Nesteytys: keinot ja välineet.

Hej på er alla.

Pahoitteluni tämän tekstin julkaisun venymisestä. Syynä on pääsykokeet ja laiskuus.

Tässä tekstissä mietiskellään nesteytystä, sen tärkeyttä ja vaikutusta, erilaisia järjestelmiä ja laitteita, sekä veden puhdistusta ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Kuten aina, ehdotukset aiheista otetaan muiden kommenttien kanssa lämpimästi vastaan.

NESTEYTYS

Nesteytys tarkoittaa elimistön nestemäärän säätelyä. Omasta kokemuksesta huomaan, että varsinkin nuoremmat vaeltajat eivät aina täysin ymmärrä nesteytyksen ja sen oikeaoppisen suorittamisen tärkeyttä, tai vaihtoehtoisesti nesteytyksen epäonnistumisen vakavuutta.

Vedellä on erittäin ratkaiseva rooli monessa eri ruumiintoiminnossa, kuten Mayo Clinicin sivuilla olevasta kuvasta voimme huomata. Erityisesti lauseen "Nearly all of the major systems in your body depend on water." pitäisi herättää pelonsekaista kunnioitusta aihetta kohtaan. 55-60% elimistöstämme on vettä. Noin 70% lihaksista on vettä. Jo 1-2% vaje elimistön kokonaisnestemäärässä voi aiheuttaa tuntuvia oireita, kuten huimausta, päänsärkyä, keskittymishäiriötä, lihas- ja nivelkipua, ja joissain tapauksissa myös unettomuutta.

Lisäksi miedon nestehukan on todettu vähentävän ruokahalua, mikä osaltaan vain pahentaa tilannetta altistaen vaeltajan pahemmalle nestehukalle ja aliravitsemukselle.

Vakavemmassa, yli 5% vajeessa oireina ovat pyörtyily, äärimmäinen väsymys ja epileptiset kohtaukset.

Vakavimmat, yli 15% vajeet johtavat useimmiten kuolemaan.

Miten nestehukka, eli dehydraatio, sitten syntyy? 

Useimmiten nestehukkaan liittyy jokin tauti ja sen oireet, kuten ripuli ja oksentelu. Harvoissa tapauksissa käy niin, ettei vettä (tai puhdasta vettä) ei ole saatavilla. Tällaisissa tapauksissa tulisi pyrkiä kaikin keinoin hidastamaan nesteiden haihtumista. Kuumassa ja lämpimässä ympäristössä liikkuminen pitää suorittaa pimeän aikaan. Auringon paistaessa olisi syytä hakeutua suojaan ja pyrkiä rakentamaan suojaan tilapäisvälineistä alusta, jolloin keho ei ole suorassa vaikutuksessa kuuman tai lämpimän maan kanssa. Jätetään selviytymistemput näillä puheilla sivuun, ja keskitytään vähän arkisempiin tilanteisiin.

Kokemattomuudella ja laiskuudella on oma roolinsa nestevajeessa. Uudet, nuoret ja ulkoiluun tottumattomat vaeltajat ovat mielestäni suurimmassa riskiryhmässä juuri näiden kahden viimeksi mainitun syyn takia. Nestehukkaan ei välttämättä osaa suhtautua riittävällä vakavuudella ennen kuin on itse kokenut sen, tai nähnyt muiden kärsivän siitä.


Tässä päästään ehkä yhteen keskeisimmistä pointeista, jotka tämän tekstin ohessa esitän:

Ihminen on loppupeleissä laiska otus. Useimmat ihmiset pyrkivät ainakin joskus välttämään rasitusta ja vaikeita asioita. Juominen ei ole poikkeus. Jos juomajärjestelmäsi on vaikeakäyttöinen, et todennäköisesti juo siitä riittävän usein. Siksi juomajärjestelmäsi, olkoon se mikä tahansa juomarakosta kenttäpulloon, on oltava yksinkertainen, helposti käytettävissä ja ennen kaikkea aina saatavilla. Tästä saadaankin kätevä aasinsilta seuraavaan aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=1t3M1c2GZ2I

Kuinka usein tulisi juoda?

Vettä kehoitetaan juomaan, lähteestä riippuen, 10-20 minuutin välein. Itse juon säännöllisen epäsäännöllisesti noin 4-5 kertaa tunnissa, ja pienen määrän (0,5dl-1dl) kerrallaan. Asia on sinänsä hyvin yksinkertainen, joten ei tehdä siitä mitään tiedettä. Hörppää vettä 4-5 kertaa tunnissa ja seuraile elimistön merkkejä.

Mistä tietää onko nestetasapaino hyvä?

Aamuvirtsan värin ollessa vaalea nestetasapaino on hyvällä tolalla. Jos virtsan määrä on vähäistä ja/tai sen väri on tummaa, on kyseessä todennäköisesti nestehukka. Aamuvirtsa on käytännössä vaelluksella luotettavin indikaattori, koska päivän aikana nautittu runsas nestemäärä (vettä tai mitä vaan) voi hetkellisesti muuttaa virtsan värin vaaleaksi. Esimerkkinä tästä käyköön varmasti jokaiselle alkoholista nauttivalle tuttu tilanne, jossa viiden tuopin jälkeen virtsaat pelkkää vettä ulos, vaikka todellisuudessa elimistöösi on kehittymässä nestevaje.

Voinko juoda liikaa?

Elimistöön imeytyy nestettä noin kahdeksan desilitraa tunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juomalla puolitoista litraa tunnissa, tuhlaat osan vedestä. Tämän lisäksi pitää muistaa, että vesi voi laskea elimistön suolapitoisuuksia ja aiheuttaa kramppeja. Pahimmillaan liiallinen juominen voi aiheuttaa hengenvaarallista hypoantremiaa.

Vaikuttaako ympäristö?

Ympäristö vaikuttaa huomattavasti. Vaikka asustelemme lauhkealla vyöhykkeellä, ilmastostamme löytyy nesteytyksen kannalta kaksi haasteellista aikaa. Erittäin kylmä sää talvella ja erittäin lämmin sää kesällä ovat molemmat nesteytyksen kannalta haastavia. Ensin mainittu saattaa olla käytännön asioiden takia jopa hiukan haasteellisempi, mutta myös lämmin sää aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia.

Erittäin lämpimässä säässä ( otetaan esimerkkiä varten vaikka helleraja, 25°C) vaeltaminen asettaa vaatimuksia myös vaeltajan ruoalle. Lämpimässä hikoilu on runsaampaa ja suoloja haihtuu enemmän. Siksi kesällä lämpimässä ympäristössä vaeltavan tulisi pitää huolta, että hänen nauttimansa ruoka sisältää riittävästi suolaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää urheilujuomia, jotka sisältävät suoloja.

Talvellakin on periaatteessa mahdollista hikoilla paljon, mutta kylmässä runsas hikoilu aiheuttaa huomattavasti suurempia ongelmia kuin elimistön suolapitoisuuksien ja nestetasapainon heittelehtimen. Sen sijaan suolapitoisen täydennysveden saanti voi olla haasteellista, sillä lumesta sulatettu vesi ei sisällä suolaa.

Kylmässä säässä vaeltavalle tulee ongelmia nesteytyksessä erityisesti nesteen jäätymisen kanssa. Toinen merkittävä ongelma on janon tunteen vähäisyys kylmässä. Tämä voi olla yksilöllistä, mutta itse en ainakaan tunne kylmässä kovinkaan suurta tarvetta juoda, vaikka tarve on aivan yhtä iso kuin erittäin lämpimällä säällä. Tässä korostuu, kuinka tärkeää on totutella juomaan usein.

Talvella juomajärjestelmän pitäminen välittömästi saatavilla voi johtaa (ja usein johtaakin) sen jäätymiseen. Juomarakkoa käyttävien tulee pitää tarkasti huolta siitä, että rakon letku on joko ihoa vasten, tai ainakin vain yhden kerraston päässä ihosta. Letkussa on aina hiukan vettä, joka jäätyessään tekee kaikesta rakossa olevasta vedestä käyttökelvotonta. Seuraa tilanne, jossa joudut kantamaan selässäsi pahimmassa tapauksessa usean kilon edestä tavaraa, jota et voi käyttää.

Useimmat vaeltajat siirtyvät ensimmäisten hallojen aikana käyttämään pelkkiä juomapulloja, jotka on helppo pitää sulana esimerkiksi sitomalla juomapulloon narun ja ripustamalla sen kaulasta paidan alle. Juomarakon käyttö saattaa olla mahdollista, jos saat rakkosi ihoa vasten tai kerrastojen väliin. Itse en käytä juomarakkoja talvella juuri juomapulloja suuremman jäätymisen riskin takia.

Muista, ettei lumesta sulatettu vesi sisällä suolaa.

Yhteenvetona; ympäristö on yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä kun mietitään nesteytystä ja sen tarvetta. Lisäksi ympäristö vaikuttaa tarvittavaan vaatetukseen ja energiankulutukseen, jotka taas vaikuttavat hikoiluun ja muihin ruumiintoimintoihin, jotka puolestaan vaikuttavat nesteytykseen.

Mitkä muut seikat vaikuttavat?

Pukeutuminen, vaeltajan koko (isommat hikoilevat enemmän), vaellustahti, kannettava kuorma ja perimä (ilmeisesti toisilla on enemmän hikirauhasia kuin toisilla. Lisäksi rauhasten aktiivisuus vaihtelee).

Lisäksi ruoan ja juoman laatu vaikuttavat nesteytykseen ja nestetasapainoon. Diureettiset aineet, kuten kofeiini ja alkoholi lisäävät virtsan eritystä ja poistavat nestettä elimistöstä. Tämän takia eeässän ja muiden energiajuomien, sekä viinan raahaaminen metsään on erittäin huono idea.

Hanavesi sisältää useimpien vaeltajien tarpeisiin riittävästi suolaa. Jos tahti on oikein hektinen, tai sinulla on taipumus voimakkaaseen hikoiluun, voit harkita aikaisemmin mainitsemani urheilujuoman hankkimista. Nesteyttämiseen optimoitu neste sisältää (joidenkin lähteiden mukaan) hiilihydraatteja ja natriumia, ja on lisäksi makeutettu jollain, jotta sitä tekisi mieli juoda. Makuun panostaminen on mielestäni väärä tapa hoitaa ongelmaa, ellei vesi sitten ole järkyttävän pahan makuista sellaisenaan.

Huolehdi ettet ikinä laita kenttäpulloosi mitään muuta kuin vettä. Jos haluat sekoittaa jotain veteen, sekoita se kupissa, kuksassa tai vastaavassa välineessä, jonka voit tiskata harjalla. Kenttäpulloon jää vähintäänkin haju ja pahimmillaan pullossasi alkaa kasvamaan jotain ylimääräistä, kuten erilaisia suun ja syljen kautta pulloon siirtyneitä bakteerikantoja, jotka sinällään ovat harmittomia, kunhan ne eivät pääse muhimaan pullossa pidempiä aikoja.

Miten ehkäistä nestehukkaa?

Välttämällä diureettisia aineita, juomalla riittävästi ja säätelemällä vaatetusta niin, että pidät hikoilun minimissä. Lisäksi on hyödyllistä totutella juomaan pieniä määriä usein.

Aikaisemmin esittämäni periaate helposti nautittavasta ja aina saatavilla olevasta nesteestä, joka on varmasti tuttu muualtakin, on tässä kohden kertaamisen arvoinen. Kun juomapullo tai juomarakon letku on aina käsillä, siitä tulee juotua riittävän usein. Sen sijaan rinkan pohjalle pakatulla kenttäpullolla ei ole juuri mitään virkaa, koska sen kaivaminen on vaivalloista ja edellyttää pysähtymistä juomisen ajaksi.

Jos ryhmässä on uusia vaeltajia, tarkkaile heidän juomistaan. Jos huomaat, ettei nestettä nautita riittävän usein, huomauta asiasta. Turha pelätä, että toiset suivaantuvat. Itse ainakin koen hyvänä asiana sen, että joku katsoo perääni.

Miten hoitaa nestehukkaa?

Lievän nestehukan hoito vaatii lepoa varjossa, nestettä ja ruokaa. Jos joku vaellusryhmästä kärsii useammasta nestehukan oireesta, aloita hoito pitämällä pidempi tauko. Jos oireet eivät helpota harkitse päivän vaelluksen keskeyttämistä tai lyhentämistä. Jos keskeyttäminen tai lyhentämien ei onnistu, aseta oireileva vaeltaja kärkeen ja pidä riittävästi taukoa.

