Jaloista, jalkineista ja niiden käytöstä

Varoitus: Teksti sisältää todella ikävän näköisiä jalkoja.


Taas on ehtinyt melkein kuukausi vierähtää viime tekstistä. Väliin on mahtunut muutama nopea ja yksi pidempi reissu. Ennen pidemmän reissun perkamista mietitään kuitenkin hiukan vaeltajan ja selviytyjän suurinta rasitusta kärsivää ruuminosaa, eli jalkaa.

Jokainen sotilaskoulutuksen saanut tietää jalkojenhoidon tärkeyden pitkillä siirtymisillä. Ainakin toivottavasti.
Kuva Ala-Lemusta (tirsk), oletettavasti läheltä Lemun taistelun muistomerkkiä.

1. JALKOJENHOIDOSTA, JALKINEISTA JA MUUSTA.


Jalat kannattavat ja liikuttavat vaeltajaa paikasta toiseen. Vaelluksella, jossa kannat mukanasi paljon ylimääräistä, jalkoihin kohdistuu suurin rasite. Jalkojenhoidon tärkeyttä ei tarvitse hirveästi painottaa. Suurimmalla osalla lukijoista ( ja ihmisistä yleensäkin) on kokemusta haavoista, nirhaumista, hankaumista tai rakoista jaloissa. Näin ollen suurin osa ihmisistä tietää kuinka ikävää on kävellä vahingoittuneella jalalla. Tässä tekstissä käsitellään keinoja ehkäistä ongelmia jalkojen kanssa, sekä syntyneiden ongelmien hoitoa. Kuten aina, teoria on vain teoriaa, ja parhaiten opit kun menet kokeilemaan itse.

Ennen aiheeseen pureutumista, katsotaan vielä häiritsevä ja ruokahalun tappava kuva siitä, miltä jalat näyttävät pahimmillaan.

Vasemmalla ylhäällä:  Murtuneita kynsiä.
Oikealla ylhäällä : Kaikkien rakkojen äiti, katsominenkin sattuu.
Vasemmalla alhaalla: Pahasti paleltuneet jalat
Oikealla alhaalla: ns. "trench foot", eli juoksuhautajalka.

Vaikka juoksuhautajalka ja vaikeat paleltumat ovat harrastelijoille harvinaisia, ne ovat silti mahdollisia ja niiden ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä taitoja. Ongelmat kynsien ja rakkojen kanssa ovat jokapäivisiä, ja retkeilijän on tiedettävä niiden hoito sekä ehkäisy läpikotaisin.

Jalkineet


Tekstissä Valmistautuminen ja varautuminen käsittelin pintapuolisesti kenkiä ja sukkia. Jalkineet ovat yksi suurin tekijä mukavuudessa, ja voivat sekä helpottaa matkantekoa, että estää sen kokonaan. Huonot jalkineet hiertävät, eivät hengitä, kastuvat ja haittaavat jalan verenkiertoa. Kaikki nämä tekijät voivat johtaa pahoihin ongelmiin retkellä ja keskeyttää sen.

Kenkää valitessa tulee ensin miettiä missä kaikkialla aiot käyttää kenkää. Jos et ole varma, tai haluat mahdollisimman monipuoliset kengät, osta vahvaa tekoa olevat kalvokengät, kuten Jalaksen Fantom Drylockit. Perustan väitökseni sille, että jalkaa hyvin tukevilla raskailla kengillä pärjäät maastossa kuin maastossa, vaikka ne eivät olisikaan optimaaliset kevyeen kävelyyn. Kevyillä kengillä, kuten Hanwagin Omaha- kengillä pärjäät mainiosti tasaisella ja kuivalla, mutta et märässä tai haastavassa maastossa.

Seuraavaksi mieti milloin aiot käyttää kenkiäsi. Kuten makuupusseissakin, myös kengissä on useita vaihtoehtoja eri vuodenaikoihin ja ympäristöihin. Itse olen päätynyt ostamaan kahdet kengät. Kalvolliset Haix Airpower P3 - kengät syksyä, kesää ja kevättä varten, ja kalvottomat Helly Hansenin Iglutwo - talvikengät kylmille keleille. Talvella pakkasten ollessa yli -10°C ei ympäristössä ole juurikaan kosteutta, joten kalvosta ei ole juuri mitään hyötyä. Iglutwon kumin ja kankaan sekoite riittää mainiosti pitämään (hyvin vähäisen) kosteuden poissa.

<protip> Talvikenkiin kannattaa varata hiukan väljyyttä ylimääräistä paksua sukkaa varten </protip>

Kun olet päättänyt mitkä kengät tarvitset, käy sovittamassa niitä. Vältä vaelluskenkien ostamista verkosta, jos et ole tutustunut kenkään aikaisemmin. Kävele myymälässä kengillä ennen niiden ostamista. Jos asioit erikoisliikkeessä, kuten Partioaitassa tai Scandinavian Outdoorstoressa, pyydä myyjältä apua. Liikkeessä, joka myy kaikenlaista sälää, kuten Citymarket, myyjät eivät välttämättä osaa auttaa ja pahimmillaan antavat väärää tietoa.

Muista arvioida myös kenkien nauhoitusta. Kesäkengissä voi olla tarkkuuttakin vaativia nauhalenkkejä, mutta talvikenkien nauhoituksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja käsiteltävissä myös hanskoilla. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää näprätä jotain hienomotoriikkaa vaativaa esinettä kahdessakymmenessä pakkasasteessa kohmeisin sormin.

Jalan rakenteesta ja toiminnasta kannattaa käydä lukemassa lisää täältä.

Kenkien sisäänkävely

 
Kun olet ostanut kengät, alkaa aikaa vievä prosessi niiden muokkaamiseksi. Kenkien sisäänkävelyllä tarkoitetaan kenkien käyttämistä siten, että ne muovautuvat omaan jalkaan sopivaksi. Sisäänkävely kannattaa aloittaa lyhyillä matkoilla, jotta mahdolliset hankaumat ja muut epämielyttävyydet pysyvät minimaalisina.
Kengän täydelliseen muovautumiseen kuluu aikaa ja kilometrejä. Itse olen huomannut helpoksi tavaksi käyttää kenkiä arkikäytössä, esim. työ- ja kauppareissuilla. Näiden lisäksi lyhyet kävely- ja koiranulkoilutusreissut riittävät muovaamaan kenkää pidempiä retkiä varten.


ÄLÄ IKINÄ LÄHDE VAELLUKSELLE UUSILLA, KÄYTTÄMÄTTÖMILLÄ KENGILLÄ.

 
Kenkien huolto
 

Huoltamalla pidennät kenkien käyttöikää huomattavasti. Lisäksi hyvä lankkaus lisää vedenpitävyyttä ja suojaa kengän materiaalia niin kosteudelta kuin kolhuiltakin. Kengät eivät välttämättä tarvitse täyshuoltoa jokaisen retken jälkeen, mutta puhdistus ja huolellinen kuivatus ovat välttämättömiä.

Aloita kenkien huolto aina puhdistamalla kenkä. Puhdistamiseen tarvitset harjan ja rätin. Pidä huolta, ettet harjaa nahkaa liian voimakkaasti ja vahingoita sitä.

Kun kengät ovat puhtaat ja kuivat (!), voit siirtyä lankkaamaan niitä. Kenkien lankkaaminen on hyvin yksinkertainen toimenpide.

1. Levitä lankki tasaisesti kenkään.
2. Anna lankin imeytyä. Olen itse odottanut noin 15 minuuttia.
3. Harjaa ylimääräinen lankki pois.
4. (Halutessasi) kiillota kenkä.

Voit myös halutessasi öljytä nahkaiset kengät. Öljyäminen lisää kengän vedenpitävyyttä ja käyttöikää.

1. Kaada öljyä kankaaseen.
2. Levitä öljy tasaisesti koko kengälle.

Pohjalliset


Pohjallisten tehtävä on kerätä kenkään muodostuva kosteus, pitää jalka lämpimänä ja vaimentaa jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi pohjalliset voivat tukea jalkaholvia.

Useimmat pohjalliset ovat pehmustettuja kantapään kohdalta. Pitkiä matkoja kävelevien ja päkiä-, kantapää-, polvi- ja lonkkakivuista kärsivien kannattaa vakavasti harkita sekä päkiän, että kantapään kohdalta pehmustettua pohjallista, kuten Jalaksen FX2.

Tavallisten pehmustettujen pohjallisten lisäksi markkinoilta löytyy myös laaja määrä erikoispohjallisia. Näitä ovat mm. sähkölämmitteiset pohjalliset ja alumiinivuoratut lämpöpohjalliset.

