Jaloista, jalkineista ja niiden käytöstä

Varoitus: Teksti sisältää todella ikävän näköisiä jalkoja.


Taas on ehtinyt melkein kuukausi vierähtää viime tekstistä. Väliin on mahtunut muutama nopea ja yksi pidempi reissu. Ennen pidemmän reissun perkamista mietitään kuitenkin hiukan vaeltajan ja selviytyjän suurinta rasitusta kärsivää ruuminosaa, eli jalkaa.

Jokainen sotilaskoulutuksen saanut tietää jalkojenhoidon tärkeyden pitkillä siirtymisillä. Ainakin toivottavasti.
Kuva Ala-Lemusta (tirsk), oletettavasti läheltä Lemun taistelun muistomerkkiä.

1. JALKOJENHOIDOSTA, JALKINEISTA JA MUUSTA.


Jalat kannattavat ja liikuttavat vaeltajaa paikasta toiseen. Vaelluksella, jossa kannat mukanasi paljon ylimääräistä, jalkoihin kohdistuu suurin rasite. Jalkojenhoidon tärkeyttä ei tarvitse hirveästi painottaa. Suurimmalla osalla lukijoista ( ja ihmisistä yleensäkin) on kokemusta haavoista, nirhaumista, hankaumista tai rakoista jaloissa. Näin ollen suurin osa ihmisistä tietää kuinka ikävää on kävellä vahingoittuneella jalalla. Tässä tekstissä käsitellään keinoja ehkäistä ongelmia jalkojen kanssa, sekä syntyneiden ongelmien hoitoa. Kuten aina, teoria on vain teoriaa, ja parhaiten opit kun menet kokeilemaan itse.

Ennen aiheeseen pureutumista, katsotaan vielä häiritsevä ja ruokahalun tappava kuva siitä, miltä jalat näyttävät pahimmillaan.

Vasemmalla ylhäällä:  Murtuneita kynsiä.
Oikealla ylhäällä : Kaikkien rakkojen äiti, katsominenkin sattuu.
Vasemmalla alhaalla: Pahasti paleltuneet jalat
Oikealla alhaalla: ns. "trench foot", eli juoksuhautajalka.

Vaikka juoksuhautajalka ja vaikeat paleltumat ovat harrastelijoille harvinaisia, ne ovat silti mahdollisia ja niiden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä taitoja. Ongelmat kynsien ja rakkojen kanssa ovat jokapäivisiä, ja retkeilijän on tiedettävä niiden hoito sekä ehkäisy läpikotaisin.

Jalkineet


Tekstissä Valmistautuminen ja varautuminen käsittelin pintapuolisesti kenkiä ja sukkia. Jalkineet ovat yksi suurin tekijä mukavuudessa, ja voivat sekä helpottaa matkantekoa, että estää sen kokonaan. Huonot jalkineet hiertävät, eivät hengitä, kastuvat ja haittaavat jalan verenkiertoa. Kaikki nämä tekijät voivat johtaa pahoihin ongelmiin retkellä ja keskeyttää sen.

Kenkää valitessa tulee ensin miettiä missä kaikkialla aiot käyttää kenkää. Jos et ole varma, tai haluat mahdollisimman monipuoliset kengät, osta vahvaa tekoa olevat kalvokengät, kuten Jalaksen Fantom Drylockit. Perustan väitökseni sille, että jalkaa hyvin tukevilla raskailla kengillä pärjäät maastossa kuin maastossa, vaikka ne eivät olisikaan optimaaliset kevyeen kävelyyn. Kevyillä kengillä, kuten Hanwagin Omaha- kengillä pärjäät mainiosti tasaisella ja kuivalla, mutta et märässä tai haastavassa maastossa.

Seuraavaksi mieti milloin aiot käyttää kenkiäsi. Kuten makuupusseissakin, myös kengissä on useita vaihtoehtoja eri vuodenaikoihin ja ympäristöihin. Itse olen päätynyt ostamaan kahdet kengät. Kalvolliset Haix Airpower P3 - kengät syksyä, kesää ja kevättä varten, ja kalvottomat Helly Hansenin Iglutwo - talvikengät kylmille keleille. Talvella pakkasten ollessa yli -10°C ei ympäristössä ole juurikaan kosteutta, joten kalvosta ei ole juuri mitään hyötyä. Iglutwon kumin ja kankaan sekoite riittää mainiosti pitämään (hyvin vähäisen) kosteuden poissa.

<protip> Talvikenkiin kannattaa varata hiukan väljyyttä ylimääräistä paksua sukkaa varten </protip>

Kun olet päättänyt mitkä kengät tarvitset, käy sovittamassa niitä. Vältä vaelluskenkien ostamista verkosta, jos et ole tutustunut kenkään aikaisemmin. Kävele myymälässä kengillä ennen niiden ostamista. Jos asioit erikoisliikkeessä, kuten Partioaitassa tai Scandinavian Outdoorstoressa, pyydä myyjältä apua. Liikkeessä, joka myy kaikenlaista sälää, kuten Citymarket, myyjät eivät välttämättä osaa auttaa ja pahimmillaan antavat väärää tietoa.