Jos nestehukan oireisiin liittyy oksentelua tai ripulia pitää vaellus keskeyttää, ja siirtyä johonkin suojaan odottamaan oireiden helpottamista. Ripuli ja oksentelu poistavat elimistöstä runsaasti nestettä ja ravinteita, joten nestehukkaa ja aliravitsemusta vastaan täytyy tehdä runsaasti töitä. Ripulilääkkeet sekä hiilitabletit ovat tällaisessa tilanteessa painonsa arvoista kullassa. Lisäksi on mahdollista neuvotella lääkäriltä matkaa varten antibiootteja ja oksentelua hillitsevää lääkitystä, joihin tarvitset reseptin. Pidä myös omasta hygieniastasi huolta, sillä mahataudit leviävät helposti, etenkin kenttäolosuhteissa.

Jos oireet vaikuttavat pahoilta, eivätkä hellitä edes lääkityksellä, kirjoita kartasta sijaintitietosi ylös ja varaudu hankkimaan sairaalle kyyti takaisin sivilisaatioon. Älä epäröi kutsua apua jos tilanne käy vakavaksi.

VÄLINEET

Markkinoilla on hyvin runsas valikoima erilaisia tuotteita nesteytykseen. Käydään tuotteet läpi kolmessa ryhmässä; juomarakot, kenttäpullot ja muut tuotteet.

Juomarakot ja kenttäpullot.

Juomarakot ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattava tuoteryhmä, jonka käyttö erityisesti sotilaspiireissä on lisääntynyt viime aikoina huomattavasti. Juomarakot ovatkin kieltämättä usein hyvin käytännöllinen tapa kuljettaa litraa suurempia vesimääriä paikasta toiseen siten, että kaikki neste on aina käytettävissä. Tulee kuitenkin tunnistaa tilanteet, joissa juomarakko ei ole kenttäpulloa järkevämpi ratkaisu, ja toimia rationaalisesti. Usein tuntuu, että kun on hankkinut jonkun kalliimman järjestelmän (kuten juomarakon), sitä on pakko päästä käyttämään kaikkialla, joskus käytännöllisyyden kustannuksella.

Juomarakot kehitettiin alun perin pyöräilijöitä varten. Pitkiä matkoja haastavissa olosuhteissa pyöräilevät urheilijat tarvitsivat runsaasti nestettä. Ongelmia syntyi kun siirryttiin kilpailemaan alueille, jonne huoltojoukot eivät pääse. Pyöräänkään ei saanut kiinni riittävästi pulloja ilman että se haittasi pyöräilyä. Vuonna 1988 Michael Eidson (melkein Edison) keksi käyttää infuusiopussia juomarakkona. Hän täytti infuusiopussin vedellä, pakkasi pussin sukan sisään (ilmeisesti saadakseen painetta?), pakkasi kyhäelmänsä reppuunsa ja tuli näin kehittäneeksi maailman ensimmäisen juomarakon.

Sittemmin juomarakot ovat levinneet varsinkin sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Suosio on helppo ymmärtää. Juomarakko, kuten sanottua, mahdollistaa suuremman vesimäärän kantamisen käytännöllisemmin kuin kenttäpullo. Juomarakon saa selkään, jossa siitä on hyvin vähän, jos ollenkaan haittaa asetta tai varusteita käsiteltäessä. Lisäksi sen käyttäminen on nopeampaa, sillä letkun kaivaminen ja käyttöönotto on usein yksinkertaisempi ja nopeampi toimenpide kuin kenttäpullon kaivaminen taskusta, sen käyttö ja asettaminen takaisin paikalleen.

Sotilaat, varsinkin varusmiehet, hyötyvät rakon tilavuudesta. Annan esimerkin:

Suomen armeijan jakaman kenttäpullon tilavuus on noin yksi litra. Jokainen pitkiä matkoja marssinut varmasti ymmärtää, kuinka vähän vettä yksi litra loppujen lopuksi on. Siitä riittää ehkä kahdeksi tunniksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ympäristöönsä hajoava bio-sotilas ei saa noin kahden tunnin välein vesitäydennystä, tulee jano ja lopulta nestehukka, joka vie toimintakyvyn. Samaan aikaan samaa marssia suorittava kolmen litran juomarakolla varustaunut varusveijari tarvitsee vesitäydennyksen (samalla kulutuksella) noin kuuden tunnin välein.

Itse käytän juomarakkoa vain lyhyillä, yhden tai kahden päivän mittaisilla vaelluksilla, marsseilla ja pyöräillessä. Marsseille ja vaelluksille on pakko ottaa mukaan muuttama pullollinen vettä (tyhjät limupullot käy tähän hyvin) käyttövedeksi, sillä käyttöveden puristelu rakosta on työlästä ja hidasta. Lisäksi tyhjät pullot on huomattavasti helpompia täyttää uudelleen kuin rakko, ja äärimäisen huonon tuurin kohdatessa ne jäävät vaelluksen vesivarannoiksi kun rakko puhkeaa tai rakon letku vaurioituu.

Erämaahan lähdettäessä luotan itse perinteiseen kenttäpulloon ja talvella vaihtoehtoisesti termospulloon. Pyrin aina pitämään vähintään 1½ vuorokauden juomavedet mukana, ja lisään määrää usein 2½ vuorokauteen, jos on olemassa mahdollisuus, että ajaudun alueelle, jossa ei ole mahdollista käyttää pintavesiä, tai vesistöä ei ole (korkeammat maastonkohdat). Tämän takia varaan rinkkaan yleensä kolme puolentoista litran pulloa ja kannan esillä litran kenttäpulloa. Sanomattakin selvää, että jos vaelletaan alueella, jossa on runsaasti puroja, jokia tai järviä, on turhaa kantaa kaikkia kolmea puolentoista litran pulloa täytenä. Vaikka seikkailija ei joutuisikaan varaamaan seuraavien päivien vesiä mukaansa, tyhjistä pulloista voi kuitenkin olla hyötyä, jos joku käytössä olevista pulloista saastuu tai alkaa vuotamaan.

Vesipullot menevät rinkkaan kuin rinkkaan, vaikkakin täytenä ne kannattaa sijoittaa eri paikkoihin liiallisen ylä- ja alapainoisuuden välttämiseksi. Juomarakot sen sijaan eivät mene kaikkiin rinkkoihin. Nykyisiin sotilasreppuihin ja rinkkoihin on tajuttu kehittää selän ja varsinaisen repun väliin tila, johon rakon saa ujutettua. Näin rakko on lähellä käyttäjää, ja erillään muista (mahdollisesti terävistä) tarvikkeista. Tällainen ratkaisu on nähtävillä esimerkiksi Condor 3-day assault - repussa.

Sotilasreput ja rinkat ovat siis kehittymässä, mutta siviilirinkoissa en ole vastaavia viritelmiä nähnyt. Rakko on siis pakattava rinkan sisään, mikä aiheuttaa osaltaan ongelmia. Rinkasta riippuen rakon letkun pituus voi olla riittämätön mukavaan käyttöön. Oman Savotta 906 - rinkan kanssa joudun taivuttamaan päätä takaoikealle yltääkseni kunnolla käytössä olevan kolmelitraisen Source WXP - rakon letkuun. Jotta pystyisin käyttämään rakkoa, minun on pakattava se ylempään päätaskuun päällimmäiseksi. Tämä voi taas tuoda ongelmia muiden tavaroiden pakkaamisen ja käytön kanssa. Lisäksi ajatus rakosta samassa taskussa jonkun vähänkään painavan tai terävän esineen kanssa kammottaa minua.

Rakon ja pullon hankinta

Kenttäpullon hankintaan ei liity suurempaa taikuutta. Itse suosin metallisia kenttäpulloja, joita löytyy myynnistä lähinnä käytettyinä, mutta joskus myös reproina. Metallin suosiminen johtuu lähinnä siitä, että olen nähnyt muutaman muovisen kenttäpullon fuusioituvan kaminan ja leirinuotion kanssa.

Kun ostat kenttäpulloa, suosi kupillisia versioita. Veden lämmittäminen ja käsittely kupissa pidentää kenttäpullon käyttöikää ja ehkäisee aikaisemmin mainittuja haittoja, kuten hajua ja bakteerikasvustoa.

Rakon ostaminen puolestaan vaatii hiukan perehtymistä ostettavaan tuotteeseen, sekä omaan varustukseen. Keskeisin kysymys on varmasti aikasemminkin vilahtanut, "missä kannan rakkoa?". Jos epäilet, ettei rakon letkun pituus riitä käyttämäsi kantolaitteen kanssa, voit testata sitä katsomalla valmistajan sivuilta letkun pituuden ja vertailla esim. kengännauhalla kuinka pitkälle se yltää kantolaitteestasi.

Jos kantolaitteessasi on molle-kiinnikkeet, voit myös harkita PALS-kiinnityksellä reppuun lisättävää juomarakkotaskua. Tällä tavoin saat rakon erilleen muista tarvikkeista ja vähennät puhkeamisen riskiä. Joudut todennäköisesti kuitenkin hankkimaan jonkinlaisen pidennyssarjan letkulle.

<protip> Aikaisemmassa linkissä ollut juomarakkotasku on oikeasti aika hyvä. Se käy sellaisenaan hyvin kevyestä repusta, johon saa kiinni PALS-kiinnityksellä lisätaskuja. Jos haluat lisäsuojaa rakollesi, voit ottaa taskusta olkahihnat irti (lähtee pikakiinnikkeillä) ja pakata rakon taskun sisällä reppuun. Taskun mukana tulee 2,5l vetoinen juomarakko, joka on huono. Kun saat sen hajalle, nylje letkun päällä oleva neopreenieriste ja laita se uuden rakkosi letkun päälle. Lisäeristys = pienempi jäätymisen riski. Lisäksi pehmuste vähentää letkuun kohdistuvan hankausliikkeen aiheuttamaa vahinkoa. </protip>

En yleensä suosi sitä, että uudet harrastelijat hankkivat kalliitta "pro-tason" tuotteita, koska on riski, että ne päätyvät nurkkaan pölyttymään äkillisen innostuksen lopahtaessa. Juomarakko tekee kuitenkin (muutaman muun varusteen kanssa) poikkeuksen.

Halvasta juomarakosta ei ole juuri mitään hyötyä, ellei tarkoituksena ole kurjuuden maksimoiminen. Halvan juomarakon kanssa joudut jatkuvasti murehtimaan rakon pitävyydestä ja kestävyydestä. Olen itse seurannut useamman eri mallisen ja hintaisen juomarakon käyttöä useamman vuoden ajan, ja yksikään halpisrakko ei ole kestänyt aktiivista käyttöä. Pahimmillaan ne ovat hajonneet kesken marssin, kun omistaja on nojannut hetkeksi puuta vasten. Taajama-alueella harjoitellessa rakon hajoamisesta ei aiheudu varusteiden kastumisen lisäksi juurikaan muuta haittaa, mutta erämaassa se voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen.

Ota rakkoa ostaessasi huomioon, että laadukkailla ja halvoilla juomrakoilla ei ole hirveän dramaattista hintaeroa. Mil-tecin halpisrakko maksaa 19,90€  ja vastaavasti skaalan paremmasta päästä löytyvä Camelbakin antidote-rakko irtoaa hintaan 43,90€. Ja vaikka en ketään halua mainostaa enkä mollata, on pakko sanoa, että itse en Mil-tecin rakkoa reissulle ottaisi. Sama koskee Condorin rakkoja. Sourcen rakoista olen kuullut sekä hyvää, että huonoa, mutta oman kokemuksen pohjalta voin todeta rakot ihan toimiviksi. Camelbakin ja Blackhawkin tuotteista en ole kuullut muuta kuin positiivista palautetta, mutta omakohtaisia kokemuksia ei toistaiseksi ole.

Eli yhteenvetona: Jos ostat rakon, sijoita siihen riittävästi rahaa. Halvat menevät rikki, ja päädyt kuluttamaan hyvän rakon hinnan edestä rahaa ostellessasi uusia.



Älä osta shaissea.

Muut tuotteet

Vesipussit. Pieneen tilaan pakkautuva kestävä pussi, johon saa useamman henkilön juoma- ja käyttövedet kerralla. Helpottaa elämää, jos leiripaikka on kaukana vedenlähteestä. Näistä saa varmaan jollain nokkelalla tavalla improvisoitua suihkuja ynnä muuta.

Juomarakon puhdistussetti. Aika oleellinen tarvike juomarakon omistajalle. Puhdistamalla rakkoa sen käyttöikä pitenee. Lisäksi säännöllinen puhdistus takaa, ettei rakossa ala kasvamaan mitään ylimääräistä.