Ihmisen jalassa on kantapään ja päkiän kohdalla noin 18mm paksuinen rasvapatja, jonka tehtävä on vaimentaa jalkapohjaan kohdistuvia iskuja. Tämä rasvapatja alkaa surkastua n. 30 ikävuoden kohdalla, jonka jälkeen kantapää ja päkiä alkavat kipeytyä herkemmin. Olisi fiksua kompensoida heikentynyttä pehmustetta hyvällä pohjallisella.

Voit lukea aiheesta lisää terveyskirjaston artikkelista.

Sukat


Sukkien tehtävä on suojata jalkaa kenkien aiheuttamalta hankausliikkeeltä ja estää ihovaurioita. Lisäksi sukat kuljettavat (materiaalista riippuen) hikoilun synnyttämää kosteutta pois iholta, pitäen jalan kuivana.

Kuten pohjallisia, myös sukkia löytyy useaan eri tarpeeseen. Vaikka suurin osa sukista keskittyykin vain jalan lämmittämiseen, ja kosteuden siirtämiseen, löytyy markkinoilta myös sukkia jotka tukevat jalkaa ja sisältävät iskunvaimentimia.

Jos haluat käyttää vain yksiä sukkia suosittelen keinokuidun ja puu- tai merinovillan sekoitetta, jossa jalan eniten hikeä erittävät alueet ovat kosteutta siirtävän keinokuidun alla, kuten thermolite-sukissa. Puuvilla ja villa lämmittävät kuivana hyvin ja imevät kosteutta tehokkaasti, mutta eivät siirrä kosteutta eteenpäin. Tämä kasvattaa rakkojen ja hiertymien riskiä ja lisäksi jalat palelevat.

Kahden sukan käyttö päällekäin voi olla fiksu ratkaisu. Alemmaksi laitetaan  tiukka ( ei kiristävä ), lähes kokonaan keinokuidusta valmistettu, kosteutta siirtävä sukka, kuten Sievin Coolmax- sukka. Päällä kannattaa pitää thermolite-sukan kaltaista sekoitetta, joka lämmittää ja kuljettaa kosteutta. Kahden sukan käytön etuna on rakkojen tehokas ehkäisy. Hiertävä liike kohdistuu päällimmäisestä sukasta alempaan sukkaan, eikä kuluta ihoa.

Ota sukkia valittaessa huomioon myös koko. Hikoilu ja peseminen kutistaa sukkia, ja liian kireät sukat haittaavat jalan verenkiertoa, turvottaen jalkoja.

Tahti ja tauot

Helpoin tapa ennakoida liiallisesta rasituksesta tai huonosti istuvista varusteista syntyviä ongelmia on järkevän tahdin pitäminen ja säännöllinen, riittävän usein pidetty tauko. Erityisesti päivän ensimmäisiä kilometrejä käveltäessä on tärkeää, että huonosti puettuihin varusteisiin voi tehdä muutoksia ajoissa. Puolustusvoimissa tämä tunnetaan nimellä rättitauko. Rättitauko on marssin alusta noin puolen tunnin jälkeen pidettävä tauko, jolloin sotilaat voivat säädellä jalkarättejään paremmin. Vaikka jalkarätit ovat jääneet jo aikaa sitten pois, on hyvän käytännön nimi jäänyt elämään.

Pidemmällä marssilla kannattaa sopia ryhmän kanssa etukäteen taukojärjestelyistä. Muista ottaa huomioon maaston haastavuus. Paksussa lumihangessa tai jyrkässä maastossa kävely on raskaampaa ja vaatii useimmiten pidempiä levähdystaukoja. Pidä kuitenkin huolta etteivät tauot veny liian pitkiksi, sillä kylmettyneet ja jäykistyneet lihakset revähtävät helposti. Talvella ja kylmällä ilmalla ryhmänjohtaja pitää huolta siitä, että kaikki pukevat tauon ajaksi paksumman vaatteen, ns. "taukotakin" päälle.

 

Lyhyiden taukojen aikana on hyvä käytäntö nostaa jalat muuta kehoa korkeammalle, esimerkiksi puuta vasten. Tämä vähentää jalkojen turvotusta. Pidemmillä tauoilla kannattaa aina pyrkiä puhdistamaan ja hieromaan jalkoja.

Kun otat pidemmän tauon aikana kengät pois jalasta, jätä sukat vielä hetkeksi jalkaan. Näin jalan lämpö haihduttaa ainakin osan sukan kosteudesta pois. Kun otat sukat pois, käännä sisäpuoli ulos ja ripusta ne tuulettumaan.

Hyvän kävelytahdin löytäminen on myös tärkeää. Vanha viisaus "matka ei tapa, vaan vauhti" on täysin paikkansapitävä. Useat konkarit, kuten Ray Mears, painottavat hyvän ja riittävän hitaan tahdin pitämistä. Mearsin sanoin: "in the long run those who keep the steadiest pace tend to travel further for the expenditure of fewer calories".

Erityisen tärkeää tahdittaminen on ryhmässä, joka ei ole toiminut kauaa yhdessä, ja jonka jäsenten fyysinen kunto vaihtelee. Tällaisten ryhmien johtajalla on vastuu asettaa ryhmän hitain ensimmäiseksi, ja pitää huolta että hitain mies kulkee myös omaa tahtiaan. Myös uusien vaeltajien ja marssijoiden tahtia pitää rajoittaa, sillä he (ainakin minusta) tuntuvat kiihdyttävän tahtia turhan nopeaksi.

Rakot

 
Rakko on hiertymästä syntynyt ihonalainen nestekertymä, joka sattuu ja haittaa kävelemistä. Rakkoja syntyy helposti uusilla kengillä, sukilla tai pohjallisilla käveltäessä ja siksi vaeltajan pitää jatkuvasti tunnustella jalkojaan.

Rakkojen kanssa kannattaa mielummin panostaa ehkäisyyn kuin hoitoon. Kun tunnet jalassa jotain epämääräistä, kuten hierrystä tai kuumotusta, pyydä muita pysähtymään ja tarkista asia. Rakkoja on helppo ehkäistä urheiluteipillä, rakkolaastareilla, ja rakonestopuikoilla.

Pidä kengät puhtaana! Maastosta kenkään kulkeutuva lika kuluttaa ihoa tehokkaasti, ja saattaa vahingoittaa kenkää. Erityisesti kalvokenkien käyttäjien tulisi olla varuillaan, sillä kenkään kulkeutunut pikkukivi voi puhkaista kengän kalvon. Jos kenkiin tuntuu jatkuvasti kulkeutuvan kaikkea ylimääräistä, harkitse säärystimien hankkimista.

Muista myös "sukat" kohdassa mainittu kahden sukan käyttö. Jos kengät tuntuvat hiertävän väljyyden takia, voit koittaa vaihtaa päällimäistä sukkaa paksummaksi.

Jos rakko on paikassa, joka hankautuu jatkuvasti kuten päkiässä, varpaassa tai kantapäässä, joudut puhkaisemaan sen. Toimi seuraavasti:

1. Pese jalka, jossa rakko on. Jos pesu ei ole mahdollista, käytä ensiapulaukusta löytyvää desinfiointipyyhettä.

2. Desinfioi neulan tai veitsen kärki polttamalla sitä tulitikulla tai sytkärillä.

3. Kun neula\veitsi on viilennyt, puhkaise rakko painamalla siihen pieni reikä.

4. Purista kudosneste ulos rakosta.

5. Desinfioi rakko.

6. Peitä rakko (rakko)laastarilla tai teipillä.

Jos rakko on syntynyt paikkaan, joka ei hankaa kengän kanssa ja ei haittaa kävelemistä, voit desinfioida sen ja asettaa sen päälle rakkolaastarin.

Painotan vielä haavojen desinfiointia. Pahimmillaan hoitamaton ja likainen rakko voi johtaa akuuttia sairaalahoitoa vaativaan ihotautiin, eli ruusuun.

Kynnet


Lyhyestä virsi kaunis; pidä kynnet lyhyenä, mutta älä leikkaa liian pitkältä. Pitkät kynnet hankaavat kengän kärkeä ja sukkaa vasten, sekä (henkilöstä riippuen) voivat raapia ihoa varpaista. Kalvokenkien kalvo saattaa myös vaurioitua kynsien hankauksesta.

Hnnnnnngh

Sisäänkääntynyt kynsi syntyy yleensä, kun kynsi on leikattu liian lyhyeksi tai sen reunat pyöreiksi, jolloin kynsi pääsee työntymään kynsivalliin. Myös lohjennut kynsi saattaa työntyä kynsivalliin, joten tarkkaile jalkojasi kolhujen jälkeen.

Kun kynsi on jo alkanut kääntyä sisäänpäin, voit yrittää estää kynttä painumasta syvemmälle asettamalla kynnen alle jotain, kuten pumpulia tai kangasta. Muista desinfioida kynsivalli ja mahdolliset haavaumat.