Muista arvioida myös kenkien nauhoitusta. Kesäkengissä voi olla tarkkuuttakin vaativia nauhalenkkejä, mutta talvikenkien nauhoituksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja käsiteltävissä myös hanskoilla. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää näprätä jotain hienomotoriikkaa vaativaa esinettä kahdessakymmenessä pakkasasteessa kohmeisin sormin.

Jalan rakenteesta ja toiminnasta kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.

Kenkien sisäänkävely

 
Kun olet ostanut kengät, alkaa aikaa vievä prosessi niiden muokkaamiseksi. Kenkien sisäänkävelyllä tarkoitetaan kenkien käyttämistä siten, että ne muovautuvat omaan jalkaan sopivaksi. Sisäänkävely kannattaa aloittaa lyhyillä matkoilla, jotta mahdolliset hankaumat ja muut epämielyttävyydet pysyvät minimaalisina.
Kengän täydelliseen muovautumiseen kuluu aikaa ja kilometrejä. Itse olen huomannut helpoksi tavaksi käyttää kenkiä arkikäytössä, esim. työ- ja kauppareissuilla. Näiden lisäksi lyhyet kävely- ja koiranulkoilutusreissut riittävät muovaamaan kenkää pidempiä retkiä varten.


ÄLÄ IKINÄ LÄHDE VAELLUKSELLE UUSILLA, KÄYTTÄMÄTTÖMILLÄ KENGILLÄ.

 
Kenkien huolto
 

Huoltamalla pidennät kenkien käyttöikää huomattavasti. Lisäksi hyvä lankkaus lisää vedenpitävyyttä ja suojaa kengän materiaalia niin kosteudelta kuin kolhuiltakin. Kengät eivät välttämättä tarvitse täyshuoltoa jokaisen retken jälkeen, mutta puhdistus ja huolellinen kuivatus ovat välttämättömiä.

Aloita kenkien huolto aina puhdistamalla kenkä. Puhdistamiseen tarvitset harjan ja rätin. Pidä huolta, ettet harjaa nahkaa liian voimakkaasti ja vahingoita sitä.

Kun kengät ovat puhtaat ja kuivat (!), voit siirtyä lankkaamaan niitä. Kenkien lankkaaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide.

1. Levitä lankki tasaisesti kenkään.
2. Anna lankin imeytyä. Olen itse odottanut noin 15 minuuttia.
3. Harjaa ylimääräinen lankki pois.
4. (Halutessasi) kiillota kenkä.

Voit myös halutessasi öljytä nahkaiset kengät. Öljyäminen lisää kengän vedenpitävyyttä ja käyttöikää.

1. Kaada öljyä kankaaseen.
2. Levitä öljy tasaisesti koko kengälle.

Pohjalliset


Pohjallisten tehtävä on kerätä kenkään muodostuva kosteus, pitää jalka lämpimänä ja vaimentaa jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi pohjalliset voivat tukea jalkaholvia.

Useimmat pohjalliset ovat pehmustettuja kantapään kohdalta. Pitkiä matkoja kävelevien ja päkiä-, kantapää-, polvi- ja lonkkakivuista kärsivien kannattaa vakavasti harkita sekä päkiän, että kantapään kohdalta pehmustettua pohjallista, kuten Jalaksen FX2.

Tavallisten pehmustettujen pohjallisten lisäksi markkinoilta löytyy myös laaja määrä erikoispohjallisia. Näitä ovat mm. sähkölämmitteiset pohjalliset ja alumiinivuoratut lämpöpohjalliset.

Ihmisen jalassa on kantapään ja päkiän kohdalla noin 18mm paksuinen rasvapatja, jonka tehtävä on vaimentaa jalkapohjaan kohdistuvia iskuja. Tämä rasvapatja alkaa surkastua n. 30 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen kantapää ja päkiä alkavat kipeytyä herkemmin. Olisi fiksua kompensoida heikentynyttä pehmustetta hyvällä pohjallisella.

Voit lukea aiheesta lisää terveyskirjaston artikkelista.

Sukat


Sukkien tehtävä on suojata jalkaa kenkien aiheuttamalta hankausliikkeeltä ja estää ihovaurioita. Lisäksi sukat kuljettavat (materiaalista riippuen) hikoilun synnyttämää kosteutta pois iholta, pitäen jalan kuivana.

Kuten pohjallisia, myös sukkia löytyy useaan eri tarpeeseen. Vaikka suurin osa sukista keskittyykin vain jalan lämmittämiseen, ja kosteuden siirtämiseen, löytyy markkinoilta myös sukkia jotka tukevat jalkaa ja sisältävät iskunvaimentimia.

Jos haluat käyttää vain yksiä sukkia suosittelen keinokuidun ja puu- tai merinovillan sekoitetta, jossa jalan eniten hikeä erittävät alueet ovat kosteutta siirtävän keinokuidun alla, kuten thermolite-sukissa. Puuvilla ja villa lämmittävät kuivana hyvin ja imevät kosteutta tehokkaasti, mutta eivät siirrä kosteutta eteenpäin. Tämä kasvattaa rakkojen ja hiertymien riskiä ja lisäksi jalat palelevat.

