soittaa hänelle. Jos jotain sattuu, osaa kaverisi ohjata viranomaiset jo oikealle pätkälle vaellusreittiä.



6. Kaiken yllä olevan kertaus

Hyvin yksinkertainen ja helppo kohta. Kertaa ja varmista kaikki.

Aloita soittamalla osallistujille ja varmistu siitä, että he ovat hoitaneet oman osuutensa. Kertaa reitti ja välietapit. Tyhjennä rinkkasi ja vertaa sen sisältöä tarkistuslistaan. Säädä rinkka valmiiksi. Täytä juomarakot ja reput. Varmistu siitä ,että kaikki tietävät missä ollaan ja milloin. Tarkita paristoilla toimivien laitteiden tila ja hanki varaparistot. Aloita nestetankkaus viimeistään tässä vaiheessa.


 7. Viime hetken valmistelut

Aloitan yleensä viimeiset valmistelut kahta päivää ennen lähtöä. Kaksi päivää on siitä hyvä aika, että ehdit esimerkiksi vielä miettimään varustuksesi uusiksi jos joku jääkin pois, tai sää muuttuu radikaalisti. Lyhyt lista asioista, jotka on syytä tarkistaa ennen lähtöä. Listan sisältöön vaikuttaa todella paljon aikaisemmat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, joten tämä on vain hyvin yleistävä lista.

- Tarkista säätiedot.
- Lataa kaikki mikä toimii akulla.
- Kertaa kartasta vaellusreitti.
- Tarkista mukaan tulevien laitteiden toimivuus. Erityisesti kompassi, jos joudut suunnistamaan.
- Tarkista, että rinkka on pakattu ja säädetty hyvin. Pidä huolta, ettei mikään kolise repussa. 12 tuntia kestävä säännöllinen kolahdus ajaa ihmisen hulluksi.
- Älä nauti suuria määriä kofeiinia tai alkoholia.

Huonosti suunniteltu on puoliksi kustu, ja toisinpäin. Opettele hakemaan saamastasi tiedosta olennaisimmat asiat, ja opettele ne hyvin.

Onneksi olkoon jos olet selvinnyt tänne asti nukahtamatta! Kirjoittaja alkaa selvittää päätään ja valmistautumaan Kurjenrahkaa varten.

Seuraavassa tekstissä ainakin Vajosuon vaelluksesta ja yöpymisestä ulkona.


Stay tuned for more shit!

Vajosuon vaellus, tuo v****maisuuden multihuipentuma.

Oltiin kanssa tepastelemassa Vajosuon vaellus 6.1.2012.
Matkaa tuli kutakuinkin 32km ja aikaa meni hiukan alta 11 tuntia.

Laavu, jossa lukee enteellisesti Vajosuon vaellus.

Päivä alkoi enteellisesti sillä, että kaikki meni päin vittua. Heräsin 0600 siihen että herätyskellosta on patterit loppu ja kippasin aamiaiseni lattialle. Taisteltuani tavarat päälle suuntasin kohti sovittua tapaamispaikkaa, kun Henri soittaa ja ilmoittaa, että auton ovet on jäätyny kiinni. Lopetettuani puhelun ohi ajanut auto pakittaa, pysähtyy, avaa ikkunan ja kuljettaja kysyy "voinko ma autta? puhua hoono soomi, mutta jos tarvii kyyti ni pääse". Näistä merkeistä tavallinen jantteri jo ymmärtäisi lopettaa, mutta kiitos lukuisten putoamisten, lyöntien ja runsaan alkoholinkäytön ei mielessä käynytkään keskeyttäminen.

Vastoin kaikkia olettamuksiani saavuimme ilman kolaria tai muita haavereita Kurjenrahkan luonnonpuiston pohjoisimpaan kärkeen, Kuhankuonoon, josta aloitimme eeppisen retkemme.
Kävelimme Kuhankuonon rajakivelle jossa 8 ympäröivää kuntaa fuusioituu.  Käännyimme kohti länttä ja aloitimme kierroksen. Vaikka reitti ei olekkaan talviulkoilureitti, se vaikutti aina rajakivelle asti hyvin hoidetulta.

Karu totuus ilmeni muutaman sadan metrin päässä rajakiveltä. Pitkospuut olivat paikoin poikki, paikoin puoli metriä veden alla ja osa puuttui kokonaan. Sirpaloiduin sijoilleni, itkin ja soitin kotiin.

Oikealla olevassa kuvassa olevassa kyltissä lukee " Kuhankuono xxx m". Ja kyllä, siellä jossain jään ja pimeän energian alla on pitkospuut.

Aikamme taisteltuamme puuttuvien ja uponneiden pitkospuiden kanssa selvisimme toiselle puolelle suokeidasta.
Maasto vietti hiukan ylöspäin, ja reittimme kääntyi kohti länttä. Kuivasta maastosta ilahtuneena nostimme hiukan kävelynopeuttamme, joka johti väjäämättömään väsähdykseen ja kipeisiin jalkoihin. Suomalainen nuori ei vain pysty.