Nilkan nyrjähdys

Nyrjähtänyt nilkka on hyvin yleinen, ja varmasti jokaiselle tuttu vamma. Nyrjähdyksiä on erilaisia, kevyistä, hetkellistä kipua tuottavista aina nilkan murtaviin asti. Hyvät vaelluskengät tukevat nilkkaa ja ehkäisevät nyrjähdyksiä.

Q:Mitä yhteistä on velhoilla ja fiksuilla vaeltajilla?
A:Molemmat kantavat sauvaa.

Matkasauva kuulostaa vanhahtavalta, ja sitä se onkin. Sauvaa käytetään epävarmoissa maastoissa ylimääräisen tuen saamiseksi. Talvella sauvalla voi kokeilla lumen syvyyttä, etsiä ojia ja kokeilla jäätä.

Kun nilkka nyrjähtää, muista KKK. Kylmä, koho ja kompressio.

Kylmä = Kannan itse rinkassa aina kylmäpussia ja ideaalisidettä nyrjähdysten varalta. Kylmä olisi syytä saada nilkkaan mahdollisimman nopeasti, turvotuksen estämiseksi. Ideaaliside on hyvä kylmäpussin kiinnittämiseen, ja soveltuu myöhemmin nilkan tueksi sellaisenaan. Talvella voit käyttää myös lunta ja jäätä tilapäisvälineinä.

Pidä kylmää 10-15 min kerrallaan nilkkaa vasten. Varo aiheuttamasta paleltumaa. Tarvittaessa voit asettaa kangasta kylmäpussin ja ihon väliin.

Koho = Kohoasennossa nilkka on muuta ruumista ylempänä, esim. puuta tai vaellustoveria vasten.

Kompressio = Puristus nilkan ympärille. Tukee nilkkaa ja ehkäisee turvoitusta.

<protip> Nyrjähtänyt nilkka voi turvota todella pahasti. Jos nyrjähdys tapahtuu erämaassa alueella johon et voi leiriytyä, älä ota kenkää pois jalasta sillä et välttämättä saa sitä turpoamisen takia enää takaisin. Kuljeta nilkkansa nyrjäyttänyt tilapäisvälineistä tehdyillä paareilla, tukikepeillä tai kantamalla sopivalle leiriytymisalueelle ennen kengän pois ottamista </protip>

Ohjeita tilapäisten paarien valmistamiseen englanniksi.

Muista KKK - Kylmä, koho ja kompressio.

Juoksuhautajalka


Juoksuhautajalka syntyy, kun jalka on ollut pidemmän aikaa viileässä tai kylmässä kastuneena. Juoksuhautajalka lasketaan kylmävaurioksi, mutta sitä ilmenee myös 0°C - 16°C välillä. Parhaiten ehkäistet juoksuhautajalkaa vaihtamalla sukkia tarvittavan usein ja kuivaamalla jalkoja. Jos vaellat kosteikossa tai suolla, varaa mukaan riittävästi kuivia sukkia ja käytä suojavarusteita kuten säärystimiä. Muista syödä ja juoda riittävästi. Nestehukka ja aliravitsemus altistavat paleltumille ja kylmävaurioille.

Jos sinulle kehittyy juoksuhautajalka hanki itsesi sairaalaan.

Paleltuma


Paleltumiin tulee varautua aina, kun liikutaan ulkona alle 0°C lämpötiloissa. Paleltumiin yhdistyy usein verenkiertoa heikentävät tiukat kengät tai sukat, ja kosteus.

Paleltumia voi ehkäistä pitämällä jalat, sukat ja kengät kuivina, sekä käyttämällä kylmässä riittävän isoja kenkiä ja väljiä sukkia. Lisäksi tupakointia olisi syytä välttää, sillä se heikentää ääreisverenkiertoa.

Paleltuman kehittymisen huomaa useimmiten pistelystä ja leviävästä tunnottomuudesta. Iho alkaa muuttua valkoiseksi. Jos huomaat pistelyä jaloissa, pysäytä ryhmä, ota kenkä pois ja hiero jalkaa verenkierron parantamiseksi. Voit myös yrittää ravistella jalkaa. Jos paleltuma on päässyt jo selvästi edistymään, tarvitset joko tulet tai kaverin. Paras keino on ottaa kenkä pois, ja asettaa paleltunut jalka vaellustoverin vatsaa vasten, takin alle.

Jos jalka on jäätynyt, eli näyttää tältä, on parempi pyrkiä takaisin sivilisaation pariin jäätyneellä jalalla, kuin yrittää sulattaa sitä. Sulattaminen turvottaa jalan, tuottaa äärimmäistä kipua ja aiheuttaa kudosvaurioita, jolloin matkanteko pysähtyy kokonaan.

Elokuvissa tehdään aina välillä oikein räväköitä kenttäamputaatioita. Sanomattakin selvää, että tällaista ei kannata tehdä missään tapauksessa. Nykyisin vaikeitakin paleltumia saadaan hoidettua tehokkaasti, ja amputaation tarve on vähentynyt huomattavasti.


Se jaloista, nyt hetkeksi metsään.


REISSU


Suoritettiin 23. - 24.3 vähän yli 30 kilometrin vaellus, jonka päätteeksi yövyttiin Vaarniemen laavulla. Reitti kulki Kuusiston linnanraunioiden kautta Ala-Lemuun ( kyllä, sen niminen paikka on olemassa ), josta suunnistettiin Vaarniemeen yöksi. Aikaa retkeen kului taukoineen noin yksitoista tuntia, joten marssivauhti on ollut 3,5 - 3,75 km/h välillä, mikä on tasaisessa, urbaanissa maastossa vielä ihan siedettävä vauhti, mutta erämaahan liian reipas.

Osa varusteista esillä. Vasemmalta oikealle: Ompelusetti, EA-laukku, otsalamppu, puukko
erämuki, kirves, ideaaliside+kylmäpakkaus, kuivaruokaa, teetä, trangia ja makuupussi.

Matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Keli oli loistava, ei juuri tuulta ja aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä matkasta olivat valitettavan urbaaneja, sillä ainut reitti Kuusiston saarelle kulki Kaarinan kaupungin läpi.

Kuusistossa asutus alkoi käydä harvemmaksi ja metsät koskemattomammiksi, mikä on tietenkin mieluisaa tämän harrasteen kannalta. Viime kerralla bongattua raatokasaa ei näkynyt, eikä myöskään takapihallaan laitonta metsästystä harrastavia juntteja.

Matka taittui joutuisasti, ja taukoja ei tarvinnut juuri pitää. Koska reissua oli valmisteltu jonkun aikaa, oli varusteetkin aseteltu edeltävänä päivänä valmiiksi siten, että niitä ei enää tarvinnut säätää.

Kuusiston maisemia.

Noin kolmen tunnin reippaan (pitkää reissua silmällä pitäen ehkä vähän turhankin reippaan) kävelyn jälkeen saavuimme Kuusiston linnanraunioille. Luonnonhelmassa olevan piispanlinnan raunion ylevyyttä saattoi hiukan vähentää parkkipaikalla ensimmäisenä vastaan tullut muistutus samalla planeetalla happea tuhlaavista ääliöistä.

EI NÄIN.
Lähin roskis oli kolmen (3) metrin päässä.

Kuusiston linnanrauniot.

Kuusistossa pidettiin ensimmäinen pitkä tauko, jonka aikana huollettiin jalat ja tehtiin ruokaa. Lounaana oli pastaa ja epämääräistä pinaattimakaronioksennusta.

Yhdellä trangialla saa kahdet safkat samaan aikaan, kunhan hankkii ylimääräisen spriipolttimen.
Huomioi oikealla olevan ruoan hyvyys, ja vasemmalla olevan pahuus.

Makoisan tai vähemmän makoisan lounaan jälkeen astiat piti saada tiskatuksi. Koska alueella ei ollut havupuita, ja varvut olivat vielä lumen alla, käytimme lunta. Ensin hangattiin lumella suurimmat liat pois, jonka jälkeen sulatettiin lumesta vettä. Lämmin vesi liotti rasvan ja pinttyneen lian pois kulhosta, jonka jälkeen sen voi hangata puhtaaksi ja laittaa kuivamaan.

Tiskivettä tulossa. Kokemus osoitti, että kippo kannattaa mielummin asettaa nuotion viereen,
kuin sen päälle nokeentumisen välttämiseksi.

Täysmetalliset ruokailuvälineet on helppo desinfioida tulessa.

Kuusistosta matka jatkui kohti Ala-Lemua ja Vaarniemeä. Reitti oli siitä hiukan tylsä, että jouduimme tulemaan lähes samaa reittiä takaisin aina Kaarinaan asti. Poistumisreitin varrella oli kuitenkin yksi nähtävyys, Kuusiston kirkko.

Mielummin menisin tuossa naimisiin, kuin jossain post-kubistisessa taideteoksessa.
 