Kahden sukan käyttö päällekäin voi olla fiksu ratkaisu. Alemmaksi laitetaan  tiukka ( ei kiristävä ), lähes kokonaan keinokuidusta valmistettu, kosteutta siirtävä sukka, kuten Sievin Coolmax- sukka. Päällä kannattaa pitää thermolite-sukan kaltaista sekoitetta, joka lämmittää ja kuljettaa kosteutta. Kahden sukan käytön etuna on rakkojen tehokas ehkäisy. Hiertävä liike kohdistuu päällimmäisestä sukasta alempaan sukkaan, eikä kuluta ihoa.

Ota sukkia valittaessa huomioon myös koko. Hikoilu ja peseminen kutistaa sukkia, ja liian kireät sukat haittaavat jalan verenkiertoa, turvottaen jalkoja.

Tahti ja tauot

Helpoin tapa ennakoida liiallisesta rasituksesta tai huonosti istuvista varusteista syntyviä ongelmia on järkevän tahdin pitäminen ja säännöllinen, riittävän usein pidetty tauko. Erityisesti päivän ensimmäisiä kilometrejä käveltäessä on tärkeää, että huonosti puettuihin varusteisiin voi tehdä muutoksia ajoissa. Puolustusvoimissa tämä tunnetaan nimellä rättitauko. Rättitauko on marssin alusta noin puolen tunnin jälkeen pidettävä tauko, jolloin sotilaat voivat säädellä jalkarättejään paremmin. Vaikka jalkarätit ovat jääneet jo aikaa sitten pois, on hyvän käytännön nimi jäänyt elämään.

Pidemmällä marssilla kannattaa sopia ryhmän kanssa etukäteen taukojärjestelyistä. Muista ottaa huomioon maaston haastavuus. Paksussa lumihangessa tai jyrkässä maastossa kävely on raskaampaa ja vaatii useimmiten pidempiä levähdystaukoja. Pidä kuitenkin huolta etteivät tauot veny liian pitkiksi, sillä kylmettyneet ja jäykistyneet lihakset revähtävät helposti. Talvella ja kylmällä ilmalla ryhmänjohtaja pitää huolta siitä, että kaikki pukevat tauon ajaksi paksumman vaatteen, ns. "taukotakin" päälle.

 

Lyhyiden taukojen aikana on hyvä käytäntö nostaa jalat muuta kehoa korkeammalle, esimerkiksi puuta vasten. Tämä vähentää jalkojen turvotusta. Pidemmillä tauoilla kannattaa aina pyrkiä puhdistamaan ja hieromaan jalkoja.

Kun otat pidemmän tauon aikana kengät pois jalasta, jätä sukat vielä hetkeksi jalkaan. Näin jalan lämpö haihduttaa ainakin osan sukan kosteudesta pois. Kun otat sukat pois, käännä sisäpuoli ulos ja ripusta ne tuulettumaan.

Hyvän kävelytahdin löytäminen on myös tärkeää. Vanha viisaus "matka ei tapa, vaan vauhti" on täysin paikkansapitävä. Useat konkarit, kuten Ray Mears, painottavat hyvän ja riittävän hitaan tahdin pitämistä. Mearsin sanoin: "in the long run those who keep the steadiest pace tend to travel further for the expenditure of fewer calories".

Erityisen tärkeää tahdittaminen on ryhmässä, joka ei ole toiminut kauaa yhdessä, ja jonka jäsenten fyysinen kunto vaihtelee. Tällaisten ryhmien johtajalla on vastuu asettaa ryhmän hitain ensimmäiseksi, ja pitää huolta että hitain mies kulkee myös omaa tahtiaan. Myös uusien vaeltajien ja marssijoiden tahtia pitää rajoittaa, sillä he (ainakin minusta) tuntuvat kiihdyttävän tahtia turhan nopeaksi.

Rakot

 
Rakko on hiertymästä syntynyt ihonalainen nestekertymä, joka sattuu ja haittaa kävelemistä. Rakkoja syntyy helposti uusilla kengillä, sukilla tai pohjallisilla käveltäessä ja siksi vaeltajan pitää jatkuvasti tunnustella jalkojaan.

Rakkojen kanssa kannattaa mielummin panostaa ehkäisyyn kuin hoitoon. Kun tunnet jalassa jotain epämääräistä, kuten hierrystä tai kuumotusta, pyydä muita pysähtymään ja tarkista asia. Rakkoja on helppo ehkäistä urheiluteipillä, rakkolaastareilla, ja rakonestopuikoilla.

Pidä kengät puhtaana! Maastosta kenkään kulkeutuva lika kuluttaa ihoa tehokkaasti, ja saattaa vahingoittaa kenkää. Erityisesti kalvokenkien käyttäjien tulisi olla varuillaan, sillä kenkään kulkeutunut pikkukivi voi puhkaista kengän kalvon. Jos kenkiin tuntuu jatkuvasti kulkeutuvan kaikkea ylimääräistä, harkitse säärystimien hankkimista.