VEDEN PUHDISTUS

Elämme aiheen kannalta aika suotuisassa ympäristössä. Suomessa voi lähes aina luottaa pintavesien olevan riittävän puhtaita. Suomen ympäristökeskuksen sivuilta voi käydä lukemassa lisätietoa Suomen vesistöjen tilasta.

Kun vaelletaan alueella, jonka vesistöjen tilasta ei ole tietoa, tai jonka vesistöjen vesien tiedetään olevan sellaisenaan juomakelvottomia, joudutaan miettimään puhdistusta. Puhdistuksessa meitä mietityttävät seuraavat asiat: Sameus, parasiitit, bakteerit, virukset ja vedessä olevat ei-toivotut kemikaalit.

Sameus: Veden sameus johtuu siinä liettyneenä kulkevasta savi- ja silttiaineksesta. Sameus voi aiheuttaa ongelmia juomajärjestelmääsi (erityisesti rakkoihin) ja ärsyttää vatsaa. Lisäksi mineraalit saattavat haitata kemiallista puhdistusta.

Sameudesta pääsee eroon suodattamalla veden. Janoisen vaeltajan ensisijainen tehtävä on minimoida tulevan työn määrä etsimällä mahdollisimman puhdasta vettä. Parhaita paikkoja löytää vähälietteistä vettä on siellä, missä vesi kulkee kivikon yli. Suomessa järvien ja jokien vedet ovat usein sellaisenaan nautittavia, eivätkä sisällä paljoa lietettä.  Jos juoksevaa vettä ei ole saatavilla, tai sen luokse ei ole järkevää mennä, pitää lietteinen vesi suodattaa. 

Suodattimen voi valmistaa itse tilapäisvälineistä, kuten vaatteista. Kankaan täytyy olla tiheään kudottua, jotta se suodattaisi vedestä mahdollisimman tehokkaasti siihen liettyneet aineet. Jos haluat tehostaa vaikutusta, voit lisätä suodattimeesi hiekkaa. Jos haluat lähteä hifistelemään, hanki aktiivihiiltä. Aktiivihiili poistaa vedestä epäpuhtauksien lisäksi myös hajua ja makua.

Suodattaminen on helpointa, kun sen tekee erikseen siihen varatuilla välineillä. Brittiarmeijan välineistä löytyy hyvinkin kätevän oloinen kapistus, nimeltä 'Millbank bag'. En ole löytänyt suomenkielistä vastinetta, joten käytetään englanninkielistä nimeä. Millbank bag on valmistettu hyvin tiiviisti kudotusta, kestävästä kankaasta. Idea on sama kuin aikaisemmin esitellyssä itsetehdyssä suodattimessa. Millbank bag kastellaan läpikotaisesti, jotta huokoset täyttyvät vedellä. Tämän jälkeen pussi täytetään suodatettavalla vedellä. Koska pussin ulkopinta on ollut kosketuksissa likaisen veden kanssa, kannattaa antaa vedenpinnan laskea pussissa n. 10cm, ennen kuin asetat keräysastian pussin alle ja  aloitat veden keräämisen. Ideana on antaa ensimmäisen pussin läpi huuhtoutuvan osan vettä huuhdella pussin ulkopinnan.

Das millbank bag.

Tuloksena on kirkkaampaa vettä, jonka voi esimerkiksi suodattaa kalliin vedensuodattimen läpi, jonka liete saattaisi muuten tukkia.

Parasiitit, bakteerit ja virukset:

Veden kirkastaminen suodattamalla siitä liete pois ei tuhoa vedessä olevia alkueläimiä, bakteereita ja viruksia.

Helpoin ja varmin tapa tuhota vedestä kaikki ylimääräinen (pl. ei-toivotut kemikaalit) on keittäminen. Veden keittäminen on hyvin yksinkertainen prosessi, joten en käy sitä yksityiskohtaisesti läpi. Muistutan kuitenkin, että keittoastiassa olisi syytä olla kansi. Kansi nopeuttaa keittämistä ja estää veden haihtumista höyrynä.

Joskus kuultu väittämä, että vettä pitäisi keittää puoli tuntia virusten yms. tappamiseksi on väärä. En löytänyt väitteelle mitään selitystä tai todistetta. Riittää siis, kun keität veden kunnolla (voimakasta kuplimista koko astiassa).

Jos keittäminen ei jostain syystä onnistu, jää vaihtoehdoiksi kemiallinen puhdistus tai vedensuodatusjärjestelmät.

Kemiallinen puhdistus on keittämistä hitaampi ja hiukan epävarmempi vaihtoehto. Kemialliseen puhdistukseen kuluu aikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Lämpimässä vedessä kemikaalit saavat tuhottua bakteerit ja virukset puolessa tunnissa, alkueläimet kahdessa. Kylmä vesi hidastaa reaktioita, joten aineen täytyy antaa vaikuttaa kaksi tuntia, riippumatta mitä haluat vedestä tappaa.

Epävarmuus ilmenee kemikaalien kyvyttömyytenä tappaa tiettyjä alkueläimiä. Esimerkiksi Cryptosporidium -niminen alkueläin ei kuole kloori- tai joditableteilla. Lisäksi vedessä oleva liete saattaa suojata organismeja kemikaalien vaikutukselta.

 Keittämättä jäänyt vesi on siis aina riski, vaikkakin Suomessa usein hyvin pieni sellainen.

<protip> Klooritableteilla puhdistetusta vedestä tulee hirveän makuista. Makua voi hävittää lisäämällä puhdistamisen jälkeen veteen askorbiinihappoa, eli C-vitamiinia. Tee puhdistus ja vitaminointi erillisessä astiassa, muuten kenttäpulloon tai rakkoon jää hirveä maku. </protip>

Vedensuodatusjärjestelmistä minulla ei ole mitään kokemusta, enkä myöskään tunne ketään, joka käyttäisi sellaista. Jos vaellat tai työskentelet ympäristössä, jossa pinta- ja hanaveteen ei voi luottaa, voit harkita (kalliin) vedensuodatusjärjestelmän hankkimista. Ymmärtääkseni ne myös neutraloivat kemikaaleja.

Lisää aiheesta Katadynin sivuilla

Ei-toivotut kemikaalit

Niille, jotka ovat tekstin ajan ihmetelleet sanojen "ei" ja "toivottu" käyttöä sanan "kemikaali" edessä:
Kemikaalilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa ainetta, jonka rakenne tunnetaan, ja jolla on rakenteensa mukainen nimi, joten päätin pelata varman päälle ja rajata ryhmän selkeästi.

Saivartelut sikseen. Ei-toivottuja, ihmiselle haitallisia kemikaaleja kuten metalleja, ammoniumia tai nitriittejä on normaaleilla eräilytarvikkeilla mahdotonta poistaa vedestä. Helpoin tapa välttyä myrkyiltä on tarkastaa etukäteen vaellusmaaston vesistöjen laatu ja teollisuuden läsnäolo alueella.

Jos alueen vedet ovat saastuneet, tai epäilet että niissä voi olla päästöjä, hanki vedensuodatin tai varaudu kantamaan useamman päivän vedet selässäsi. Tarkista reitiltä pisteitä, joissa voi täydentää vesivarantoja turvallisesta lähteestä.

Jos mitään tämän kaltaista hölskyy päässä, tavoitteeseen päästiin.

Kiitos mielenkiinnosta. Seuraava koitos onkin Kaldoaivin erämaa-alue.

Jaloista, jalkineista ja niiden käytöstä

Varoitus: Teksti sisältää todella ikävän näköisiä jalkoja.


Taas on ehtinyt melkein kuukausi vierähtää viime tekstistä. Väliin on mahtunut muutama nopea ja yksi pidempi reissu. Ennen pidemmän reissun perkamista mietitään kuitenkin hiukan vaeltajan ja selviytyjän suurinta rasitusta kärsivää ruuminosaa, eli jalkaa.

Jokainen sotilaskoulutuksen saanut tietää jalkojenhoidon tärkeyden pitkillä siirtymisillä. Ainakin toivottavasti.
Kuva Ala-Lemusta (tirsk), oletettavasti läheltä Lemun taistelun muistomerkkiä.

1. JALKOJENHOIDOSTA, JALKINEISTA JA MUUSTA.


Jalat kannattavat ja liikuttavat vaeltajaa paikasta toiseen. Vaelluksella, jossa kannat mukanasi paljon ylimääräistä, jalkoihin kohdistuu suurin rasite. Jalkojenhoidon tärkeyttä ei tarvitse hirveästi painottaa. Suurimmalla osalla lukijoista ( ja ihmisistä yleensäkin) on kokemusta haavoista, nirhaumista, hankaumista tai rakoista jaloissa. Näin ollen suurin osa ihmisistä tietää kuinka ikävää on kävellä vahingoittuneella jalalla. Tässä tekstissä käsitellään keinoja ehkäistä ongelmia jalkojen kanssa, sekä syntyneiden ongelmien hoitoa. Kuten aina, teoria on vain teoriaa, ja parhaiten opit kun menet kokeilemaan itse.

Ennen aiheeseen pureutumista, katsotaan vielä häiritsevä ja ruokahalun tappava kuva siitä, miltä jalat näyttävät pahimmillaan.

Vasemmalla ylhäällä:  Murtuneita kynsiä.
Oikealla ylhäällä : Kaikkien rakkojen äiti, katsominenkin sattuu.
Vasemmalla alhaalla: Pahasti paleltuneet jalat
Oikealla alhaalla: ns. "trench foot", eli juoksuhautajalka.

Vaikka juoksuhautajalka ja vaikeat paleltumat ovat harrastelijoille harvinaisia, ne ovat silti mahdollisia ja niiden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä taitoja. Ongelmat kynsien ja rakkojen kanssa ovat jokapäivisiä, ja retkeilijän on tiedettävä niiden hoito sekä ehkäisy läpikotaisin.

Jalkineet


Tekstissä Valmistautuminen ja varautuminen käsittelin pintapuolisesti kenkiä ja sukkia. Jalkineet ovat yksi suurin tekijä mukavuudessa, ja voivat sekä helpottaa matkantekoa, että estää sen kokonaan. Huonot jalkineet hiertävät, eivät hengitä, kastuvat ja haittaavat jalan verenkiertoa. Kaikki nämä tekijät voivat johtaa pahoihin ongelmiin retkellä ja keskeyttää sen.

Kenkää valitessa tulee ensin miettiä missä kaikkialla aiot käyttää kenkää. Jos et ole varma, tai haluat mahdollisimman monipuoliset kengät, osta vahvaa tekoa olevat kalvokengät, kuten Jalaksen Fantom Drylockit. Perustan väitökseni sille, että jalkaa hyvin tukevilla raskailla kengillä pärjäät maastossa kuin maastossa, vaikka ne eivät olisikaan optimaaliset kevyeen kävelyyn. Kevyillä kengillä, kuten Hanwagin Omaha- kengillä pärjäät mainiosti tasaisella ja kuivalla, mutta et märässä tai haastavassa maastossa.

Seuraavaksi mieti milloin aiot käyttää kenkiäsi. Kuten makuupusseissakin, myös kengissä on useita vaihtoehtoja eri vuodenaikoihin ja ympäristöihin. Itse olen päätynyt ostamaan kahdet kengät. Kalvolliset Haix Airpower P3 - kengät syksyä, kesää ja kevättä varten, ja kalvottomat Helly Hansenin Iglutwo - talvikengät kylmille keleille. Talvella pakkasten ollessa yli -10°C ei ympäristössä ole juurikaan kosteutta, joten kalvosta ei ole juuri mitään hyötyä. Iglutwon kumin ja kankaan sekoite riittää mainiosti pitämään (hyvin vähäisen) kosteuden poissa.

<protip> Talvikenkiin kannattaa varata hiukan väljyyttä ylimääräistä paksua sukkaa varten </protip>

Kun olet päättänyt mitkä kengät tarvitset, käy sovittamassa niitä. Vältä vaelluskenkien ostamista verkosta, jos et ole tutustunut kenkään aikaisemmin. Kävele myymälässä kengillä ennen niiden ostamista. Jos asioit erikoisliikkeessä, kuten Partioaitassa tai Scandinavian Outdoorstoressa, pyydä myyjältä apua. Liikkeessä, joka myy kaikenlaista sälää, kuten Citymarket, myyjät eivät välttämättä osaa auttaa ja pahimmillaan antavat väärää tietoa.

Muista arvioida myös kenkien nauhoitusta. Kesäkengissä voi olla tarkkuuttakin vaativia nauhalenkkejä, mutta talvikenkien nauhoituksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja käsiteltävissä myös hanskoilla. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää näprätä jotain hienomotoriikkaa vaativaa esinettä kahdessakymmenessä pakkasasteessa kohmeisin sormin.