Ala-Lemu on yhtä vilkas ja menevä paikka kuin miltä se kuulostaa. Eli se ei ole. Kuljimme aikamme kohti itää, jossa koitimme löytää Lemun taistelun muistomerkkiä, mutta turhaan. Ala-Lemusta suunnistimme kohti Vaarniemen laavua.

Laavun lähellä olevalla halkovajalla oli taistelumoraalia nostattava yllätys. Kaarinan partiolaiset olivat raahanneet paikalle ahkion, jossa saattoi vetää muuten erittäin ****maista puukuormaa suhteellisen vaivattomasti. Iso käsi partiolaisille.

Sellainen tällä kertaa, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitos mielenkiinnosta.

Vaarniemen laavusta, muutamasta makuupussista ja kenttähygieniasta

Terve.

Koko kevään syyssää:

Vettä tulee kuin esterin perseestä.

Kevään iloja odotellessa käydään läpi eräs eräilyn perusasia, eli kenttähygienia. Lisäksi ihmetellään muutamaa makuupussia.

 Ennen tätä kuitenkin tutustutaan Vaarniemen laavuun, jossa tapahtuu suurin osa harjoittelusta ja varusteiden testauksista.

VAARNIEMEN LAAVU

Kuten sanottu, tähän asti lähes 90% reissuista on tehty juurikin tälle laavulle, lähinnä siksi että sinne on helppo päästä (ja sieltä on helppo päästä pois jos, ja kun, hommat kusee). Tästä syystä se on oivallinen paikka harjoitella uusia taitoja ja testata varusteita. Laavussa nukkuminen on vaivatonta ja mukavaa, kunhan makuupussissa riittää eristettä. Uusien eränkävijöiden kannattaa aloittaa ulkona yöpyminen joko laavulla tai teltalla.

Laavu sijaitsee suurin piirtein koordinaateissa  N 6705082 E 240749 (ETRS-TM35FIN). Ja koska kukaan ei oikeasti osaa lukea koordinaatteja, ne kannattaa syöttää kansalaisen karttapaikan koordinaattihakuun.

Vaarniemen laavu ja gay pride dune worm.

Kyseessä on siis Natura 2000- alueella oleva laavu. Alueella on (ainakin) yksi merkattu kulkureitti, tulentekopaikka, laavu ja ulkokäymälä. Jos asut lähialueella, ja haluat opetella erätaitoja, nukkua ulkona tai ryypätä metsässä, suosittelen Vaarniemen laavua.

Jos haluat roskata, sytyttää nuotion laavun sisälle ja yrittää polttaa ruotsinkirjasi kusisessa nuotiossasi, älä tule Vaarniemen laavulle. Ja jos kuitenkin tulet, älä jätä puhelinnumerollasi varustettua ruotsinkirjaa heti siihen tuhkakasan viereen, ellet halua keskivittuuntunutta puhelinsoittoa.

tldr; Älä roskaa luonnossa. Vaikka ei olekaan oma luonto.

1. KENTTÄHYGIENIA

Puolustusvoimissa sana 'kenttähygienia' määritellään seuraavasti:

"Kenttähygienian tavoitteena on ylläpitää joukon taistelukelpoisuutta ja toimintakykyä vähentämällä ja ennaltaehkäisemällä sairauksia, joita huonolaatuiset tai pilaantuneet elintarvikkeet ja vesi, puutteelliset majoitusolot tai jätehuollon järjestelyt saavat aikaan."

Tämä on tietenkin vain yksi näkemys asiasta, mutta se on mielestäni riittävän tarkka ja kattava.

Q:Miksi kenttähygienia on sitten niin iso juttu?

A: Tekstissä Valmistautuminen ja varustautuminen raapaisin tämän aiheen pintaa. Tekstissä on muutama hyvä tuote ja pointti (vaikka itse sanonkin), jotka kannattaa myös ottaa lukuun. Ilman kunnollista ymmärrystä kenttähygieniasta, niin teorian kuin käytännönkin tasolla, ihminen altistaa itsensä ja vaellus\taistelutoverinsa taudeille, loisille (punkit, luteet tms), sekä ruokamyrkytykselle. 

Hygienia maasto-olosuhteissa tuo muutamia haasteita. Tavalliset toimenpiteet, kuten ulostaminen, käsien pesu, tiskaaminen ja peseytyminen muuttuvat haastaviksi ilman tarvittavia välineitä ja taitoja.

Olen listannut muutamia, esimerkiksi käsimiehen sotakirjasta löytyviä neuvoja henkilökohtaisen hygienian edistämiseksi kenttäolosuhteissa.

• Käsien pesu. Aina ja ikuisesti. Ennen kuin kosket ruokaan tai imeskelet sormiasi, pese ne.
  Jos joudut käsittelemään jotain likaista, käytä hanskoja. Koska vettä ei ole aina saatavilla käsien pesuun, kanna mukana käsidesiä.
• Peseydy aina kuin mahdollista. Peseytyminen onnistuu käytännössä vain uimalla. Älä kuitenkaan ui leväisessä tai epäilyttävässä vedessä.
• Vaihda hikiset, märät ja likaiset vaatteet kuiviin ja puhtaisiin.
• Kuivata vaatteet auringon valossa. Auringon UV-säteily tappaa bakteereita.
• Pese, desinfioi ja sido kaikki haavat. Vaihda laastaria/sidettä riittävän usein.
• Ota vettä vain juoksevista puroista/joista. Keitä seisonut vesi.

Astioiden peseminen maastossa tuntuu herättävän ihmetystä ja kummastusta, joten omistetaan sille muutama itsenäinen rivi.

Likaiset astiat ovat varmasti yksi suurimmista yksittäisistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista maasto-olosuhteissa. Kenttäoloissa asioihin täytyy suhtautua hiukan karulla tavalla, koska olosuhteet eivät mahdollista diamond standard- tasoista pesua. Pieni lika ei siis saa haitata. Toisaalta, jos keittimesi näyttää kissan oksennuksen ja hernekeiton sekoitukselta ja haisee kuolemalta, voit olla varma, että kakkaaminen tulee sattumaan.

Astioiden pesu maastossa eroaa astioiden pesusta kotona siten, että naisesi tai äitisi ei tiskaa. Muuten periaate on sama. Vettä + (pesuaine) + hankaus =  puhdas astia. Pesuaine on vaihtoehtoinen, ei välttämätön.

Hankaamisen voi suorittaa joko mukana tuodulla tiskiharjalla tai havuilla ja varvuilla. Hankaamisen jälkeen astiassa kannattaa vielä keittää vettä, jotta saat rasvan ja turhat bakteerit pois astiastasi.

Talvella on loogista käyttää mukana kannetun juomaveden sijasta lunta. Lumella voi hangata astioita, ja sitä voi keittää astiassa rasvan irroittamiseksi.

Mitä enemmän osaat hyödyntää tilapäisvälineitä, sitä vähemmän joudut kantamaan selässäsi.

Älä kaada pesuvettä suoraan puroon/lampeen/veden lähteeseen. Kaada jätevesi kiinteälle maalle, jolloin ruoantähteet maantuvat ja puron vesi pysyy juomakelpoisena muillekin. 
                                                          

<protip> Jos kuljet alueella jossa vesitäydennyspisteet ovat harvassa, ja jossa ei ole pintavettä saatavilla, käytä ilman valmistusta ja astiaa nautittavia ruokia, kuten Bullet Mealeja, muita MRE:itä ( Meal Ready to Eat) tai trail mixejä.  </protip>

Huomioi myös kenttäaterimia ostaessasi niiden muoto. Kulmikkaat, runsaasti taitoksia ja saranoita sisältävät astiastot voi olla hankalaa saada puhtaaksi ilman kunnon pesuvälineitä. Jos liikut isolla porukalla, on fiksumpaa valmistaa ruoka yhdessä isossa astiassa, ja jakaa se ruokailijoille esimerkiksi pakkeihin, jotka on helppo pitää puhtaina pakkipussilla.

 2. ARVIOT KAHDESTA MAKUUPUSSISTA

Tai oikeastaan kolmesta.

Aikaisemmassa jutussa käytiin hiukan läpi makuupussien sielunelämää. Nyt, muutaman hankinnan jälkeen päästiin siirtymään teoriasta käytäntöön, eli varustetestaukseen. Testissä olivat Mil-tecin modulaarinen makuupussi  ja Marmotin Wave III käytettynä yhdessä pitkänä versiona ostetun Wave I kanssa.

Olosuhteet olivat talvimakuupussin testaamiseen riittävän karut, -25 astetta pakkasta ja 4-5m/s tuulta. Nukuimme tämän jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvässä laavussa. Kuva on otettu seuraavan päivän aamuna.

Aloitetaan arviointi Marmotin pusseista.