Muista myös "sukat" kohdassa mainittu kahden sukan käyttö. Jos kengät tuntuvat hiertävän väljyyden takia, voit koittaa vaihtaa päällimäistä sukkaa paksummaksi.

Jos rakko on paikassa, joka hankautuu jatkuvasti kuten päkiässä, varpaassa tai kantapäässä, joudut puhkaisemaan sen. Toimi seuraavasti:

1. Pese jalka, jossa rakko on. Jos pesu ei ole mahdollista, käytä ensiapulaukusta löytyvää desinfiointipyyhettä.

2. Desinfioi neulan tai veitsen kärki polttamalla sitä tulitikulla tai sytkärillä.

3. Kun neula\veitsi on viilennyt, puhkaise rakko painamalla siihen pieni reikä.

4. Purista kudosneste ulos rakosta.

5. Desinfioi rakko.

6. Peitä rakko (rakko)laastarilla tai teipillä.

Jos rakko on syntynyt paikkaan, joka ei hankaa kengän kanssa ja ei haittaa kävelemistä, voit desinfioida sen ja asettaa sen päälle rakkolaastarin.

Painotan vielä haavojen desinfiointia. Pahimmillaan hoitamaton ja likainen rakko voi johtaa akuuttia sairaalahoitoa vaativaan ihotautiin, eli ruusuun.

Kynnet


Lyhyestä virsi kaunis; pidä kynnet lyhyenä, mutta älä leikkaa liian pitkältä. Pitkät kynnet hankaavat kengän kärkeä ja sukkaa vasten, sekä (henkilöstä riippuen) voivat raapia ihoa varpaista. Kalvokenkien kalvo saattaa myös vaurioitua kynsien hankauksesta.

Hnnnnnngh

Sisäänkääntynyt kynsi syntyy yleensä, kun kynsi on leikattu liian lyhyeksi tai sen reunat pyöreiksi, jolloin kynsi pääsee työntymään kynsivalliin. Myös lohjennut kynsi saattaa työntyä kynsivalliin, joten tarkkaile jalkojasi kolhujen jälkeen.

Kun kynsi on jo alkanut kääntyä sisäänpäin, voit yrittää estää kynttä painumasta syvemmälle asettamalla kynnen alle jotain, kuten pumpulia tai kangasta. Muista desinfioida kynsivalli ja mahdolliset haavaumat.

Nilkan nyrjähdys

Nyrjähtänyt nilkka on hyvin yleinen, ja varmasti jokaiselle tuttu vamma. Nyrjähdyksiä on erilaisia, kevyistä, hetkellistä kipua tuottavista aina nilkan murtaviin asti. Hyvät vaelluskengät tukevat nilkkaa ja ehkäisevät nyrjähdyksiä.

Q:Mitä yhteistä on velhoilla ja fiksuilla vaeltajilla?
A:Molemmat kantavat sauvaa.

Matkasauva kuulostaa vanhahtavalta, ja sitä se onkin. Sauvaa käytetään epävarmoissa maastoissa ylimääräisen tuen saamiseksi. Talvella sauvalla voi kokeilla lumen syvyyttä, etsiä ojia ja kokeilla jäätä.

Kun nilkka nyrjähtää, muista KKK. Kylmä, koho ja kompressio.

Kylmä = Kannan itse rinkassa aina kylmäpussia ja ideaalisidettä nyrjähdysten varalta. Kylmä olisi syytä saada nilkkaan mahdollisimman nopeasti, turvotuksen estämiseksi. Ideaaliside on hyvä kylmäpussin kiinnittämiseen, ja soveltuu myöhemmin nilkan tueksi sellaisenaan. Talvella voit käyttää myös lunta ja jäätä tilapäisvälineinä.

Pidä kylmää 10-15 min kerrallaan nilkkaa vasten. Varo aiheuttamasta paleltumaa. Tarvittaessa voit asettaa kangasta kylmäpussin ja ihon väliin.

Koho = Kohoasennossa nilkka on muuta ruumista ylempänä, esim. puuta tai vaellustoveria vasten.

Kompressio = Puristus nilkan ympärille. Tukee nilkkaa ja ehkäisee turvoitusta.

<protip> Nyrjähtänyt nilkka voi turvota todella pahasti. Jos nyrjähdys tapahtuu erämaassa alueella johon et voi leiriytyä, älä ota kenkää pois jalasta sillä et välttämättä saa sitä turpoamisen takia enää takaisin. Kuljeta nilkkansa nyrjäyttänyt tilapäisvälineistä tehdyillä paareilla, tukikepeillä tai kantamalla sopivalle leiriytymisalueelle ennen kengän pois ottamista </protip>

Ohjeita tilapäisten paarien valmistamiseen englanniksi.

Muista KKK - Kylmä, koho ja kompressio.