Jalan rakenteesta ja toiminnasta kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.

Kenkien sisäänkävely

 
Kun olet ostanut kengät, alkaa aikaa vievä prosessi niiden muokkaamiseksi. Kenkien sisäänkävelyllä tarkoitetaan kenkien käyttämistä siten, että ne muovautuvat omaan jalkaan sopivaksi. Sisäänkävely kannattaa aloittaa lyhyillä matkoilla, jotta mahdolliset hankaumat ja muut epämielyttävyydet pysyvät minimaalisina.
Kengän täydelliseen muovautumiseen kuluu aikaa ja kilometrejä. Itse olen huomannut helpoksi tavaksi käyttää kenkiä arkikäytössä, esim. työ- ja kauppareissuilla. Näiden lisäksi lyhyet kävely- ja koiranulkoilutusreissut riittävät muovaamaan kenkää pidempiä retkiä varten.


ÄLÄ IKINÄ LÄHDE VAELLUKSELLE UUSILLA, KÄYTTÄMÄTTÖMILLÄ KENGILLÄ.

 
Kenkien huolto
 

Huoltamalla pidennät kenkien käyttöikää huomattavasti. Lisäksi hyvä lankkaus lisää vedenpitävyyttä ja suojaa kengän materiaalia niin kosteudelta kuin kolhuiltakin. Kengät eivät välttämättä tarvitse täyshuoltoa jokaisen retken jälkeen, mutta puhdistus ja huolellinen kuivatus ovat välttämättömiä.

Aloita kenkien huolto aina puhdistamalla kenkä. Puhdistamiseen tarvitset harjan ja rätin. Pidä huolta, ettet harjaa nahkaa liian voimakkaasti ja vahingoita sitä.

Kun kengät ovat puhtaat ja kuivat (!), voit siirtyä lankkaamaan niitä. Kenkien lankkaaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide.

1. Levitä lankki tasaisesti kenkään.
2. Anna lankin imeytyä. Olen itse odottanut noin 15 minuuttia.
3. Harjaa ylimääräinen lankki pois.
4. (Halutessasi) kiillota kenkä.

Voit myös halutessasi öljytä nahkaiset kengät. Öljyäminen lisää kengän vedenpitävyyttä ja käyttöikää.

1. Kaada öljyä kankaaseen.
2. Levitä öljy tasaisesti koko kengälle.

Pohjalliset


Pohjallisten tehtävä on kerätä kenkään muodostuva kosteus, pitää jalka lämpimänä ja vaimentaa jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi pohjalliset voivat tukea jalkaholvia.

Useimmat pohjalliset ovat pehmustettuja kantapään kohdalta. Pitkiä matkoja kävelevien ja päkiä-, kantapää-, polvi- ja lonkkakivuista kärsivien kannattaa vakavasti harkita sekä päkiän, että kantapään kohdalta pehmustettua pohjallista, kuten Jalaksen FX2.

Tavallisten pehmustettujen pohjallisten lisäksi markkinoilta löytyy myös laaja määrä erikoispohjallisia. Näitä ovat mm. sähkölämmitteiset pohjalliset ja alumiinivuoratut lämpöpohjalliset.

Ihmisen jalassa on kantapään ja päkiän kohdalla noin 18mm paksuinen rasvapatja, jonka tehtävä on vaimentaa jalkapohjaan kohdistuvia iskuja. Tämä rasvapatja alkaa surkastua n. 30 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen kantapää ja päkiä alkavat kipeytyä herkemmin. Olisi fiksua kompensoida heikentynyttä pehmustetta hyvällä pohjallisella.

Voit lukea aiheesta lisää terveyskirjaston artikkelista.

Sukat


Sukkien tehtävä on suojata jalkaa kenkien aiheuttamalta hankausliikkeeltä ja estää ihovaurioita. Lisäksi sukat kuljettavat (materiaalista riippuen) hikoilun synnyttämää kosteutta pois iholta, pitäen jalan kuivana.

Kuten pohjallisia, myös sukkia löytyy useaan eri tarpeeseen. Vaikka suurin osa sukista keskittyykin vain jalan lämmittämiseen, ja kosteuden siirtämiseen, löytyy markkinoilta myös sukkia jotka tukevat jalkaa ja sisältävät iskunvaimentimia.

Jos haluat käyttää vain yksiä sukkia suosittelen keinokuidun ja puu- tai merinovillan sekoitetta, jossa jalan eniten hikeä erittävät alueet ovat kosteutta siirtävän keinokuidun alla, kuten thermolite-sukissa. Puuvilla ja villa lämmittävät kuivana hyvin ja imevät kosteutta tehokkaasti, mutta eivät siirrä kosteutta eteenpäin. Tämä kasvattaa rakkojen ja hiertymien riskiä ja lisäksi jalat palelevat.

Kahden sukan käyttö päällekäin voi olla fiksu ratkaisu. Alemmaksi laitetaan  tiukka ( ei kiristävä ), lähes kokonaan keinokuidusta valmistettu, kosteutta siirtävä sukka, kuten Sievin Coolmax- sukka. Päällä kannattaa pitää thermolite-sukan kaltaista sekoitetta, joka lämmittää ja kuljettaa kosteutta. Kahden sukan käytön etuna on rakkojen tehokas ehkäisy. Hiertävä liike kohdistuu päällimmäisestä sukasta alempaan sukkaan, eikä kuluta ihoa.

Ota sukkia valittaessa huomioon myös koko. Hikoilu ja peseminen kutistaa sukkia, ja liian kireät sukat haittaavat jalan verenkiertoa, turvottaen jalkoja.

Tahti ja tauot

Helpoin tapa ennakoida liiallisesta rasituksesta tai huonosti istuvista varusteista syntyviä ongelmia on järkevän tahdin pitäminen ja säännöllinen, riittävän usein pidetty tauko. Erityisesti päivän ensimmäisiä kilometrejä käveltäessä on tärkeää, että huonosti puettuihin varusteisiin voi tehdä muutoksia ajoissa. Puolustusvoimissa tämä tunnetaan nimellä rättitauko. Rättitauko on marssin alusta noin puolen tunnin jälkeen pidettävä tauko, jolloin sotilaat voivat säädellä jalkarättejään paremmin. Vaikka jalkarätit ovat jääneet jo aikaa sitten pois, on hyvän käytännön nimi jäänyt elämään.

Pidemmällä marssilla kannattaa sopia ryhmän kanssa etukäteen taukojärjestelyistä. Muista ottaa huomioon maaston haastavuus. Paksussa lumihangessa tai jyrkässä maastossa kävely on raskaampaa ja vaatii useimmiten pidempiä levähdystaukoja. Pidä kuitenkin huolta etteivät tauot veny liian pitkiksi, sillä kylmettyneet ja jäykistyneet lihakset revähtävät helposti. Talvella ja kylmällä ilmalla ryhmänjohtaja pitää huolta siitä, että kaikki pukevat tauon ajaksi paksumman vaatteen, ns. "taukotakin" päälle.

 

Lyhyiden taukojen aikana on hyvä käytäntö nostaa jalat muuta kehoa korkeammalle, esimerkiksi puuta vasten. Tämä vähentää jalkojen turvotusta. Pidemmillä tauoilla kannattaa aina pyrkiä puhdistamaan ja hieromaan jalkoja.

Kun otat pidemmän tauon aikana kengät pois jalasta, jätä sukat vielä hetkeksi jalkaan. Näin jalan lämpö haihduttaa ainakin osan sukan kosteudesta pois. Kun otat sukat pois, käännä sisäpuoli ulos ja ripusta ne tuulettumaan.

Hyvän kävelytahdin löytäminen on myös tärkeää. Vanha viisaus "matka ei tapa, vaan vauhti" on täysin paikkansapitävä. Useat konkarit, kuten Ray Mears, painottavat hyvän ja riittävän hitaan tahdin pitämistä. Mearsin sanoin: "in the long run those who keep the steadiest pace tend to travel further for the expenditure of fewer calories".

Erityisen tärkeää tahdittaminen on ryhmässä, joka ei ole toiminut kauaa yhdessä, ja jonka jäsenten fyysinen kunto vaihtelee. Tällaisten ryhmien johtajalla on vastuu asettaa ryhmän hitain ensimmäiseksi, ja pitää huolta että hitain mies kulkee myös omaa tahtiaan. Myös uusien vaeltajien ja marssijoiden tahtia pitää rajoittaa, sillä he (ainakin minusta) tuntuvat kiihdyttävän tahtia turhan nopeaksi.

Rakot

 
Rakko on hiertymästä syntynyt ihonalainen nestekertymä, joka sattuu ja haittaa kävelemistä. Rakkoja syntyy helposti uusilla kengillä, sukilla tai pohjallisilla käveltäessä ja siksi vaeltajan pitää jatkuvasti tunnustella jalkojaan.

Rakkojen kanssa kannattaa mielummin panostaa ehkäisyyn kuin hoitoon. Kun tunnet jalassa jotain epämääräistä, kuten hierrystä tai kuumotusta, pyydä muita pysähtymään ja tarkista asia. Rakkoja on helppo ehkäistä urheiluteipillä, rakkolaastareilla, ja rakonestopuikoilla.

Pidä kengät puhtaana! Maastosta kenkään kulkeutuva lika kuluttaa ihoa tehokkaasti, ja saattaa vahingoittaa kenkää. Erityisesti kalvokenkien käyttäjien tulisi olla varuillaan, sillä kenkään kulkeutunut pikkukivi voi puhkaista kengän kalvon. Jos kenkiin tuntuu jatkuvasti kulkeutuvan kaikkea ylimääräistä, harkitse säärystimien hankkimista.

Muista myös "sukat" kohdassa mainittu kahden sukan käyttö. Jos kengät tuntuvat hiertävän väljyyden takia, voit koittaa vaihtaa päällimäistä sukkaa paksummaksi.

Jos rakko on paikassa, joka hankautuu jatkuvasti kuten päkiässä, varpaassa tai kantapäässä, joudut puhkaisemaan sen. Toimi seuraavasti:

1. Pese jalka, jossa rakko on. Jos pesu ei ole mahdollista, käytä ensiapulaukusta löytyvää desinfiointipyyhettä.

2. Desinfioi neulan tai veitsen kärki polttamalla sitä tulitikulla tai sytkärillä.

3. Kun neula\veitsi on viilennyt, puhkaise rakko painamalla siihen pieni reikä.

4. Purista kudosneste ulos rakosta.

5. Desinfioi rakko.

6. Peitä rakko (rakko)laastarilla tai teipillä.

Jos rakko on syntynyt paikkaan, joka ei hankaa kengän kanssa ja ei haittaa kävelemistä, voit desinfioida sen ja asettaa sen päälle rakkolaastarin.

Painotan vielä haavojen desinfiointia. Pahimmillaan hoitamaton ja likainen rakko voi johtaa akuuttia sairaalahoitoa vaativaan ihotautiin, eli ruusuun.

Kynnet


Lyhyestä virsi kaunis; pidä kynnet lyhyenä, mutta älä leikkaa liian pitkältä. Pitkät kynnet hankaavat kengän kärkeä ja sukkaa vasten, sekä (henkilöstä riippuen) voivat raapia ihoa varpaista. Kalvokenkien kalvo saattaa myös vaurioitua kynsien hankauksesta.

Hnnnnnngh

Sisäänkääntynyt kynsi syntyy yleensä, kun kynsi on leikattu liian lyhyeksi tai sen reunat pyöreiksi, jolloin kynsi pääsee työntymään kynsivalliin. Myös lohjennut kynsi saattaa työntyä kynsivalliin, joten tarkkaile jalkojasi kolhujen jälkeen.

Kun kynsi on jo alkanut kääntyä sisäänpäin, voit yrittää estää kynttä painumasta syvemmälle asettamalla kynnen alle jotain, kuten pumpulia tai kangasta. Muista desinfioida kynsivalli ja mahdolliset haavaumat.

Nilkan nyrjähdys

Nyrjähtänyt nilkka on hyvin yleinen, ja varmasti jokaiselle tuttu vamma. Nyrjähdyksiä on erilaisia, kevyistä, hetkellistä kipua tuottavista aina nilkan murtaviin asti. Hyvät vaelluskengät tukevat nilkkaa ja ehkäisevät nyrjähdyksiä.

Q:Mitä yhteistä on velhoilla ja fiksuilla vaeltajilla?
A:Molemmat kantavat sauvaa.