Päädyin kustannussyistä ostamaan kaksi pussia, kolmen vuodenajan makuupussin (Wave III) ja kesäpussin (Wave I). Valinta ei ollut vaikea. Talvimakuupussille ei ole käyttöä kuin kovilla pakkasilla, ja kovien pakkasten aikaan nukun vähiten ulkona. Siksi päätin ostaa keväälle, kesälle ja syksylle sopivat pussit, jotka yhdistettynä toimivat ainakin tiettyyn pisteeseen talvellakin.

Varauduin alunperin nukkumaan aluskerraston ja lämpökerraston kanssa, mutta yllätyin positiivisesti huomatessani, että kevyen kesäpussin kanssa (1220g) Wave III eristeet pitivät kylmän helposti loitolla. Päätin siis survoa lämpökerraston pussin jalkopäähän, jossa se piti jalat lämpimänä ja oli valmiina seuraavan päivän kylmäksi tiedettyä aamua varten, lämpimänä.

Yö sujui siis minun osaltani varsin mukavasti, kaksinkertainen makuupussi tuo lämpöarvonsa lisäksi lisää mukavuutta ylimääräisellä pehmeällä kerroksella selän ja kovan lankun välissä. Ainut ongelma oli hengityksestäni ulomman makuupussin huppuun tiivistynyt kosteus joka jäätyi. Tältäkin pahalta olisin välttynyt, jos olisin joko:

a) kiristänyt hupun ( täysin umpeen asti kiristettävä nautilus-huppu), tai
b) asettanut makuupussit paremmin kohdalleen. Nyt ulomman makuupussin suuaukko oli hiukan vinossa alempaan nähden.

Kirjoittajan setti. Alhaalta ylöspäin: Wave I , Wave III ja lakanana toimi jo aiemmasta jutusta tuttu
 Mil-tecin fleece makuupussi, joka soveltuu hyvin makuupussin lakanaksi kylmissä olosuhteissa.

Sitten Mil-tecin modulaariseen pussiin.

Pussi on siis kiinalaisten kopio yhdysvaltalaisten tällä hetkellä käytössä olevasta MSS ( modular sleeping system) - järjestelmästä. Koska yhdysvaltalainen on valmis ampumaan kenet tahansa täyteen demokratiaa missä tahansa säässä tai ilmastossa, on pussi sen mukainen. Moduulaarisuus tulee kahdesta irrallisesta pussista, joista toinen (patrol bag) soveltuu sellaisenaan lämpimiin olosuhteisiin, ja toinen (intermediate bag) kylmempiin olosuhteisiin. Yhdessä nämä kaksi (yllä olevan kesä- ja kolmen vuodenajan makuupussin tavoin) tarjoavat suojaa kovemmillakin pakkasilla.

Tai näin ainakin luulisi.

Muistan heränneeni yön aikana ainakin kerran siihen, että kaveri viereisessä pussissa lisää vaatetta. Muistan myös heränneeni noin puoli kahdeksan aamulla siihen, että kaveri toteaa olevan liian vilpoista unten jatkamiselle. Öistä piehtarointia säesti voimasanoin toteutettu kiinalaisinsinöörien siunaus siitä, että makuupussin kiristysnauhat on sijoitettu niskaan. Vasta kahden päivän päästä kävi ilmi, että kaveri oli käyttänyt pussia väärin. Jos pussia olisi käytetty oikein, hupun kiristämiseen tarvittavat narut olisivat olleet käyttäjän saatavilla, ja lämpövuodolta olisi vältytty. Armeijan suosima "vika on vain käyttäjässä"- argumentti todistettiin taas oikeaksi.

No, juuri tämän takia tehdään lyhyitä retkiä lähelle. 

Pyysin kaverilta arviota pussista. Arvioinnissa on otettava kuitenkin huomioon, että materiaalia käytettiin väärin, joten pyrin tarkentamaan sitä heti kun pussilla nukutaan lisää.

Hyvää pussissa oli:

• Lämmin aina -15°C asti. Todennäköisesti soveltuu kylmemmillekin keleille.
• Paksuus tuo lisää mukavuutta kovaa alustaa vasten

Huonoa pussissa oli:

• Koko ja paino

Lopuksi vielä pari sanaa pukeutumisesta makuupussissa. Aihe tuntuu herättävän huomattavasti keskustelua ja epävarmuutta. Olen empiiristen kokeilujen jälkeen tullut siihen tulokseen, että makuupussiin kannattaa pukeutua mahdollisimman kevyesti. Voin perustella kantaani seuraavasti:

• Kevyt vaatetus tarkoittaa enemmän ilmaa pussissa. Suurempi ilmamassa eristää paremmin.
• Kevyt vaatetus ehkäisee liiallisen kosteuden joutumista pussiin vaatteiden mukana ja ehkäisee hikoilua.
• Kevyt vaatetus mahdollistaa lämmön siirtymisen kehosta pussiin paremmin kuin raskas vaatetus, joka eristää lämpöä.

Tällainen avautuminen tällä kertaa, nauttikaa talviulkoilusta vielä kun voitte!

Makuupusseista, yöpymisestä ja Vajosuosta.

Hyvää alkanutta vuotta.

Vuoden ensimmäinen teksti käsittelee paikoin syvällisestikin makuupussien sielunelämää ja nukkumista ulkona. Lisäksi mietitään hiukan viime viikolla tehtyä reissua ja sen onnistumisia sekä epäonnistumisia. Kun olet lukenut tekstin, anna siitä palautetta ja kerro mistä aiheesta haluaisit kuulla lisää. Aihe voi olla käytännössä mikä tahansa eräilyyn liittyvä, kunhan siinä on järkeä.

1. Yöpyminen ulkona yleisesti, ja muutama varoituksen sana

Retkillä ja vaelluksella joudut usein miettimään elämän perusedellytyksiä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä ihmisen toimintakuntoon on uni. Murrosikäinen jonne tarvitsee 10 tuntia ja aikuinen jonne seitsemästä yhdeksään tuntia pysyäkseen täydessä iskussa. Retkeillessä ja sotiessa tästä voi hiukan joustaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Muutama pidemmäksi venynyt yö ei haittaa, mutta jatkuva valvominen alentaa toimintakykyä huomattavasti. Jo 4-5 tunnin valvominen (suhteessa vuorokausirytmiin) alkaa alentaa toimintakykyä. 12 tunnin valvomisen jälkeen todennäköisyys loukkaantua on kaksinkertainen verrattuna normaalitilaan. Muista tämä ennen kuin laitat väsyneen vaeltajan käyttämään puukkoa tai kirvestä.

Nukutun ajan lisäksi levosta saatavaan hyötyyn vaikuttaa suuresti unen laatu. Yöuni jaetaan kahteen osaan; orto- eli ortodoksiseen uneen (ei ilmeisesti liity siihen uskontoon mitenkään) ja REM- eli vilkeuneen. Vilkeuni ja ortounen syvin vaihe ovat levon kannalta kriittisimmät. Jos vilkeuni tai ortounen syvin vaihe jää saavuttamatta, tuntee vaeltaja nukkuneensa huonosti ja olonsa väsyneeksi heti aamusta asti.

Ulkona nukkuessa tulee huomioida, että unen laatuun vaikuttavien ärsykkeiden määrä on moninkertainen verrattuna sisätiloihin. Kaikkein herkimpien kannattaa varata silmälaput ja korvatulpat. Kesällä kannattaa sijoittaa makuupaikka siten, ettei aikaisin nousevan auringon valo häiritse yöunta.





Hyvät tulet = Hyvät unet
Kuivuus vähentää makuupussin eristeisiin siirtyvän kosteuden määrää, parantaen pussin lämpöarvoa.
Lämpimässä on mukava nukkua, mutta pidä huolta ettet hikoile pussiin.
Muista paloturvallisuus. Makuupussi voi syttyä jo pelkästä kipinästä.





2. Makuupussi ja makuualusta

Makuupussi on tärkein yksittäinen väline ulkona yöpymisessä, ja kuuluu lähes jokaisen vaeltajan perusvarustukseen. Makuupussia valittaessa pitää miettiä missä ja milloin sitä tulee käytettyä eniten. Laajasta valikoimasta löytyy kaikkea ultrakevyistä kesämakuupusseista arktisille alueille tarkoitettuihin untuvasarkofageihin.

Kun katselet makuupusseja, huomaat että niissä on ilmoitettu erilaisia lämpötiloja. Nämä lämpötilat ovat makuupussin lämpöarvoja, ja kertovat käyttäjälle millaisissa lämpötiloissa makuupussia voi käyttää. Lämpöarvot menevät euroopassa EN 13537-standardin mukaisesti seuraavasti:

- Yläraja (Upper limit) : Korkein lämpötila, jossa mies¹ voi nukkua hikoilematta liikaa.

- Mukavuusalue (Comfort)* : Lämpötila, jossa nainen² voi nukkua mukavasti.