Juoksuhautajalka


Juoksuhautajalka syntyy, kun jalka on ollut pidemmän aikaa viileässä tai kylmässä kastuneena. Juoksuhautajalka lasketaan kylmävaurioksi, mutta sitä ilmenee myös 0°C - 16°C välillä. Parhaiten ehkäistet juoksuhautajalkaa vaihtamalla sukkia tarvittavan usein ja kuivaamalla jalkoja. Jos vaellat kosteikossa tai suolla, varaa mukaan riittävästi kuivia sukkia ja käytä suojavarusteita kuten säärystimiä. Muista syödä ja juoda riittävästi. Nestehukka ja aliravitsemus altistavat paleltumille ja kylmävaurioille.

Jos sinulle kehittyy juoksuhautajalka hanki itsesi sairaalaan.

Paleltuma


Paleltumiin tulee varautua aina, kun liikutaan ulkona alle 0°C lämpötiloissa. Paleltumiin yhdistyy usein verenkiertoa heikentävät tiukat kengät tai sukat, ja kosteus.

Paleltumia voi ehkäistä pitämällä jalat, sukat ja kengät kuivina, sekä käyttämällä kylmässä riittävän isoja kenkiä ja väljiä sukkia. Lisäksi tupakointia olisi syytä välttää, sillä se heikentää ääreisverenkiertoa.

Paleltuman kehittymisen huomaa useimmiten pistelystä ja leviävästä tunnottomuudesta. Iho alkaa muuttua valkoiseksi. Jos huomaat pistelyä jaloissa, pysäytä ryhmä, ota kenkä pois ja hiero jalkaa verenkierron parantamiseksi. Voit myös yrittää ravistella jalkaa. Jos paleltuma on päässyt jo selvästi edistymään, tarvitset joko tulet tai kaverin. Paras keino on ottaa kenkä pois, ja asettaa paleltunut jalka vaellustoverin vatsaa vasten, takin alle.

Jos jalka on jäätynyt, eli näyttää tältä, on parempi pyrkiä takaisin sivilisaation pariin jäätyneellä jalalla, kuin yrittää sulattaa sitä. Sulattaminen turvottaa jalan, tuottaa äärimmäistä kipua ja aiheuttaa kudosvaurioita, jolloin matkanteko pysähtyy kokonaan.

Elokuvissa tehdään aina välillä oikein räväköitä kenttäamputaatioita. Sanomattakin selvää, että tällaista ei kannata tehdä missään tapauksessa. Nykyisin vaikeitakin paleltumia saadaan hoidettua tehokkaasti, ja amputaation tarve on vähentynyt huomattavasti.


Se jaloista, nyt hetkeksi metsään.


REISSU


Suoritettiin 23. - 24.3 vähän yli 30 kilometrin vaellus, jonka päätteeksi yövyttiin Vaarniemen laavulla. Reitti kulki Kuusiston linnanraunioiden kautta Ala-Lemuun ( kyllä, sen niminen paikka on olemassa ), josta suunnistettiin Vaarniemeen yöksi. Aikaa retkeen kului taukoineen noin yksitoista tuntia, joten marssivauhti on ollut 3,5 - 3,75 km/h välillä, mikä on tasaisessa, urbaanissa maastossa vielä ihan siedettävä vauhti, mutta erämaahan liian reipas.

Osa varusteista esillä. Vasemmalta oikealle: Ompelusetti, EA-laukku, otsalamppu, puukko
erämuki, kirves, ideaaliside+kylmäpakkaus, kuivaruokaa, teetä, trangia ja makuupussi.

Matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Keli oli loistava, ei juuri tuulta ja aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä matkasta olivat valitettavan urbaaneja, sillä ainut reitti Kuusiston saarelle kulki Kaarinan kaupungin läpi.

Kuusistossa asutus alkoi käydä harvemmaksi ja metsät koskemattomammiksi, mikä on tietenkin mieluisaa tämän harrasteen kannalta. Viime kerralla bongattua raatokasaa ei näkynyt, eikä myöskään takapihallaan laitonta metsästystä harrastavia juntteja.

Matka taittui joutuisasti, ja taukoja ei tarvinnut juuri pitää. Koska reissua oli valmisteltu jonkun aikaa, oli varusteetkin aseteltu edeltävänä päivänä valmiiksi siten, että niitä ei enää tarvinnut säätää.

Kuusiston maisemia.

Noin kolmen tunnin reippaan (pitkää reissua silmällä pitäen ehkä vähän turhankin reippaan) kävelyn jälkeen saavuimme Kuusiston linnanraunioille. Luonnonhelmassa olevan piispanlinnan raunion ylevyyttä saattoi hiukan vähentää parkkipaikalla ensimmäisenä vastaan tullut muistutus samalla planeetalla happea tuhlaavista ääliöistä.

EI NÄIN.
Lähin roskis oli kolmen (3) metrin päässä.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuusistossa pidettiin ensimmäinen pitkä tauko, jonka aikana huollettiin jalat ja tehtiin ruokaa. Lounaana oli pastaa ja epämääräistä pinaattimakaronioksennusta.