Matkasauva kuulostaa vanhahtavalta, ja sitä se onkin. Sauvaa käytetään epävarmoissa maastoissa ylimääräisen tuen saamiseksi. Talvella sauvalla voi kokeilla lumen syvyyttä, etsiä ojia ja kokeilla jäätä.

Kun nilkka nyrjähtää, muista KKK. Kylmä, koho ja kompressio.

Kylmä = Kannan itse rinkassa aina kylmäpussia ja ideaalisidettä nyrjähdysten varalta. Kylmä olisi syytä saada nilkkaan mahdollisimman nopeasti, turvotuksen estämiseksi. Ideaaliside on hyvä kylmäpussin kiinnittämiseen, ja soveltuu myöhemmin nilkan tueksi sellaisenaan. Talvella voit käyttää myös lunta ja jäätä tilapäisvälineinä.

Pidä kylmää 10-15 min kerrallaan nilkkaa vasten. Varo aiheuttamasta paleltumaa. Tarvittaessa voit asettaa kangasta kylmäpussin ja ihon väliin.

Koho = Kohoasennossa nilkka on muuta ruumista ylempänä, esim. puuta tai vaellustoveria vasten.

Kompressio = Puristus nilkan ympärille. Tukee nilkkaa ja ehkäisee turvoitusta.

<protip> Nyrjähtänyt nilkka voi turvota todella pahasti. Jos nyrjähdys tapahtuu erämaassa alueella johon et voi leiriytyä, älä ota kenkää pois jalasta sillä et välttämättä saa sitä turpoamisen takia enää takaisin. Kuljeta nilkkansa nyrjäyttänyt tilapäisvälineistä tehdyillä paareilla, tukikepeillä tai kantamalla sopivalle leiriytymisalueelle ennen kengän pois ottamista </protip>

Ohjeita tilapäisten paarien valmistamiseen englanniksi.

Muista KKK - Kylmä, koho ja kompressio.

Juoksuhautajalka


Juoksuhautajalka syntyy, kun jalka on ollut pidemmän aikaa viileässä tai kylmässä kastuneena. Juoksuhautajalka lasketaan kylmävaurioksi, mutta sitä ilmenee myös 0°C - 16°C välillä. Parhaiten ehkäistet juoksuhautajalkaa vaihtamalla sukkia tarvittavan usein ja kuivaamalla jalkoja. Jos vaellat kosteikossa tai suolla, varaa mukaan riittävästi kuivia sukkia ja käytä suojavarusteita kuten säärystimiä. Muista syödä ja juoda riittävästi. Nestehukka ja aliravitsemus altistavat paleltumille ja kylmävaurioille.

Jos sinulle kehittyy juoksuhautajalka hanki itsesi sairaalaan.

Paleltuma


Paleltumiin tulee varautua aina, kun liikutaan ulkona alle 0°C lämpötiloissa. Paleltumiin yhdistyy usein verenkiertoa heikentävät tiukat kengät tai sukat, ja kosteus.

Paleltumia voi ehkäistä pitämällä jalat, sukat ja kengät kuivina, sekä käyttämällä kylmässä riittävän isoja kenkiä ja väljiä sukkia. Lisäksi tupakointia olisi syytä välttää, sillä se heikentää ääreisverenkiertoa.

Paleltuman kehittymisen huomaa useimmiten pistelystä ja leviävästä tunnottomuudesta. Iho alkaa muuttua valkoiseksi. Jos huomaat pistelyä jaloissa, pysäytä ryhmä, ota kenkä pois ja hiero jalkaa verenkierron parantamiseksi. Voit myös yrittää ravistella jalkaa. Jos paleltuma on päässyt jo selvästi edistymään, tarvitset joko tulet tai kaverin. Paras keino on ottaa kenkä pois, ja asettaa paleltunut jalka vaellustoverin vatsaa vasten, takin alle.

Jos jalka on jäätynyt, eli näyttää tältä, on parempi pyrkiä takaisin sivilisaation pariin jäätyneellä jalalla, kuin yrittää sulattaa sitä. Sulattaminen turvottaa jalan, tuottaa äärimmäistä kipua ja aiheuttaa kudosvaurioita, jolloin matkanteko pysähtyy kokonaan.

Elokuvissa tehdään aina välillä oikein räväköitä kenttäamputaatioita. Sanomattakin selvää, että tällaista ei kannata tehdä missään tapauksessa. Nykyisin vaikeitakin paleltumia saadaan hoidettua tehokkaasti, ja amputaation tarve on vähentynyt huomattavasti.


Se jaloista, nyt hetkeksi metsään.


REISSU


Suoritettiin 23. - 24.3 vähän yli 30 kilometrin vaellus, jonka päätteeksi yövyttiin Vaarniemen laavulla. Reitti kulki Kuusiston linnanraunioiden kautta Ala-Lemuun ( kyllä, sen niminen paikka on olemassa ), josta suunnistettiin Vaarniemeen yöksi. Aikaa retkeen kului taukoineen noin yksitoista tuntia, joten marssivauhti on ollut 3,5 - 3,75 km/h välillä, mikä on tasaisessa, urbaanissa maastossa vielä ihan siedettävä vauhti, mutta erämaahan liian reipas.

Osa varusteista esillä. Vasemmalta oikealle: Ompelusetti, EA-laukku, otsalamppu, puukko
erämuki, kirves, ideaaliside+kylmäpakkaus, kuivaruokaa, teetä, trangia ja makuupussi.

Matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Keli oli loistava, ei juuri tuulta ja aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä matkasta olivat valitettavan urbaaneja, sillä ainut reitti Kuusiston saarelle kulki Kaarinan kaupungin läpi.

Kuusistossa asutus alkoi käydä harvemmaksi ja metsät koskemattomammiksi, mikä on tietenkin mieluisaa tämän harrasteen kannalta. Viime kerralla bongattua raatokasaa ei näkynyt, eikä myöskään takapihallaan laitonta metsästystä harrastavia juntteja.

Matka taittui joutuisasti, ja taukoja ei tarvinnut juuri pitää. Koska reissua oli valmisteltu jonkun aikaa, oli varusteetkin aseteltu edeltävänä päivänä valmiiksi siten, että niitä ei enää tarvinnut säätää.

Kuusiston maisemia.

Noin kolmen tunnin reippaan (pitkää reissua silmällä pitäen ehkä vähän turhankin reippaan) kävelyn jälkeen saavuimme Kuusiston linnanraunioille. Luonnonhelmassa olevan piispanlinnan raunion ylevyyttä saattoi hiukan vähentää parkkipaikalla ensimmäisenä vastaan tullut muistutus samalla planeetalla happea tuhlaavista ääliöistä.

EI NÄIN.
Lähin roskis oli kolmen (3) metrin päässä.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuusistossa pidettiin ensimmäinen pitkä tauko, jonka aikana huollettiin jalat ja tehtiin ruokaa. Lounaana oli pastaa ja epämääräistä pinaattimakaronioksennusta.

Yhdellä trangialla saa kahdet safkat samaan aikaan, kunhan hankkii ylimääräisen spriipolttimen.
Huomioi oikealla olevan ruoan hyvyys, ja vasemmalla olevan pahuus.

Makoisan tai vähemmän makoisan lounaan jälkeen astiat piti saada tiskatuksi. Koska alueella ei ollut havupuita, ja varvut olivat vielä lumen alla, käytimme lunta. Ensin hangattiin lumella suurimmat liat pois, jonka jälkeen sulatettiin lumesta vettä. Lämmin vesi liotti rasvan ja pinttyneen lian pois kulhosta, jonka jälkeen sen voi hangata puhtaaksi ja laittaa kuivamaan.

Tiskivettä tulossa. Kokemus osoitti, että kippo kannattaa mielummin asettaa nuotion viereen,
kuin sen päälle nokeentumisen välttämiseksi.

Täysmetalliset ruokailuvälineet on helppo desinfioida tulessa.

Kuusistosta matka jatkui kohti Ala-Lemua ja Vaarniemeä. Reitti oli siitä hiukan tylsä, että jouduimme tulemaan lähes samaa reittiä takaisin aina Kaarinaan asti. Poistumisreitin varrella oli kuitenkin yksi nähtävyys, Kuusiston kirkko.

Mielummin menisin tuossa naimisiin, kuin jossain post-kubistisessa taideteoksessa.
 

Ala-Lemu on yhtä vilkas ja menevä paikka kuin miltä se kuulostaa. Eli se ei ole. Kuljimme aikamme kohti itää, jossa koitimme löytää Lemun taistelun muistomerkkiä, mutta turhaan. Ala-Lemusta suunnistimme kohti Vaarniemen laavua.

Laavun lähellä olevalla halkovajalla oli taistelumoraalia nostattava yllätys. Kaarinan partiolaiset olivat raahanneet paikalle ahkion, jossa saattoi vetää muuten erittäin ****maista puukuormaa suhteellisen vaivattomasti. Iso käsi partiolaisille.

Sellainen tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitos mielenkiinnosta.

Vaarniemen laavusta, muutamasta makuupussista ja kenttähygieniasta

Terve.

Koko kevään syyssää:

Vettä tulee kuin esterin perseestä.

Kevään iloja odotellessa käydään läpi eräs eräilyn perusasia, eli kenttähygienia. Lisäksi ihmetellään muutamaa makuupussia.

 Ennen tätä kuitenkin tutustutaan Vaarniemen laavuun, jossa tapahtuu suurin osa harjoittelusta ja varusteiden testauksista.

VAARNIEMEN LAAVU

Kuten sanottu, tähän asti lähes 90% reissuista on tehty juurikin tälle laavulle, lähinnä siksi että sinne on helppo päästä (ja sieltä on helppo päästä pois jos, ja kun, hommat kusee). Tästä syystä se on oivallinen paikka harjoitella uusia taitoja ja testata varusteita. Laavussa nukkuminen on vaivatonta ja mukavaa, kunhan makuupussissa riittää eristettä. Uusien eränkävijöiden kannattaa aloittaa ulkona yöpyminen joko laavulla tai teltalla.

Laavu sijaitsee suurin piirtein koordinaateissa  N 6705082 E 240749 (ETRS-TM35FIN). Ja koska kukaan ei oikeasti osaa lukea koordinaatteja, ne kannattaa syöttää kansalaisen karttapaikan koordinaattihakuun.

Vaarniemen laavu ja gay pride dune worm.

Kyseessä on siis Natura 2000- alueella oleva laavu. Alueella on (ainakin) yksi merkattu kulkureitti, tulentekopaikka, laavu ja ulkokäymälä. Jos asut lähialueella, ja haluat opetella erätaitoja, nukkua ulkona tai ryypätä metsässä, suosittelen Vaarniemen laavua.

Jos haluat roskata, sytyttää nuotion laavun sisälle ja yrittää polttaa ruotsinkirjasi kusisessa nuotiossasi, älä tule Vaarniemen laavulle. Ja jos kuitenkin tulet, älä jätä puhelinnumerollasi varustettua ruotsinkirjaa heti siihen tuhkakasan viereen, ellet halua keskivittuuntunutta puhelinsoittoa.

tldr; Älä roskaa luonnossa. Vaikka ei olekaan oma luonto.

1. KENTTÄHYGIENIA

Puolustusvoimissa sana 'kenttähygienia' määritellään seuraavasti:

"Kenttähygienian tavoitteena on ylläpitää joukon taistelukelpoisuutta ja toimintakykyä vähentämällä ja ennaltaehkäisemällä sairauksia, joita huonolaatuiset tai pilaantuneet elintarvikkeet ja vesi, puutteelliset majoitusolot tai jätehuollon järjestelyt saavat aikaan."

Tämä on tietenkin vain yksi näkemys asiasta, mutta se on mielestäni riittävän tarkka ja kattava.

Q:Miksi kenttähygienia on sitten niin iso juttu?

A: Tekstissä Valmistautuminen ja varustautuminen raapaisin tämän aiheen pintaa. Tekstissä on muutama hyvä tuote ja pointti (vaikka itse sanonkin), jotka kannattaa myös ottaa lukuun. Ilman kunnollista ymmärrystä kenttähygieniasta, niin teorian kuin käytännönkin tasolla, ihminen altistaa itsensä ja vaellus\taistelutoverinsa taudeille, loisille (punkit, luteet tms), sekä ruokamyrkytykselle. 

Hygienia maasto-olosuhteissa tuo muutamia haasteita. Tavalliset toimenpiteet, kuten ulostaminen, käsien pesu, tiskaaminen ja peseytyminen muuttuvat haastaviksi ilman tarvittavia välineitä ja taitoja.

Olen listannut muutamia, esimerkiksi käsimiehen sotakirjasta löytyviä neuvoja henkilökohtaisen hygienian edistämiseksi kenttäolosuhteissa.