- Alaraja (Lower limit) : Alin lämpötila, jossa mies¹ voi nukkua sikiöasennossa kahdeksan tuntia putkeen heräämättä.

- Ääriraja (Extreme)* : Alin lämpötila, jossa nainen² voi nukkua kuolematta hypotermiaan (paleltumat ovat silti mahdollisia).

¹   Mittauksissa käytetty 73-kiloista, 173cm pitkää 25-vuotiasta miestä.

²   Mittauksissa käytetty 60-kiloista, 160cm pitkää 25-vuotiasta naista.

Usein vain tähdellä (*) merkityt arvot ovat ilmoitettuna pussissa.

Yläraja (Upper limit) jätetään usein mainitsematta. Jos pussissa on ilmoitettu kolme arvoa, voit olla aika varma, että yläraja on jätetty pois.

Lämpöarvoihin vaikuttaa käyttäjän sukupuoli, koko, kehon koostumus, ruoka- ja nestehuolto, sekä ikä.

Sukupuoli = Miehet sietävät (pääsääntöisesti) kylmää naisia paremmin.

Koko = Suurempi keho tuottaa enemmän lämpöä ja lämmittää makuupussia tehokkaammin.

Kehon koostumus = Rasva eristää kylmää tehokkaasti.

Ruoka- ja nestehuolto = Tärkeä! Kun syöt ennen nukkumaan menoa, aktivoit kehon aineenvaihduntaa, joka puolestaan tuottaa lämpöä. Liian vähäinen ravinnonsaanti ja nesteytys taas johtaa paleluun yöllä, kun keho ei kykene ylläpitämään normaalia lämmöntuottoa.

Ikä = Vanhempi ihminen kokee kylmän voimakkaammin kuin nuori.

Esimerkki: Marmot Wave Regular III:sta löytyy seuraavat arvot: -1,3/ -7,4/ -25,3 °C.

Yllä lukevan perusteella voidaan siis päätellä, että kirjoittaja (n. 80 kg) pärjää makuupussilla erinomaisesti noin -4 °C lämpötilassa ilman ylimääräisiä toimenpiteitä tai sisälakanaa.

-9 °C on rajana mukavan yöunen ja palelemisen välissä, ja pussi pitäisi kirjoittajan hengissä vielä -27 °C kylmyydessäkin.

<protip> Makuupussin kanssa kannattaa käyttää lakanaa kahdesta syystä. Lakana nostaa pussin lämpöarvoa noin viidellä celsiusasteella ja vähentää pussin pesun tarvetta. Kesällä voit käyttää lakanaa makuupussina ja varsinaista makuupussia peittona. </protip>

Makuupussia valittaessa täytyy ottaa huomioon pussissa käytetty eriste, pussin koko, pussin muoto ja olosuhteet joissa pussia käytetään.

Eriste

Makuupussi lämmittää pitämällä käyttäjän kehon lämmittämän ilman pussin sisällä, ja eristämällä kylmän ilman ulkopuolelle. Eristeen tehtävä on siis pitää lämmin ilma sisällä, ei lämmittää. Makuupussin eristeenä käytetään joko hanhenuntuvaa tai keinokuitua, joilla on molemmilla hyvät ja huonot ominaisuutensa.

Untuvatäytteiset

Untuvamakuupussit ovat yleensä aika pirun kalliita, mutta syystä. Untuva on eristävyydeltään arviolta kaksi kertaa keinokuitua parempi (yksi kilo untuvaa eristää yhtä tehokkaasti kuin kaksi kiloa keinokuitua). Lisäksi sen lämmönsäätelyominaisuudet ovat kuitupussiin verrattuna erinomaiset. Siinä missä kuitupussi eristää lämmintä ilmaa tasaisesti kaikissa olosuhteissa, pitää untuvamakuupussi kylmässä sisäilman lämpimänä ja lämpimässä sisäilman viileänä. Tästä johtuen se soveltuukin erinomaisesti kesämakuupusseihin. Untuvapussi on myös, hyvästä eristävyydestään johtuen, kuitupussia noin puolet kevyempi ja menee myös puolet pienempään tilaan.

Huonojakin puolia löytyy.

Untuvamakuupussi imee käyttäjästä yön aikana kosteutta itseensä (n. 70-100 g / yö), ja se vaatii huolellisen tuuletuksen ennen pakkaamista ja seuraavaa käyttöä. Kostunut untuvamakuupussi menettää suurimman osan eristävyydestään, ja ei siten sovellu käyttöön vaelluksille, joissa et ehdi tai pysty tuulettamaan makuupussia käytön jälkeen.

Kun ostat untuvamakuupussia, tarkasta sen fill power -arvo. Fill power, eli suomeksi täyttöteho, ilmoittaa kuinka paljon yksi unssi (28,35 g) täyttää yhden kuutiotuuman alasta. Mitä suurempi numero, sitä enemmän untuvaa on yhtä kuutiotuumaa kohti, ja sitä parempi pussin lämmöneristyskyky on. Fill power -arvot määritelty seuraavasti: 400-500 kohtalainen, 500-550 hyvä, 550-750 kiitettävä ja 750+ erinomainen.

Kuitutäytteiset

Kuitutäytteisiä makuupusseja löytyy suuremmasta valikoimasta ja hintahaarukasta. Tästä kategoriasta löytyvät huonoimmat ja (kirjoittajan mielestä) parhaat makuupussit. Keinokuidut eivät menetä muotoaan ja eristyskykyään kosteanakaan ja soveltuvat siten hyvin pidemmille eräretkille ja ympärivuotiseen käyttöön. Keinokuituja löytyy usealta eri valmistajalta, mutta suosituimpia ovat olleet Quallofil ja Hollofil- kuitutäytteet. Allergikkojen tulisi suosia kuitutäytteisiä makuupusseja.

Huomioi, että eristeen lisäksi pussin käytettävyyteen ja lämpöarvoon vaikuttaa pussin päällinen (veden/tuulenpitävyys) ja käyttäjän toimenpiteet.

Pussin koko

Makuupusseissa ilmoitetaan, kuinka pitkä ihminen pussissa mahtuu nukkumaan. Pussia kannattaa pyytää testattavaksi kaupassa, jotta näet kuinka hyvin sovit pussiin. Makuupussin tulisi olla mahdollisimman tarkkaan nukkujansa kokoinen, mutta kesämakuupussi voi olla myös hiukan nukkujaansa isompi.

Makuupussin koko vaikuttaa pussin tarjoamaan lämpöön ja mukavuuteen. Liian pieni makuupussi pingottuu jalkojen ja hartioiden kanssa, jolloin pussin eriste menettää tehoaan. Liian iso makuupussi on parempi vaihtoehto kuin liian pieni, mutta isonkin kanssa on ongelmia. Isossa makuupussissa kehon pitää lämmittää suurempaa tilavuutta. Kylmällä ilmalla nukkuessa tämä saattaa johtaa palelemiseen ja hyvinkin heikkolaatuiseen uneen. Samaan lopputulokseen päästään, jos pussin aukko/aukot ovat liian isoja.

Varsinaisen 'kokonaiskoon' lisäksi kannattaa katsoa minkälaiseen kokoon pussi pakkautuu. Muuten laadukas pussi kannattaa jättää hyllyyn, jos sitä ei saa pakattua kompaktiin (helposti pakattavaan/ kannettavaan) kokoon. Asiaa voi toki yrittää korjata hankkimalla kompressiopussin, joita saa onneksi aika halvalla.

Pussin muoto

Aika helppoa päättää. Valtaosa myytävistä makuupusseista on muumiomakuupusseja, jotka on helppo tunnistaa jalkopäätä kohti kaventuvasta muodostaan. Jostain saattaa myös löytyä peittomakuupusseja, mutta ne ovat (ainakin Suomessa) häviävän pienessä vähemmistössä. Suurin osa peittomakuupusseista on tarkoitettu sisätiloihin tai kuiviin kesäolosuhteisiin.

Olosuhteet

Yksi olennaisimmista asioista makuupussia valittaessa. Millaiseen käyttöön makuupussi tulee?

Suomessa on yleisesti myynnissä kolmenlaisia makuupusseja. Kesämakuupusseja, talvimakuupusseja ja kolmen vuodenajan makuupusseja.

Kesämakuupussi on nimensä mukaisesti tarkoitettu lämpimiin olosuhteisiin. Kesämakuupussit ovat ohuita ja kevyitä, ja pakkautuvat hyvinkin pieneen tilaan. Jos sinulla on varaa ja rahaa valita, osta untuvamakuupussi. Kesällä saat kevyen pussin kuivatettua ja tuuletettua suht tehokkaasti, joten yön aikana pussiin siirtyvä kosteus ei tuota yhtä suurta ongelmaa kuin talvella. Kesällä untuvamakuupussi on lämmönsäätelyominaisuuksiensa takia keinokuituista miellyttävämpi.