Yhdellä trangialla saa kahdet safkat samaan aikaan, kunhan hankkii ylimääräisen spriipolttimen.
Huomioi oikealla olevan ruoan hyvyys, ja vasemmalla olevan pahuus.

Makoisan tai vähemmän makoisan lounaan jälkeen astiat piti saada tiskatuksi. Koska alueella ei ollut havupuita, ja varvut olivat vielä lumen alla, käytimme lunta. Ensin hangattiin lumella suurimmat liat pois, jonka jälkeen sulatettiin lumesta vettä. Lämmin vesi liotti rasvan ja pinttyneen lian pois kulhosta, jonka jälkeen sen voi hangata puhtaaksi ja laittaa kuivamaan.

Tiskivettä tulossa. Kokemus osoitti, että kippo kannattaa mielummin asettaa nuotion viereen,
kuin sen päälle nokeentumisen välttämiseksi.

Täysmetalliset ruokailuvälineet on helppo desinfioida tulessa.

Kuusistosta matka jatkui kohti Ala-Lemua ja Vaarniemeä. Reitti oli siitä hiukan tylsä, että jouduimme tulemaan lähes samaa reittiä takaisin aina Kaarinaan asti. Poistumisreitin varrella oli kuitenkin yksi nähtävyys, Kuusiston kirkko.

Mielummin menisin tuossa naimisiin, kuin jossain post-kubistisessa taideteoksessa.
 

Ala-Lemu on yhtä vilkas ja menevä paikka kuin miltä se kuulostaa. Eli se ei ole. Kuljimme aikamme kohti itää, jossa koitimme löytää Lemun taistelun muistomerkkiä, mutta turhaan. Ala-Lemusta suunnistimme kohti Vaarniemen laavua.

Laavun lähellä olevalla halkovajalla oli taistelumoraalia nostattava yllätys. Kaarinan partiolaiset olivat raahanneet paikalle ahkion, jossa saattoi vetää muuten erittäin ****maista puukuormaa suhteellisen vaivattomasti. Iso käsi partiolaisille.

Sellainen tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitos mielenkiinnosta.

Vaarniemen laavusta, muutamasta makuupussista ja kenttähygieniasta

Terve.

Koko kevään syyssää:

Vettä tulee kuin esterin perseestä.

Kevään iloja odotellessa käydään läpi eräs eräilyn perusasia, eli kenttähygienia. Lisäksi ihmetellään muutamaa makuupussia.

 Ennen tätä kuitenkin tutustutaan Vaarniemen laavuun, jossa tapahtuu suurin osa harjoittelusta ja varusteiden testauksista.

VAARNIEMEN LAAVU

Kuten sanottu, tähän asti lähes 90% reissuista on tehty juurikin tälle laavulle, lähinnä siksi että sinne on helppo päästä (ja sieltä on helppo päästä pois jos, ja kun, hommat kusee). Tästä syystä se on oivallinen paikka harjoitella uusia taitoja ja testata varusteita. Laavussa nukkuminen on vaivatonta ja mukavaa, kunhan makuupussissa riittää eristettä. Uusien eränkävijöiden kannattaa aloittaa ulkona yöpyminen joko laavulla tai teltalla.

Laavu sijaitsee suurin piirtein koordinaateissa  N 6705082 E 240749 (ETRS-TM35FIN). Ja koska kukaan ei oikeasti osaa lukea koordinaatteja, ne kannattaa syöttää kansalaisen karttapaikan koordinaattihakuun.

Vaarniemen laavu ja gay pride dune worm.

Kyseessä on siis Natura 2000- alueella oleva laavu. Alueella on (ainakin) yksi merkattu kulkureitti, tulentekopaikka, laavu ja ulkokäymälä. Jos asut lähialueella, ja haluat opetella erätaitoja, nukkua ulkona tai ryypätä metsässä, suosittelen Vaarniemen laavua.

Jos haluat roskata, sytyttää nuotion laavun sisälle ja yrittää polttaa ruotsinkirjasi kusisessa nuotiossasi, älä tule Vaarniemen laavulle. Ja jos kuitenkin tulet, älä jätä puhelinnumerollasi varustettua ruotsinkirjaa heti siihen tuhkakasan viereen, ellet halua keskivittuuntunutta puhelinsoittoa.

tldr; Älä roskaa luonnossa. Vaikka ei olekaan oma luonto.

1. KENTTÄHYGIENIA

Puolustusvoimissa sana 'kenttähygienia' määritellään seuraavasti:

"Kenttähygienian tavoitteena on ylläpitää joukon taistelukelpoisuutta ja toimintakykyä vähentämällä ja ennaltaehkäisemällä sairauksia, joita huonolaatuiset tai pilaantuneet elintarvikkeet ja vesi, puutteelliset majoitusolot tai jätehuollon järjestelyt saavat aikaan."

Tämä on tietenkin vain yksi näkemys asiasta, mutta se on mielestäni riittävän tarkka ja kattava.

Q:Miksi kenttähygienia on sitten niin iso juttu?