• Käsien pesu. Aina ja ikuisesti. Ennen kuin kosket ruokaan tai imeskelet sormiasi, pese ne.
  Jos joudut käsittelemään jotain likaista, käytä hanskoja. Koska vettä ei ole aina saatavilla käsien pesuun, kanna mukana käsidesiä.
• Peseydy aina kuin mahdollista. Peseytyminen onnistuu käytännössä vain uimalla. Älä kuitenkaan ui leväisessä tai epäilyttävässä vedessä.
• Vaihda hikiset, märät ja likaiset vaatteet kuiviin ja puhtaisiin.
• Kuivata vaatteet auringon valossa. Auringon UV-säteily tappaa bakteereita.
• Pese, desinfioi ja sido kaikki haavat. Vaihda laastaria/sidettä riittävän usein.
• Ota vettä vain juoksevista puroista/joista. Keitä seisonut vesi.

Astioiden peseminen maastossa tuntuu herättävän ihmetystä ja kummastusta, joten omistetaan sille muutama itsenäinen rivi.

Likaiset astiat ovat varmasti yksi suurimmista yksittäisistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista maasto-olosuhteissa. Kenttäoloissa asioihin täytyy suhtautua hiukan karulla tavalla, koska olosuhteet eivät mahdollista diamond standard- tasoista pesua. Pieni lika ei siis saa haitata. Toisaalta, jos keittimesi näyttää kissan oksennuksen ja hernekeiton sekoitukselta ja haisee kuolemalta, voit olla varma, että kakkaaminen tulee sattumaan.

Astioiden pesu maastossa eroaa astioiden pesusta kotona siten, että naisesi tai äitisi ei tiskaa. Muuten periaate on sama. Vettä + (pesuaine) + hankaus =  puhdas astia. Pesuaine on vaihtoehtoinen, ei välttämätön.

Hankaamisen voi suorittaa joko mukana tuodulla tiskiharjalla tai havuilla ja varvuilla. Hankaamisen jälkeen astiassa kannattaa vielä keittää vettä, jotta saat rasvan ja turhat bakteerit pois astiastasi.

Talvella on loogista käyttää mukana kannetun juomaveden sijasta lunta. Lumella voi hangata astioita, ja sitä voi keittää astiassa rasvan irroittamiseksi.

Mitä enemmän osaat hyödyntää tilapäisvälineitä, sitä vähemmän joudut kantamaan selässäsi.

Älä kaada pesuvettä suoraan puroon/lampeen/veden lähteeseen. Kaada jätevesi kiinteälle maalle, jolloin ruoantähteet maantuvat ja puron vesi pysyy juomakelpoisena muillekin. 
                                                          

<protip> Jos kuljet alueella jossa vesitäydennyspisteet ovat harvassa, ja jossa ei ole pintavettä saatavilla, käytä ilman valmistusta ja astiaa nautittavia ruokia, kuten Bullet Mealeja, muita MRE:itä ( Meal Ready to Eat) tai trail mixejä.  </protip>

Huomioi myös kenttäaterimia ostaessasi niiden muoto. Kulmikkaat, runsaasti taitoksia ja saranoita sisältävät astiastot voi olla hankalaa saada puhtaaksi ilman kunnon pesuvälineitä. Jos liikut isolla porukalla, on fiksumpaa valmistaa ruoka yhdessä isossa astiassa, ja jakaa se ruokailijoille esimerkiksi pakkeihin, jotka on helppo pitää puhtaina pakkipussilla.

 2. ARVIOT KAHDESTA MAKUUPUSSISTA

Tai oikeastaan kolmesta.

Aikaisemmassa jutussa käytiin hiukan läpi makuupussien sielunelämää. Nyt, muutaman hankinnan jälkeen päästiin siirtymään teoriasta käytäntöön, eli varustetestaukseen. Testissä olivat Mil-tecin modulaarinen makuupussi  ja Marmotin Wave III käytettynä yhdessä pitkänä versiona ostetun Wave I kanssa.

Olosuhteet olivat talvimakuupussin testaamiseen riittävän karut, -25 astetta pakkasta ja 4-5m/s tuulta. Nukuimme tämän jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvässä laavussa. Kuva on otettu seuraavan päivän aamuna.

Aloitetaan arviointi Marmotin pusseista.

Päädyin kustannussyistä ostamaan kaksi pussia, kolmen vuodenajan makuupussin (Wave III) ja kesäpussin (Wave I). Valinta ei ollut vaikea. Talvimakuupussille ei ole käyttöä kuin kovilla pakkasilla, ja kovien pakkasten aikaan nukun vähiten ulkona. Siksi päätin ostaa keväälle, kesälle ja syksylle sopivat pussit, jotka yhdistettynä toimivat ainakin tiettyyn pisteeseen talvellakin.

Varauduin alunperin nukkumaan aluskerraston ja lämpökerraston kanssa, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että kevyen kesäpussin kanssa (1220g) Wave III eristeet pitivät kylmän helposti loitolla. Päätin siis survoa lämpökerraston pussin jalkopäähän, jossa se piti jalat lämpimänä ja oli valmiina seuraavan päivän kylmäksi tiedettyä aamua varten, lämpimänä.

Yö sujui siis minun osaltani varsin mukavasti, kaksinkertainen makuupussi tuo lämpöarvonsa lisäksi lisää mukavuutta ylimääräisellä pehmeällä kerroksella selän ja kovan lankun välissä. Ainut ongelma oli hengityksestäni ulomman makuupussin huppuun tiivistynyt kosteus joka jäätyi. Tältäkin pahalta olisin välttynyt, jos olisin joko:

a) kiristänyt hupun ( täysin umpeen asti kiristettävä nautilus-huppu), tai
b) asettanut makuupussit paremmin kohdalleen. Nyt ulomman makuupussin suuaukko oli hiukan vinossa alempaan nähden.

Kirjoittajan setti. Alhaalta ylöspäin: Wave I , Wave III ja lakanana toimi jo aiemmasta jutusta tuttu
 Mil-tecin fleece makuupussi, joka soveltuu hyvin makuupussin lakanaksi kylmissä olosuhteissa.

Sitten Mil-tecin modulaariseen pussiin.

Pussi on siis kiinalaisten kopio yhdysvaltalaisten tällä hetkellä käytössä olevasta MSS ( modular sleeping system) - järjestelmästä. Koska yhdysvaltalainen on valmis ampumaan kenet tahansa täyteen demokratiaa missä tahansa säässä tai ilmastossa, on pussi sen mukainen. Moduulaarisuus tulee kahdesta irrallisesta pussista, joista toinen (patrol bag) soveltuu sellaisenaan lämpimiin olosuhteisiin, ja toinen (intermediate bag) kylmempiin olosuhteisiin. Yhdessä nämä kaksi (yllä olevan kesä- ja kolmen vuodenajan makuupussin tavoin) tarjoavat suojaa kovemmillakin pakkasilla.

Tai näin ainakin luulisi.

Muistan heränneeni yön aikana ainakin kerran siihen, että kaveri viereisessä pussissa lisää vaatetta. Muistan myös heränneeni noin puoli kahdeksan aamulla siihen, että kaveri toteaa olevan liian vilpoista unten jatkamiselle. Öistä piehtarointia säesti voimasanoin toteutettu kiinalaisinsinöörien siunaus siitä, että makuupussin kiristysnauhat on sijoitettu niskaan. Vasta kahden päivän päästä kävi ilmi, että kaveri oli käyttänyt pussia väärin. Jos pussia olisi käytetty oikein, hupun kiristämiseen tarvittavat narut olisivat olleet käyttäjän saatavilla, ja lämpövuodolta olisi vältytty. Armeijan suosima "vika on vain käyttäjässä"- argumentti todistettiin taas oikeaksi.

No, juuri tämän takia tehdään lyhyitä retkiä lähelle. 

Pyysin kaverilta arviota pussista. Arvioinnissa on otettava kuitenkin huomioon, että materiaalia käytettiin väärin, joten pyrin tarkentamaan sitä heti kun pussilla nukutaan lisää.

Hyvää pussissa oli:

• Lämmin aina -15°C asti. Todennäköisesti soveltuu kylmemmillekin keleille.
• Paksuus tuo lisää mukavuutta kovaa alustaa vasten

Huonoa pussissa oli:

• Koko ja paino

Lopuksi vielä pari sanaa pukeutumisesta makuupussissa. Aihe tuntuu herättävän huomattavasti keskustelua ja epävarmuutta. Olen empiiristen kokeilujen jälkeen tullut siihen tulokseen, että makuupussiin kannattaa pukeutua mahdollisimman kevyesti. Voin perustella kantaani seuraavasti:

• Kevyt vaatetus tarkoittaa enemmän ilmaa pussissa. Suurempi ilmamassa eristää paremmin.
• Kevyt vaatetus ehkäisee liiallisen kosteuden joutumista pussiin vaatteiden mukana ja ehkäisee hikoilua.
• Kevyt vaatetus mahdollistaa lämmön siirtymisen kehosta pussiin paremmin kuin raskas vaatetus, joka eristää lämpöä.

Tällainen avautuminen tällä kertaa, nauttikaa talviulkoilusta vielä kun voitte!

Makuupusseista, yöpymisestä ja Vajosuosta.

Hyvää alkanutta vuotta.

Vuoden ensimmäinen teksti käsittelee paikoin syvällisestikin makuupussien sielunelämää ja nukkumista ulkona. Lisäksi mietitään hiukan viime viikolla tehtyä reissua ja sen onnistumisia sekä epäonnistumisia. Kun olet lukenut tekstin, anna siitä palautetta ja kerro mistä aiheesta haluaisit kuulla lisää. Aihe voi olla käytännössä mikä tahansa eräilyyn liittyvä, kunhan siinä on järkeä.

1. Yöpyminen ulkona yleisesti, ja muutama varoituksen sana

Retkillä ja vaelluksella joudut usein miettimään elämän perusedellytyksiä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä ihmisen toimintakuntoon on uni. Murrosikäinen jonne tarvitsee 10 tuntia ja aikuinen jonne seitsemästä yhdeksään tuntia pysyäkseen täydessä iskussa. Retkeillessä ja sotiessa tästä voi hiukan joustaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Muutama pidemmäksi venynyt yö ei haittaa, mutta jatkuva valvominen alentaa toimintakykyä huomattavasti. Jo 4-5 tunnin valvominen (suhteessa vuorokausirytmiin) alkaa alentaa toimintakykyä. 12 tunnin valvomisen jälkeen todennäköisyys loukkaantua on kaksinkertainen verrattuna normaalitilaan. Muista tämä ennen kuin laitat väsyneen vaeltajan käyttämään puukkoa tai kirvestä.

Nukutun ajan lisäksi levosta saatavaan hyötyyn vaikuttaa suuresti unen laatu. Yöuni jaetaan kahteen osaan; orto- eli ortodoksiseen uneen (ei ilmeisesti liity siihen uskontoon mitenkään) ja REM- eli vilkeuneen. Vilkeuni ja ortounen syvin vaihe ovat levon kannalta kriittisimmät. Jos vilkeuni tai ortounen syvin vaihe jää saavuttamatta, tuntee vaeltaja nukkuneensa huonosti ja olonsa väsyneeksi heti aamusta asti.

Ulkona nukkuessa tulee huomioida, että unen laatuun vaikuttavien ärsykkeiden määrä on moninkertainen verrattuna sisätiloihin. Kaikkein herkimpien kannattaa varata silmälaput ja korvatulpat. Kesällä kannattaa sijoittaa makuupaikka siten, ettei aikaisin nousevan auringon valo häiritse yöunta.





Hyvät tulet = Hyvät unet
Kuivuus vähentää makuupussin eristeisiin siirtyvän kosteuden määrää, parantaen pussin lämpöarvoa.
Lämpimässä on mukava nukkua, mutta pidä huolta ettet hikoile pussiin.
Muista paloturvallisuus. Makuupussi voi syttyä jo pelkästä kipinästä.





2. Makuupussi ja makuualusta

Makuupussi on tärkein yksittäinen väline ulkona yöpymisessä, ja kuuluu lähes jokaisen vaeltajan perusvarustukseen. Makuupussia valittaessa pitää miettiä missä ja milloin sitä tulee käytettyä eniten. Laajasta valikoimasta löytyy kaikkea ultrakevyistä kesämakuupusseista arktisille alueille tarkoitettuihin untuvasarkofageihin.