Talvimakuupussi on kylmille keleille (0 °C ja alaspäin) tarkoitettu makuupussi. Hyvässä talvimakuupussissa on paksu eristekerros, joka mahdollistaa yöpymisen hyvinkin kylmässä. Samaisesta eristyksestä johtuen pussin yläraja on usein lähellä nollaa tai hiukan sen alapuolella. Talvimakuupussissa ei voi yöpyä kesällä tai syksyllä, koska nukkuja hikoilisi pussin märäksi ja itsensä kuivaksi. Talvella makuupussin kosteudensietokyky nousee tärkeään rooliin, sillä kosteutta siirtyy makuupussiin ympäristöstä (lumi, jää, sulamisvedet) ja käyttäjästä (noin 70-100 g / yö). Kovilla pakkasilla makuupussia on vaikeaa tuulettaa, joten saatat pitkällä vaelluksella joutua pakkaamaan pussin heti herättyäsi. Untuvamakuupussilla tämä saattaa johtaa ongelmiin.

Kolmen vuodenajan makuupussi on tarkoitettu käytettäväksi keväästä syksyyn. Jos talviretkeily ei ole mielekästä, kannattaa hommata tällainen. Kolmen vuodenajan makuupusseja koskevat samat lainalaisuudet kuin muitakin makuupusseja. Ota makuupussia valittaessa huomioon missä aiot käyttää makuupussia. Pohjois-Suomessa ei pärjää huhtikuussa samalla pussilla kuin Turussa. Jos makuupussi vaikuttaa liian paksulta kesäkäyttöön, voit joko harkita kevyempää pussia (muista, että haluat pussin jolla pärjää mahdollisimman monessa paikassa ja lämpötilassa!) tai ostaa erillisen fleece-makuupussin, jota käytät kylmällä sisäpussina, ja kesällä varsinaisena makuupussina siten, että paksumpi pussi on peittona tai tyynynä.

Kun kaiken ylläolevan on sisäistänyt, seuraa karmiva päätöksenteon vaikeus. Pusseja on tuhat erilaista, ja sinun pitäisi saada se mahdollisimman halpa ja hyvä pussi, joka toimii kaikkina vuodenaikoina. Kirjoittaja on miettinyt kolme vaihtoehtoa:

1. Osta kaksi makuupussia. Kolmen vuodenajan makuupussi ja talvimakuupussi. Kallis, mutta taatusti toimiva vaihtoehto.

2. Osta kolmen vuodenajan makuupussi ja kesämakuupussi. Käytä syksyisin ja keväisin kolmen vuodenajan makuupussia, kesäisin kesämakuupussia ja talvella molempia sisäkkäin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettet yritä yöpyä ulkona kovilla pakkasilla.

Edit: Aina oppii uutta. Viimeksi opin, että kesämakuupussilla ja kolmen vuodenajan makuupussilla pärjää mainiosti kylmissäkin olosuhteissa, kunhan käyttää pusseja oikein ja varustautuu asiaankuuluvilla vaatteilla. Jos valitset tämän vaihtoehdon, osta long-versio kesämakuupussista. Ylimääräinen 10cm pituutta varmistaa, että pussit menevät hyvin sisäkkäin ilman että eristeet painuvat lyttyyn. Lisäksi väljyys tuo kesäpussiin mukavuutta.

3. Modulaarinen makuupussi. Käytännössä sama kuin yllä mainittu, mutta ei kuitenkaan. Modulaarinen setti on tarkoitettu käytettäväksi päällekkäin, ja tarjoaa parhaan suojan kun sitä käyttää kokonaisena. Kirjoittajalla ei ole kokemusta linkin takaa löytyvästä tuotteesta, mutta haluan painottaa muutamaa asiaa.

- Kyseessä on yhdysvaltain armeijan nykyinen makuupussi. Pussi on siis (ainakin ollut) laadukas.

- Yhdysvaltalaisten kylmä ei ole sama kuin suomalaisten kylmä. Suomen kylmä on kylmempi.

- Pussissa on kiinnitykset, joilla sen saa kiinni toiseen pussiin. Sinänsä hyvä järjestelmä, mutta (varsinkin kuluneena) luo riskin lämpövuodolle.

- Pussi on käytetty. Pussin eristeet voivat olla mitä tahansa hyvästä erittäin huonoon. Varaudu kaikkeen.

Lähtökohtaisesti uutena ostettu modulaarinen pussi on kalliimpi, kuin vaihtoehto #2.

Loppua ennen...

Makuupusseja on moneen lähtöön, ja jokaiselle löytyy varmasti jotain. Yllä olevien ominasuuksien lisäksi on muutama muu "lisäominaisuus", joita kirjoittaja haluaa painottaa.

Pinnoite

Mainittu jo aikaisemmin, mutta kerrataan. Makuupussin pinnoite on yksi tärkeä tekijä pussin käytettävyydessä. Fjällrävenin ULV - Forest Bag on erinomainen esimerkki siitä, miten pussin pinnoitteella voi lisätä käyttömahdollisuuksia. Veden- ja tuulenpitävyys nousevat huonommalla kelillä nukkuessa arvokkaiksi ominaisuuksiksi.

Huppu ja sen säädettävyys

Hyvä ja helposti säädettävä huppu suojaavat vaeltajaa kylmyydeltä, hyttysiltä ja tuulelta. Erityisesti talvimakuupusseissa hupun rooli korostuu, sillä se suojaa päätä ja estää lämpöä karkaamasta. Huonosti säädettävän hupun riskinä on lämpöhukka.

Kipinäsuojus

Kirjoita googleen hakusanaksi 'sleeping bag caught on fire'.

Erityisesti keinokuitumakuupusissa nukkuvien kannattaa olla tarkkana tulen kanssa. Kipinäsuojaus nostaa yleensä makuupussin hintaa, mutta on sen arvoinen. Vaihtoehtoisesti voit kyhätä itse kipinäsuojan, mutta varo ettet vahingoita eristettä tai pinnoitetta.

Lämpökaulus

Ei ole ilmeisesti kovinkaan yleinen kapistus. Lämpökaulus toimii ylimääräisenä esteenä lämpimän ilman karkaamiselle hupun aukon kautta. Lämpökaulus kiristetään yleensä hartioiden kohdalta siten, että se lukitsee lämpimän ilman pussin sisään. Ei kannata käyttää leudoilla ilmoilla, sillä ilmanvaihto vaikeutuu ja nukkuja alkaa hikoilemaan.

Lopuksi 

Makuupussin pakkaus

Makuupussi pakataan ryttäämällä, joten voit unohtaa kaikenlaisen taittelun ja rullailun. Ryttääminen tarkoittaa sitä, että otat pussia kiinni kohdasta X ja survaiset sen kantopussin pohjalle. Tätä toistetaan niin kauan, että makuupussi on fuusioitunut täysin kantopussin kanssa. Jos rullaat pussit tai taittelet sen, pussin eristeet litistyvät. Muista kuitenkin tuulettaa pussia (jos mahdollista) ennen tätä toimenpidettä. Jos nukut eri aluskerrastossa kuin vaellat, voit jättää yöpymiseen tarkoitetun kerraston makuupussin sisään, kunhan se on kuiva. Sama pätee makuupussin lakanaan.

Huolto

Vältä makuupussin ylimääräistä pesemistä, sillä jokainen kerta pesukoneessa heikentää eristeen tehoa. Jos olet kermaperseilysi kiihkeimpinä tunteina ostanut untuvamakuupussin, on sille ostettava oma pesuaine. Pussin pesukertojen välit pidentyvät huomattavasti jos käytät lakanaa pussin kanssa.

Kun retki päättyy, kuivata ja tuuleta makuupussi huolella. Pese makuupussi jos se on likainen. Kun et käytä pussia, säilytä sitä aukinaisena, poissa kantopussista.

Makuualusta

Hyvä makuualusta on aivan yhtä tärkeä osa ulkona nukkumista, kuin makuupussikin. Makuualustan tärkein tehtävä on eristää nukkuja kylmästä maasta. Eristyksen lisäksi se luo pehmeän alustan, jonka päällä nukkua.

Makuualustoja on kahdenlaisia. Solumuoviset ja muut kiinteät makuualustat toimivat sellaisinaan, eivätkä vaadi käyttäjältä erityistä varovaisuutta. Ilmatäytteiset makuualustat ovat kalliimpi, mutta lämpimämpi ja pehmeämpi ratkaisu. Ilmatäytteinen makuualusta myös pakkaantuu kiinteää alustaa pienempään tilaan. Ilmatäytteisen makuualustan kanssa nukkuessa täytyy muistaa tarkistaa ala, jolle levität alustasi, sillä patjaan voi tulla reikiä ja se voi puhjeta.