A: Tekstissä Valmistautuminen ja varustautuminen raapaisin tämän aiheen pintaa. Tekstissä on muutama hyvä tuote ja pointti (vaikka itse sanonkin), jotka kannattaa myös ottaa lukuun. Ilman kunnollista ymmärrystä kenttähygieniasta, niin teorian kuin käytännönkin tasolla, ihminen altistaa itsensä ja vaellus\taistelutoverinsa taudeille, loisille (punkit, luteet tms), sekä ruokamyrkytykselle. 

Hygienia maasto-olosuhteissa tuo muutamia haasteita. Tavalliset toimenpiteet, kuten ulostaminen, käsien pesu, tiskaaminen ja peseytyminen muuttuvat haastaviksi ilman tarvittavia välineitä ja taitoja.

Olen listannut muutamia, esimerkiksi käsimiehen sotakirjasta löytyviä neuvoja henkilökohtaisen hygienian edistämiseksi kenttäolosuhteissa.

• Käsien pesu. Aina ja ikuisesti. Ennen kuin kosket ruokaan tai imeskelet sormiasi, pese ne.
  Jos joudut käsittelemään jotain likaista, käytä hanskoja. Koska vettä ei ole aina saatavilla käsien pesuun, kanna mukana käsidesiä.
• Peseydy aina kuin mahdollista. Peseytyminen onnistuu käytännössä vain uimalla. Älä kuitenkaan ui leväisessä tai epäilyttävässä vedessä.
• Vaihda hikiset, märät ja likaiset vaatteet kuiviin ja puhtaisiin.
• Kuivata vaatteet auringon valossa. Auringon UV-säteily tappaa bakteereita.
• Pese, desinfioi ja sido kaikki haavat. Vaihda laastaria/sidettä riittävän usein.
• Ota vettä vain juoksevista puroista/joista. Keitä seisonut vesi.

Astioiden peseminen maastossa tuntuu herättävän ihmetystä ja kummastusta, joten omistetaan sille muutama itsenäinen rivi.

Likaiset astiat ovat varmasti yksi suurimmista yksittäisistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista maasto-olosuhteissa. Kenttäoloissa asioihin täytyy suhtautua hiukan karulla tavalla, koska olosuhteet eivät mahdollista diamond standard- tasoista pesua. Pieni lika ei siis saa haitata. Toisaalta, jos keittimesi näyttää kissan oksennuksen ja hernekeiton sekoitukselta ja haisee kuolemalta, voit olla varma, että kakkaaminen tulee sattumaan.

Astioiden pesu maastossa eroaa astioiden pesusta kotona siten, että naisesi tai äitisi ei tiskaa. Muuten periaate on sama. Vettä + (pesuaine) + hankaus =  puhdas astia. Pesuaine on vaihtoehtoinen, ei välttämätön.

Hankaamisen voi suorittaa joko mukana tuodulla tiskiharjalla tai havuilla ja varvuilla. Hankaamisen jälkeen astiassa kannattaa vielä keittää vettä, jotta saat rasvan ja turhat bakteerit pois astiastasi.

Talvella on loogista käyttää mukana kannetun juomaveden sijasta lunta. Lumella voi hangata astioita, ja sitä voi keittää astiassa rasvan irroittamiseksi.

Mitä enemmän osaat hyödyntää tilapäisvälineitä, sitä vähemmän joudut kantamaan selässäsi.

Älä kaada pesuvettä suoraan puroon/lampeen/veden lähteeseen. Kaada jätevesi kiinteälle maalle, jolloin ruoantähteet maantuvat ja puron vesi pysyy juomakelpoisena muillekin. 
                                                          

<protip> Jos kuljet alueella jossa vesitäydennyspisteet ovat harvassa, ja jossa ei ole pintavettä saatavilla, käytä ilman valmistusta ja astiaa nautittavia ruokia, kuten Bullet Mealeja, muita MRE:itä ( Meal Ready to Eat) tai trail mixejä.  </protip>

Huomioi myös kenttäaterimia ostaessasi niiden muoto. Kulmikkaat, runsaasti taitoksia ja saranoita sisältävät astiastot voi olla hankalaa saada puhtaaksi ilman kunnon pesuvälineitä. Jos liikut isolla porukalla, on fiksumpaa valmistaa ruoka yhdessä isossa astiassa, ja jakaa se ruokailijoille esimerkiksi pakkeihin, jotka on helppo pitää puhtaina pakkipussilla.

 2. ARVIOT KAHDESTA MAKUUPUSSISTA

Tai oikeastaan kolmesta.

Aikaisemmassa jutussa käytiin hiukan läpi makuupussien sielunelämää. Nyt, muutaman hankinnan jälkeen päästiin siirtymään teoriasta käytäntöön, eli varustetestaukseen. Testissä olivat Mil-tecin modulaarinen makuupussi  ja Marmotin Wave III käytettynä yhdessä pitkänä versiona ostetun Wave I kanssa.

Olosuhteet olivat talvimakuupussin testaamiseen riittävän karut, -25 astetta pakkasta ja 4-5m/s tuulta. Nukuimme tämän jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvässä laavussa. Kuva on otettu seuraavan päivän aamuna.