Kun katselet makuupusseja, huomaat että niissä on ilmoitettu erilaisia lämpötiloja. Nämä lämpötilat ovat makuupussin lämpöarvoja, ja kertovat käyttäjälle millaisissa lämpötiloissa makuupussia voi käyttää. Lämpöarvot menevät euroopassa EN 13537-standardin mukaisesti seuraavasti:

- Yläraja (Upper limit) : Korkein lämpötila, jossa mies¹ voi nukkua hikoilematta liikaa.

- Mukavuusalue (Comfort)* : Lämpötila, jossa nainen² voi nukkua mukavasti.

- Alaraja (Lower limit) : Alin lämpötila, jossa mies¹ voi nukkua sikiöasennossa kahdeksan tuntia putkeen heräämättä.

- Ääriraja (Extreme)* : Alin lämpötila, jossa nainen² voi nukkua kuolematta hypotermiaan (paleltumat ovat silti mahdollisia).

¹   Mittauksissa käytetty 73-kiloista, 173cm pitkää 25-vuotiasta miestä.

²   Mittauksissa käytetty 60-kiloista, 160cm pitkää 25-vuotiasta naista.

Usein vain tähdellä (*) merkityt arvot ovat ilmoitettuna pussissa.

Yläraja (Upper limit) jätetään usein mainitsematta. Jos pussissa on ilmoitettu kolme arvoa, voit olla aika varma, että yläraja on jätetty pois.

Lämpöarvoihin vaikuttaa käyttäjän sukupuoli, koko, kehon koostumus, ruoka- ja nestehuolto, sekä ikä.

Sukupuoli = Miehet sietävät (pääsääntöisesti) kylmää naisia paremmin.

Koko = Suurempi keho tuottaa enemmän lämpöä ja lämmittää makuupussia tehokkaammin.

Kehon koostumus = Rasva eristää kylmää tehokkaasti.

Ruoka- ja nestehuolto = Tärkeä! Kun syöt ennen nukkumaan menoa, aktivoit kehon aineenvaihduntaa, joka puolestaan tuottaa lämpöä. Liian vähäinen ravinnonsaanti ja nesteytys taas johtaa paleluun yöllä, kun keho ei kykene ylläpitämään normaalia lämmöntuottoa.

Ikä = Vanhempi ihminen kokee kylmän voimakkaammin kuin nuori.

Esimerkki: Marmot Wave Regular III:sta löytyy seuraavat arvot: -1,3/ -7,4/ -25,3 °C.

Yllä lukevan perusteella voidaan siis päätellä, että kirjoittaja (n. 80 kg) pärjää makuupussilla erinomaisesti noin -4 °C lämpötilassa ilman ylimääräisiä toimenpiteitä tai sisälakanaa.

-9 °C on rajana mukavan yöunen ja palelemisen välissä, ja pussi pitäisi kirjoittajan hengissä vielä -27 °C kylmyydessäkin.

<protip> Makuupussin kanssa kannattaa käyttää lakanaa kahdesta syystä. Lakana nostaa pussin lämpöarvoa noin viidellä celsiusasteella ja vähentää pussin pesun tarvetta. Kesällä voit käyttää lakanaa makuupussina ja varsinaista makuupussia peittona. </protip>

Makuupussia valittaessa täytyy ottaa huomioon pussissa käytetty eriste, pussin koko, pussin muoto ja olosuhteet joissa pussia käytetään.

Eriste

Makuupussi lämmittää pitämällä käyttäjän kehon lämmittämän ilman pussin sisällä, ja eristämällä kylmän ilman ulkopuolelle. Eristeen tehtävä on siis pitää lämmin ilma sisällä, ei lämmittää. Makuupussin eristeenä käytetään joko hanhenuntuvaa tai keinokuitua, joilla on molemmilla hyvät ja huonot ominaisuutensa.

Untuvatäytteiset

Untuvamakuupussit ovat yleensä aika pirun kalliita, mutta syystä. Untuva on eristävyydeltään arviolta kaksi kertaa keinokuitua parempi (yksi kilo untuvaa eristää yhtä tehokkaasti kuin kaksi kiloa keinokuitua). Lisäksi sen lämmönsäätelyominaisuudet ovat kuitupussiin verrattuna erinomaiset. Siinä missä kuitupussi eristää lämmintä ilmaa tasaisesti kaikissa olosuhteissa, pitää untuvamakuupussi kylmässä sisäilman lämpimänä ja lämpimässä sisäilman viileänä. Tästä johtuen se soveltuukin erinomaisesti kesämakuupusseihin. Untuvapussi on myös, hyvästä eristävyydestään johtuen, kuitupussia noin puolet kevyempi ja menee myös puolet pienempään tilaan.

Huonojakin puolia löytyy.

Untuvamakuupussi imee käyttäjästä yön aikana kosteutta itseensä (n. 70-100 g / yö), ja se vaatii huolellisen tuuletuksen ennen pakkaamista ja seuraavaa käyttöä. Kostunut untuvamakuupussi menettää suurimman osan eristävyydestään, ja ei siten sovellu käyttöön vaelluksille, joissa et ehdi tai pysty tuulettamaan makuupussia käytön jälkeen.

Kun ostat untuvamakuupussia, tarkasta sen fill power -arvo. Fill power, eli suomeksi täyttöteho, ilmoittaa kuinka paljon yksi unssi (28,35 g) täyttää yhden kuutiotuuman alasta. Mitä suurempi numero, sitä enemmän untuvaa on yhtä kuutiotuumaa kohti, ja sitä parempi pussin lämmöneristyskyky on. Fill power -arvot määritelty seuraavasti: 400-500 kohtalainen, 500-550 hyvä, 550-750 kiitettävä ja 750+ erinomainen.

Kuitutäytteiset

Kuitutäytteisiä makuupusseja löytyy suuremmasta valikoimasta ja hintahaarukasta. Tästä kategoriasta löytyvät huonoimmat ja (kirjoittajan mielestä) parhaat makuupussit. Keinokuidut eivät menetä muotoaan ja eristyskykyään kosteanakaan ja soveltuvat siten hyvin pidemmille eräretkille ja ympärivuotiseen käyttöön. Keinokuituja löytyy usealta eri valmistajalta, mutta suosituimpia ovat olleet Quallofil ja Hollofil- kuitutäytteet. Allergikkojen tulisi suosia kuitutäytteisiä makuupusseja.

Huomioi, että eristeen lisäksi pussin käytettävyyteen ja lämpöarvoon vaikuttaa pussin päällinen (veden/tuulenpitävyys) ja käyttäjän toimenpiteet.

Pussin koko

Makuupusseissa ilmoitetaan, kuinka pitkä ihminen pussissa mahtuu nukkumaan. Pussia kannattaa pyytää testattavaksi kaupassa, jotta näet kuinka hyvin sovit pussiin. Makuupussin tulisi olla mahdollisimman tarkkaan nukkujansa kokoinen, mutta kesämakuupussi voi olla myös hiukan nukkujaansa isompi.

Makuupussin koko vaikuttaa pussin tarjoamaan lämpöön ja mukavuuteen. Liian pieni makuupussi pingottuu jalkojen ja hartioiden kanssa, jolloin pussin eriste menettää tehoaan. Liian iso makuupussi on parempi vaihtoehto kuin liian pieni, mutta isonkin kanssa on ongelmia. Isossa makuupussissa kehon pitää lämmittää suurempaa tilavuutta. Kylmällä ilmalla nukkuessa tämä saattaa johtaa palelemiseen ja hyvinkin heikkolaatuiseen uneen. Samaan lopputulokseen päästään, jos pussin aukko/aukot ovat liian isoja.

Varsinaisen 'kokonaiskoon' lisäksi kannattaa katsoa minkälaiseen kokoon pussi pakkautuu. Muuten laadukas pussi kannattaa jättää hyllyyn, jos sitä ei saa pakattua kompaktiin (helposti pakattavaan/ kannettavaan) kokoon. Asiaa voi toki yrittää korjata hankkimalla kompressiopussin, joita saa onneksi aika halvalla.

Pussin muoto

Aika helppoa päättää. Valtaosa myytävistä makuupusseista on muumiomakuupusseja, jotka on helppo tunnistaa jalkopäätä kohti kaventuvasta muodostaan. Jostain saattaa myös löytyä peittomakuupusseja, mutta ne ovat (ainakin Suomessa) häviävän pienessä vähemmistössä. Suurin osa peittomakuupusseista on tarkoitettu sisätiloihin tai kuiviin kesäolosuhteisiin.

Olosuhteet

Yksi olennaisimmista asioista makuupussia valittaessa. Millaiseen käyttöön makuupussi tulee?

Suomessa on yleisesti myynnissä kolmenlaisia makuupusseja. Kesämakuupusseja, talvimakuupusseja ja kolmen vuodenajan makuupusseja.

Kesämakuupussi on nimensä mukaisesti tarkoitettu lämpimiin olosuhteisiin. Kesämakuupussit ovat ohuita ja kevyitä, ja pakkautuvat hyvinkin pieneen tilaan. Jos sinulla on varaa ja rahaa valita, osta untuvamakuupussi. Kesällä saat kevyen pussin kuivatettua ja tuuletettua suht tehokkaasti, joten yön aikana pussiin siirtyvä kosteus ei tuota yhtä suurta ongelmaa kuin talvella. Kesällä untuvamakuupussi on lämmönsäätelyominaisuuksiensa takia keinokuituista miellyttävämpi.

Talvimakuupussi on kylmille keleille (0 °C ja alaspäin) tarkoitettu makuupussi. Hyvässä talvimakuupussissa on paksu eristekerros, joka mahdollistaa yöpymisen hyvinkin kylmässä. Samaisesta eristyksestä johtuen pussin yläraja on usein lähellä nollaa tai hiukan sen alapuolella. Talvimakuupussissa ei voi yöpyä kesällä tai syksyllä, koska nukkuja hikoilisi pussin märäksi ja itsensä kuivaksi. Talvella makuupussin kosteudensietokyky nousee tärkeään rooliin, sillä kosteutta siirtyy makuupussiin ympäristöstä (lumi, jää, sulamisvedet) ja käyttäjästä (noin 70-100 g / yö). Kovilla pakkasilla makuupussia on vaikeaa tuulettaa, joten saatat pitkällä vaelluksella joutua pakkaamaan pussin heti herättyäsi. Untuvamakuupussilla tämä saattaa johtaa ongelmiin.

Kolmen vuodenajan makuupussi on tarkoitettu käytettäväksi keväästä syksyyn. Jos talviretkeily ei ole mielekästä, kannattaa hommata tällainen. Kolmen vuodenajan makuupusseja koskevat samat lainalaisuudet kuin muitakin makuupusseja. Ota makuupussia valittaessa huomioon missä aiot käyttää makuupussia. Pohjois-Suomessa ei pärjää huhtikuussa samalla pussilla kuin Turussa. Jos makuupussi vaikuttaa liian paksulta kesäkäyttöön, voit joko harkita kevyempää pussia (muista, että haluat pussin jolla pärjää mahdollisimman monessa paikassa ja lämpötilassa!) tai ostaa erillisen fleece-makuupussin, jota käytät kylmällä sisäpussina, ja kesällä varsinaisena makuupussina siten, että paksumpi pussi on peittona tai tyynynä.

Kun kaiken ylläolevan on sisäistänyt, seuraa karmiva päätöksenteon vaikeus. Pusseja on tuhat erilaista, ja sinun pitäisi saada se mahdollisimman halpa ja hyvä pussi, joka toimii kaikkina vuodenaikoina. Kirjoittaja on miettinyt kolme vaihtoehtoa:

1. Osta kaksi makuupussia. Kolmen vuodenajan makuupussi ja talvimakuupussi. Kallis, mutta taatusti toimiva vaihtoehto.

2. Osta kolmen vuodenajan makuupussi ja kesämakuupussi. Käytä syksyisin ja keväisin kolmen vuodenajan makuupussia, kesäisin kesämakuupussia ja talvella molempia sisäkkäin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettet yritä yöpyä ulkona kovilla pakkasilla.

Edit: Aina oppii uutta. Viimeksi opin, että kesämakuupussilla ja kolmen vuodenajan makuupussilla pärjää mainiosti kylmissäkin olosuhteissa, kunhan käyttää pusseja oikein ja varustautuu asiaankuuluvilla vaatteilla. Jos valitset tämän vaihtoehdon, osta long-versio kesämakuupussista. Ylimääräinen 10cm pituutta varmistaa, että pussit menevät hyvin sisäkkäin ilman että eristeet painuvat lyttyyn. Lisäksi väljyys tuo kesäpussiin mukavuutta.