Matkamme jatkui edelleen kohti länttä, ja Pukkipaloa.
Pukkipalolla matkantekoa helpottamaan ilmestyivät reittiopasteet, joita ilman pienet jonnet eksyisivät pimeään metsään kuolemaan. Lisäksi matkantekoa helpotti väliaikaisesti aurinko, joka nousi noin klo 0930.

Joku ihme jonne pitkospuilla.

Pukkipalon hellän kallioisen ja tukevan maaston hyvästeltyämme lähdimme etelään, kohti Asolampea ja sen soista ja anteeksiantamatonta maastoa.   Tätä vaihetta matkastamme dominoi kaatuneet puut, joita oli ihan joka helvetin paikassa.  Henkilökohtaisesti ei muuta kuin riipaissut syvältä punavihreästä sielusta katsella kuolleita puita, mutta Asolammella asuvia/mökkeileviä saattaa kyllä vituttaa.

Trees. To me they are just matches in waiting.

Pelleilimme aikamme Asolammen korvilla, siirryimme Saksalaan, jonka pellot eksyttävät kovimmankin eräjorman. Pelloilta seurasimme lounaaseen viettävää polkua, jonka piti viedä meidät Hiidenkivelle. Kylttejä tuli vastaan runsaasti, mutta itse kiveä emme koskaan nähneet. Ilmeisesti metsän trolli halusi kiusata meitä.


Saavutimme matkamme puolivälin , eli Vajosuon laavun kolmen aikaan iltapäivällä. Tiesimme ennakkoon, että laavulla on nuotiopaikka, mutta emme osanneet aavistaa sieltä löytyvien paikallisten tyhmyyttä. Seuraava dialogi käytiin paikallisen miehen ja hänen velivaimoserkkunsa kanssa.

Minä : Morjes, mistä tuutte?

Manbearpig #1: Turusta tullaan.

Minä: Jaa. Mitä reittiä pitkin tulitte?

Manpigbear #2: Ysitietä.

Minä: ....... I don't want to live on this planet anymore.

Söimme ruhtinaallisen päivällisen ja jatkoimme matkaa takaisin kohti pohjoista ja rajakiveä.
Koko tauon ajan teki mieli vaihtaa suolla kastuneet sukat kuiviin, mutta koska olen luita ja ytimiäni myöten laiska jonne, päätin lykätä operaatiota myöhempään. Päätös palkitsi minut heti, koska heti taukopaikalta lähdettyämme jouduimme kahlaamaan suokeitaan yli.


Matka jatkui, ja päädyimmekin pian Töykkälän alueelle ja aloitimme samalla reissun suurimman suoalueen ylityksen. Normaalioloissa tämä ei olisi edes mainitsemisen arvoinen asia, mutta koska 70% aikaisemmista pitkospuista oli lähinnä perseestä, pelkäsimme tulevia kilometrejä, jotka saattoivat pahimmillaan olla kahluuta.

Suo on paras. Ja vesi.

Pakanajumalat hymyilivät meille, sillä pitkospuut olivat jäätyneet kiinni toisiinsa ja olivat täten pinnalla sekä kuivia. Lähes riemusta loikkien suoritimme pisimmän yhtäjaksoisen siirtymisemme aina eteläisimmästä reunasta itäisimpään, eli Töykkälästä Koivusaareen.

Koivusaareen päästyämme aurinko oli jo laskenut ja ympäristö muuttunut täysin pimeäksi.  Tämä vaikeutti kulkua varsinkin metsässä, jonne kuu ei valaissut. Lisäksi osa reittiopasteista oli hävinnyt kosmiseen ulottuvuuteen kaikkien kaatuneiden puiden kanssa, joten matkanteko hidastui paikoin ihan jäätävästi.

Hiukan yli yhdeksän ja puolen tunnin tarpomisen jälkeen saavuttiin Kuhankuonon alueelle. Reittimerkkejä ilmestyi kolminkertainen määrä kun polkumme yhtyi kaikille selkärangattomille isäm-maan puollustajille tarkoitettujen lyhyiden reittien kanssa. Juuri kun kuvittelimme olevamme KUIVILLA, suo heitti eteemme loppuvastuksen.

800 metriä kahlausta jääkylmässä vedessä. Aivan liikaa juuri napanuoransa katkaisseelle 20-vuotiaalle jonnelle.

Aiheesta ei enempää. Selvittiin elossa ja täysin märkinä takaisin autolle ja yllätyttiin iloisesti kun ovet oli jäätyny kiinni.


Lähiaikoina ollaan menossa parille lyhyelle reissulle. Kysykää jos kinostaa lähteä mukaan.


Kuvia of epic variety, mutta eivät kerronnallisista syistä sopineet tarinaan.