Aloitetaan arviointi Marmotin pusseista.

Päädyin kustannussyistä ostamaan kaksi pussia, kolmen vuodenajan makuupussin (Wave III) ja kesäpussin (Wave I). Valinta ei ollut vaikea. Talvimakuupussille ei ole käyttöä kuin kovilla pakkasilla, ja kovien pakkasten aikaan nukun vähiten ulkona. Siksi päätin ostaa keväälle, kesälle ja syksylle sopivat pussit, jotka yhdistettynä toimivat ainakin tiettyyn pisteeseen talvellakin.

Varauduin alunperin nukkumaan aluskerraston ja lämpökerraston kanssa, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että kevyen kesäpussin kanssa (1220g) Wave III eristeet pitivät kylmän helposti loitolla. Päätin siis survoa lämpökerraston pussin jalkopäähän, jossa se piti jalat lämpimänä ja oli valmiina seuraavan päivän kylmäksi tiedettyä aamua varten, lämpimänä.

Yö sujui siis minun osaltani varsin mukavasti, kaksinkertainen makuupussi tuo lämpöarvonsa lisäksi lisää mukavuutta ylimääräisellä pehmeällä kerroksella selän ja kovan lankun välissä. Ainut ongelma oli hengityksestäni ulomman makuupussin huppuun tiivistynyt kosteus joka jäätyi. Tältäkin pahalta olisin välttynyt, jos olisin joko:

a) kiristänyt hupun ( täysin umpeen asti kiristettävä nautilus-huppu), tai
b) asettanut makuupussit paremmin kohdalleen. Nyt ulomman makuupussin suuaukko oli hiukan vinossa alempaan nähden.

Kirjoittajan setti. Alhaalta ylöspäin: Wave I , Wave III ja lakanana toimi jo aiemmasta jutusta tuttu
 Mil-tecin fleece makuupussi, joka soveltuu hyvin makuupussin lakanaksi kylmissä olosuhteissa.

Sitten Mil-tecin modulaariseen pussiin.

Pussi on siis kiinalaisten kopio yhdysvaltalaisten tällä hetkellä käytössä olevasta MSS ( modular sleeping system) - järjestelmästä. Koska yhdysvaltalainen on valmis ampumaan kenet tahansa täyteen demokratiaa missä tahansa säässä tai ilmastossa, on pussi sen mukainen. Moduulaarisuus tulee kahdesta irrallisesta pussista, joista toinen (patrol bag) soveltuu sellaisenaan lämpimiin olosuhteisiin, ja toinen (intermediate bag) kylmempiin olosuhteisiin. Yhdessä nämä kaksi (yllä olevan kesä- ja kolmen vuodenajan makuupussin tavoin) tarjoavat suojaa kovemmillakin pakkasilla.

Tai näin ainakin luulisi.

Muistan heränneeni yön aikana ainakin kerran siihen, että kaveri viereisessä pussissa lisää vaatetta. Muistan myös heränneeni noin puoli kahdeksan aamulla siihen, että kaveri toteaa olevan liian vilpoista unten jatkamiselle. Öistä piehtarointia säesti voimasanoin toteutettu kiinalaisinsinöörien siunaus siitä, että makuupussin kiristysnauhat on sijoitettu niskaan. Vasta kahden päivän päästä kävi ilmi, että kaveri oli käyttänyt pussia väärin. Jos pussia olisi käytetty oikein, hupun kiristämiseen tarvittavat narut olisivat olleet käyttäjän saatavilla, ja lämpövuodolta olisi vältytty. Armeijan suosima "vika on vain käyttäjässä"- argumentti todistettiin taas oikeaksi.

No, juuri tämän takia tehdään lyhyitä retkiä lähelle. 

Pyysin kaverilta arviota pussista. Arvioinnissa on otettava kuitenkin huomioon, että materiaalia käytettiin väärin, joten pyrin tarkentamaan sitä heti kun pussilla nukutaan lisää.

Hyvää pussissa oli:

• Lämmin aina -15°C asti. Todennäköisesti soveltuu kylmemmillekin keleille.
• Paksuus tuo lisää mukavuutta kovaa alustaa vasten

Huonoa pussissa oli:

• Koko ja paino

Lopuksi vielä pari sanaa pukeutumisesta makuupussissa. Aihe tuntuu herättävän huomattavasti keskustelua ja epävarmuutta. Olen empiiristen kokeilujen jälkeen tullut siihen tulokseen, että makuupussiin kannattaa pukeutua mahdollisimman kevyesti. Voin perustella kantaani seuraavasti:

• Kevyt vaatetus tarkoittaa enemmän ilmaa pussissa. Suurempi ilmamassa eristää paremmin.
• Kevyt vaatetus ehkäisee liiallisen kosteuden joutumista pussiin vaatteiden mukana ja ehkäisee hikoilua.
• Kevyt vaatetus mahdollistaa lämmön siirtymisen kehosta pussiin paremmin kuin raskas vaatetus, joka eristää lämpöä.

Tällainen avautuminen tällä kertaa, nauttikaa talviulkoilusta vielä kun voitte!