3. Modulaarinen makuupussi. Käytännössä sama kuin yllä mainittu, mutta ei kuitenkaan. Modulaarinen setti on tarkoitettu käytettäväksi päällekkäin, ja tarjoaa parhaan suojan kun sitä käyttää kokonaisena. Kirjoittajalla ei ole kokemusta linkin takaa löytyvästä tuotteesta, mutta haluan painottaa muutamaa asiaa.

- Kyseessä on yhdysvaltain armeijan nykyinen makuupussi. Pussi on siis (ainakin ollut) laadukas.

- Yhdysvaltalaisten kylmä ei ole sama kuin suomalaisten kylmä. Suomen kylmä on kylmempi.

- Pussissa on kiinnitykset, joilla sen saa kiinni toiseen pussiin. Sinänsä hyvä järjestelmä, mutta (varsinkin kuluneena) luo riskin lämpövuodolle.

- Pussi on käytetty. Pussin eristeet voivat olla mitä tahansa hyvästä erittäin huonoon. Varaudu kaikkeen.

Lähtökohtaisesti uutena ostettu modulaarinen pussi on kalliimpi, kuin vaihtoehto #2.

Loppua ennen...

Makuupusseja on moneen lähtöön, ja jokaiselle löytyy varmasti jotain. Yllä olevien ominasuuksien lisäksi on muutama muu "lisäominaisuus", joita kirjoittaja haluaa painottaa.

Pinnoite

Mainittu jo aikaisemmin, mutta kerrataan. Makuupussin pinnoite on yksi tärkeä tekijä pussin käytettävyydessä. Fjällrävenin ULV - Forest Bag on erinomainen esimerkki siitä, miten pussin pinnoitteella voi lisätä käyttömahdollisuuksia. Veden- ja tuulenpitävyys nousevat huonommalla kelillä nukkuessa arvokkaiksi ominaisuuksiksi.

Huppu ja sen säädettävyys

Hyvä ja helposti säädettävä huppu suojaavat vaeltajaa kylmyydeltä, hyttysiltä ja tuulelta. Erityisesti talvimakuupusseissa hupun rooli korostuu, sillä se suojaa päätä ja estää lämpöä karkaamasta. Huonosti säädettävän hupun riskinä on lämpöhukka.

Kipinäsuojus

Kirjoita googleen hakusanaksi 'sleeping bag caught on fire'.

Erityisesti keinokuitumakuupusissa nukkuvien kannattaa olla tarkkana tulen kanssa. Kipinäsuojaus nostaa yleensä makuupussin hintaa, mutta on sen arvoinen. Vaihtoehtoisesti voit kyhätä itse kipinäsuojan, mutta varo ettet vahingoita eristettä tai pinnoitetta.

Lämpökaulus

Ei ole ilmeisesti kovinkaan yleinen kapistus. Lämpökaulus toimii ylimääräisenä esteenä lämpimän ilman karkaamiselle hupun aukon kautta. Lämpökaulus kiristetään yleensä hartioiden kohdalta siten, että se lukitsee lämpimän ilman pussin sisään. Ei kannata käyttää leudoilla ilmoilla, sillä ilmanvaihto vaikeutuu ja nukkuja alkaa hikoilemaan.

Lopuksi 

Makuupussin pakkaus

Makuupussi pakataan ryttäämällä, joten voit unohtaa kaikenlaisen taittelun ja rullailun. Ryttääminen tarkoittaa sitä, että otat pussia kiinni kohdasta X ja survaiset sen kantopussin pohjalle. Tätä toistetaan niin kauan, että makuupussi on fuusioitunut täysin kantopussin kanssa. Jos rullaat pussit tai taittelet sen, pussin eristeet litistyvät. Muista kuitenkin tuulettaa pussia (jos mahdollista) ennen tätä toimenpidettä. Jos nukut eri aluskerrastossa kuin vaellat, voit jättää yöpymiseen tarkoitetun kerraston makuupussin sisään, kunhan se on kuiva. Sama pätee makuupussin lakanaan.

Huolto

Vältä makuupussin ylimääräistä pesemistä, sillä jokainen kerta pesukoneessa heikentää eristeen tehoa. Jos olet kermaperseilysi kiihkeimpinä tunteina ostanut untuvamakuupussin, on sille ostettava oma pesuaine. Pussin pesukertojen välit pidentyvät huomattavasti jos käytät lakanaa pussin kanssa.

Kun retki päättyy, kuivata ja tuuleta makuupussi huolella. Pese makuupussi jos se on likainen. Kun et käytä pussia, säilytä sitä aukinaisena, poissa kantopussista.

Makuualusta

Hyvä makuualusta on aivan yhtä tärkeä osa ulkona nukkumista, kuin makuupussikin. Makuualustan tärkein tehtävä on eristää nukkuja kylmästä maasta. Eristyksen lisäksi se luo pehmeän alustan, jonka päällä nukkua.

Makuualustoja on kahdenlaisia. Solumuoviset ja muut kiinteät makuualustat toimivat sellaisinaan, eivätkä vaadi käyttäjältä erityistä varovaisuutta. Ilmatäytteiset makuualustat ovat kalliimpi, mutta lämpimämpi ja pehmeämpi ratkaisu. Ilmatäytteinen makuualusta myös pakkaantuu kiinteää alustaa pienempään tilaan. Ilmatäytteisen makuualustan kanssa nukkuessa täytyy muistaa tarkistaa ala, jolle levität alustasi, sillä patjaan voi tulla reikiä ja se voi puhjeta.

Hyvään makuualustaan kannattaa panostaa, sillä suurin osa kylmyydestä, jonka tunnet nukkuessasi ulkona johtuu maasta. Mitä paremmin makuualusta eristää, sitä paremmin nukut.

Makuualustan eristyskykyä voi myös parantaa itse. Talvella voi ja kannattaa käyttää kahta solumuovista alustaa päällekkäin. Jos sinulla on vain yksi alusta, voit laittaa sen alle havuja. Kuusenoksat soveltuvat tähän paremmin kuin männyn. 



Makuualusta, jonka alla on männynoksia.
 Huomio, että oksien tulee olla pieniä, tai ne painavat selkää alustan läpi.

3. Varsinainen suoritus

Kun varusteet on ihmetelty ja hankittu, on aika käyttää niitä. Kuten tulenteon, myös ulkona nukkumisen jalon taidon oppii parhaiten kokeilemalla itse.

Tässä artikkelissa käydään läpi vain laavulla nukkuminen, sillä se on talvella teltan ohella ainut aloittelijoille soveltuva yöpymismuoto. Riippumatoista, teltoista ja muista erikoisuuksista tulee omat artikkelinsa myöhemmin.

Makuupussissa nukutaan pääsääntöisesti vastaavanlaisessa aluskerrastossa kuin missä vaelletaan. Jos ulkona on viileää ja tarvitset lämpökerrastoa, joudut todennäköisesti nukkumaan lämpökerrastossa.  Käytä kylmällä ilmalla pipoa ja (ohuita) hanskoja.

Makuupussin jalkopäähän  voi myös laittaa vaatteita, kunhan ne ovat kuivat. Näin vaatteet ovat aamulla lämpimiä ja mukavempia laittaa päälle.

Makuupussissa voi myös kuivattaa vaatteita. Esimerkiksi kostean (ei läpimärän) takin voi kuivattaa asettamalla sen makuupussin ja alustan väliin. Sateisella tai kylmällä kelillä voit ottaa kostean vaatteen makuupussin sisään, jossa keho lämmittää vaatetta ja kosteus alkaa haihtumaan.

Leirintäpaikan valinnasta ja sijoittamisesta on höpisty jo hiukan artikkelissa Valmistautuminen ja varustautuminen, joten en palaa siihen.


Yöpyminen kiinteässä laavussa

Kiinteässä laavussa nukkuminen on yksi mukavimmista ja helpoimmista tavoista viettää yö ulkona. Laavussa nukkuminen vaatii vähän valmisteluja ja soveltuukin siten hyvin kaikille aloittelijoista eräjormiin. Alla on listattu muutama vinkki, joilla parannat unen laatua ja mukavuutta laavussa.

- Käytä aina kahta solumuovista makuualustaa päällekkäin, ellet omista ilmapatjaa. Laavun suurin ongelma on kova nukkumisalusta.

- Laavut ovat suosittuja retkeily- ja ajanviettokohteita, joten varaudu siihen että niitä on sotkettu. Talvella ongelmia tuottaa kädettömien retkeilijöiden laavuun läikyttämät nesteet, jotka jäätyvät ja sulavat kun nukut niiden päällä. Vältä nukkumasta jään päällä.

- Siivoa laavu kaikesta roskasta ja lumesta ennen käyttöönottoa ja käytön jälkeen.

- Määrää laavuun selkeät paikat eri tavaroille. Kun haloille, paperille, juomille, ruoalle, rinkoille jne. on oma paikkansa, niitä ei tarvitse etsiä pimeässäkään ja tavarat pysyvät järjestyksessä.

- Kova tuuli ja sade pysyy ainakin auttavasti poissa laavusta, kun pingotat aina repussa mukana olevalla paracord-narulla sadeviitan laavun auki olevan seinän päälle sateensuojaksi.

Kuvassa juuri järjestystä hehkuttaneen kaverin asuttama laavu aamulla.

Laavuilla on usein tulentekopaikka. Tiedustele etukäteen onko kohdelaavulla mahdollisuus
tulentekoon, ja hyödynnä sitä ruoanlaitossa ja varusteiden kuivaamisessa.

 4. Vajosuo, taas.

"Me ollaan vähän sellaisia ihmisiä jotka lyö itseään vasaralla päähän ja miettii, että kyllä sitten on kivaa, kun ei enää satu niin ****sti".

- Mies suolla

Aivan kuten tuli luvattua, käytiin Vajosuolla vähän kokeilemassa taas. Tällä kertaa ei päästy kahlaamaan vedessä, vaan paikoin vähän turhankin korkeassa lumihangessa. Retki oli hyvä opetus siitä mitä tapahtuu kun ei tiedä millaiseen maastoon menee ja, sitten kun kuitenkin menee, ottaa liikaa tavaraa mukaan.

Johtuen tästä maailmasta täysin hävinneistä ja lumen alle hautautuneista pitkospuista, sekä osittain sulasta suosta kuljimme varsinaisesta vaellusreitistä noin 25 prosenttia. Tämän jälkeen käännyimme pohjoiseen, josta lähdimme seuraamaan turunväylää etelään. Muutaman kilometrin jälkeen käännyimme länteen, kohti Karsonkulmaa, josta jatkoimme Töykkälän laavulle, jossa olimme viettäneet edellisen yön. Matkaa tuli noin 20-22 km, ja aikaa meni arviolta 7 tuntia.

Maastontiedustelulla olisi välttynyt monelta pahalta.

Mikä onnistui:

- Ruokahuolto. Ruokaa oli riittävästi ja se oli oikeanlaatuista. Varsinkin pienet välipalat ja patukat tulivat tarpeeseen raskaassa tarpomisessa.

- Yöpyminen ja kaikki siihen liittyvät temput. Töykkälän laavulla oli jostain kosmisesta syystä mattoja, joten nukuin käytännössä kolmen eristävän kerroksen (matto + kaksi makuualustaa) päässä laavun lankuista.

- Vaatetus. Tai tarkemmin ottaen sen säätäminen. Kertaakaan ei tullut hiki, mikä oli hyvä, sillä kosteus johtaa kylmällä paleltumiseen.

Mitä opin:

- Raskas on lumihangessa vielä raskaampi. Jatkossa suolle tai muihin haastaviin ympäristöihin mennessä (erityisesti talvella) kevennän suosilla rinkasta muutaman kilon pois.

- Nestehuolto. Talvella tarvitsee yhtä paljon vettä kuin kuumana kesäpäivänäkin. Erona on vain se, että talvella ei janota yhtä usein. Onnistuin nestehuollossa vain osittain, sillä muutaman tunnin tarpomisen jälkeen tuli lievälle nestehukalle ominainen heikko olo, joka korjaantui nauttimalla nestettä ja ruokaa.

- Maastontiedustelu. Kieltämättä vaivalloista ja hiukan vaikeaakin mennä paikan päälle tarkastamaan vaikka lumitilannetta, jos kohde on kymmenien kilometrien päässä, mutta voit etsiä kartasta vastaavanlaista maastoa ja tutkailla sen kuntoa. Jos vaelluskohteesi on kaukana kotipaikkakunnaltasi, voit yrittää ottaa yhteyttä aluetta hoitavaan tahoon, tai yrittää kysellä muilta eräilijöiltä kokemuksia.

Myös lumitilastojen vertailu ja tutkailu voi auttaa.

Tällainen oksennus tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta. Todennäköisesti kenttäruokailua ja tiskailua.

Hyviä seikkailuja!