Hyvään makuualustaan kannattaa panostaa, sillä suurin osa kylmyydestä, jonka tunnet nukkuessasi ulkona johtuu maasta. Mitä paremmin makuualusta eristää, sitä paremmin nukut.

Makuualustan eristyskykyä voi myös parantaa itse. Talvella voi ja kannattaa käyttää kahta solumuovista alustaa päällekkäin. Jos sinulla on vain yksi alusta, voit laittaa sen alle havuja. Kuusenoksat soveltuvat tähän paremmin kuin männyn. 



Makuualusta, jonka alla on männynoksia.
 Huomio, että oksien tulee olla pieniä, tai ne painavat selkää alustan läpi.

3. Varsinainen suoritus

Kun varusteet on ihmetelty ja hankittu, on aika käyttää niitä. Kuten tulenteon, myös ulkona nukkumisen jalon taidon oppii parhaiten kokeilemalla itse.

Tässä artikkelissa käydään läpi vain laavulla nukkuminen, sillä se on talvella teltan ohella ainut aloittelijoille soveltuva yöpymismuoto. Riippumatoista, teltoista ja muista erikoisuuksista tulee omat artikkelinsa myöhemmin.

Makuupussissa nukutaan pääsääntöisesti vastaavanlaisessa aluskerrastossa kuin missä vaelletaan. Jos ulkona on viileää ja tarvitset lämpökerrastoa, joudut todennäköisesti nukkumaan lämpökerrastossa.  Käytä kylmällä ilmalla pipoa ja (ohuita) hanskoja.

Makuupussin jalkopäähän  voi myös laittaa vaatteita, kunhan ne ovat kuivat. Näin vaatteet ovat aamulla lämpimiä ja mukavempia laittaa päälle.

Makuupussissa voi myös kuivattaa vaatteita. Esimerkiksi kostean (ei läpimärän) takin voi kuivattaa asettamalla sen makuupussin ja alustan väliin. Sateisella tai kylmällä kelillä voit ottaa kostean vaatteen makuupussin sisään, jossa keho lämmittää vaatetta ja kosteus alkaa haihtumaan.

Leirintäpaikan valinnasta ja sijoittamisesta on höpisty jo hiukan artikkelissa Valmistautuminen ja varustautuminen, joten en palaa siihen.


Yöpyminen kiinteässä laavussa

Kiinteässä laavussa nukkuminen on yksi mukavimmista ja helpoimmista tavoista viettää yö ulkona. Laavussa nukkuminen vaatii vähän valmisteluja ja soveltuukin siten hyvin kaikille aloittelijoista eräjormiin. Alla on listattu muutama vinkki, joilla parannat unen laatua ja mukavuutta laavussa.

- Käytä aina kahta solumuovista makuualustaa päällekkäin, ellet omista ilmapatjaa. Laavun suurin ongelma on kova nukkumisalusta.

- Laavut ovat suosittuja retkeily- ja ajanviettokohteita, joten varaudu siihen että niitä on sotkettu. Talvella ongelmia tuottaa kädettömien retkeilijöiden laavuun läikyttämät nesteet, jotka jäätyvät ja sulavat kun nukut niiden päällä. Vältä nukkumasta jään päällä.

- Siivoa laavu kaikesta roskasta ja lumesta ennen käyttöönottoa ja käytön jälkeen.

- Määrää laavuun selkeät paikat eri tavaroille. Kun haloille, paperille, juomille, ruoalle, rinkoille jne. on oma paikkansa, niitä ei tarvitse etsiä pimeässäkään ja tavarat pysyvät järjestyksessä.

- Kova tuuli ja sade pysyy ainakin auttavasti poissa laavusta, kun pingotat aina repussa mukana olevalla paracord-narulla sadeviitan laavun auki olevan seinän päälle sateensuojaksi.

Kuvassa juuri järjestystä hehkuttaneen kaverin asuttama laavu aamulla.

Laavuilla on usein tulentekopaikka. Tiedustele etukäteen onko kohdelaavulla mahdollisuus
tulentekoon, ja hyödynnä sitä ruoanlaitossa ja varusteiden kuivaamisessa.

 4. Vajosuo, taas.

"Me ollaan vähän sellaisia ihmisiä jotka lyö itseään vasaralla päähän ja miettii, että kyllä sitten on kivaa, kun ei enää satu niin ****sti".

- Mies suolla

Aivan kuten tuli luvattua, käytiin Vajosuolla vähän kokeilemassa taas. Tällä kertaa ei päästy kahlaamaan vedessä, vaan paikoin vähän turhankin korkeassa lumihangessa. Retki oli hyvä opetus siitä mitä tapahtuu kun ei tiedä millaiseen maastoon menee ja, sitten kun kuitenkin menee, ottaa liikaa tavaraa mukaan.

Johtuen tästä maailmasta täysin hävinneistä ja lumen alle hautautuneista pitkospuista, sekä osittain sulasta suosta kuljimme varsinaisesta vaellusreitistä noin 25 prosenttia. Tämän jälkeen käännyimme pohjoiseen, josta lähdimme seuraamaan turunväylää etelään. Muutaman kilometrin jälkeen käännyimme länteen, kohti Karsonkulmaa, josta jatkoimme Töykkälän laavulle, jossa olimme viettäneet edellisen yön. Matkaa tuli noin 20-22 km, ja aikaa meni arviolta 7 tuntia.

Maastontiedustelulla olisi välttynyt monelta pahalta.

Mikä onnistui:

- Ruokahuolto. Ruokaa oli riittävästi ja se oli oikeanlaatuista. Varsinkin pienet välipalat ja patukat tulivat tarpeeseen raskaassa tarpomisessa.

- Yöpyminen ja kaikki siihen liittyvät temput. Töykkälän laavulla oli jostain kosmisesta syystä mattoja, joten nukuin käytännössä kolmen eristävän kerroksen (matto + kaksi makuualustaa) päässä laavun lankuista.

- Vaatetus. Tai tarkemmin ottaen sen säätäminen. Kertaakaan ei tullut hiki, mikä oli hyvä, sillä kosteus johtaa kylmällä paleltumiseen.

Mitä opin:

- Raskas on lumihangessa vielä raskaampi. Jatkossa suolle tai muihin haastaviin ympäristöihin mennessä (erityisesti talvella) kevennän suosilla rinkasta muutaman kilon pois.

- Nestehuolto. Talvella tarvitsee yhtä paljon vettä kuin kuumana kesäpäivänäkin. Erona on vain se, että talvella ei janota yhtä usein. Onnistuin nestehuollossa vain osittain, sillä muutaman tunnin tarpomisen jälkeen tuli lievälle nestehukalle ominainen heikko olo, joka korjaantui nauttimalla nestettä ja ruokaa.

- Maastontiedustelu. Kieltämättä vaivalloista ja hiukan vaikeaakin mennä paikan päälle tarkastamaan vaikka lumitilannetta, jos kohde on kymmenien kilometrien päässä, mutta voit etsiä kartasta vastaavanlaista maastoa ja tutkailla sen kuntoa. Jos vaelluskohteesi on kaukana kotipaikkakunnaltasi, voit yrittää ottaa yhteyttä aluetta hoitavaan tahoon, tai yrittää kysellä muilta eräilijöiltä kokemuksia.

Myös lumitilastojen vertailu ja tutkailu voi auttaa.

Tällainen oksennus tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta. Todennäköisesti kenttäruokailua ja tiskailua.

Hyviä seikkailuja!



Valmistautuminen ja varustautuminen

27. joulukuuta ja lähtö Kurjenrahkaan lähestyy huomattavaa nopeutta. Jotta blogin saavuttama asialinja säilyisi, käsitellään tässä tekstissä valmistautumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Kuten aina, on blogin kirjoittaja pienessä sievässä. Lisäksi kosmiselle tasolle noussut jonneus ei ole hävinnyt mihinkään, joten alla olevaa tekstiä ei kannata ottaa ainoana totuutena.


Retkeä suunniteltaessa olen ottanut tavaksi suorittaa ja selvittää asiat seuraavassa järjestyksessä.

1. Kohde
2. Retken pituus (marssittuna kilometreinä) ja kesto ( ajallisesti)
3. Osallistujat

4. Varustus
5. Aikataulun luonti
6. Kaiken ylläolevan varmistus

7. Viimeiset valmistelut

Kaikki seitsemän kohtaa sisältävät huomattavan määrän erinäisiä alakohtia, jotka ovat sidoksissa ympäristöön, henkilöihin ja suoritettavan vaelluksen yms. pituuteen. Tekstissä annetaan siis yksi, hyvin yleistävä malli retken suunnittelusta. Yksityiskohtien suunnittelu on lukijan vastuulla. Kuten lahjakkaimmat jo tajusivat, olen jakanut yllämainitut seitsemän kohtaa kolmeen eri osioon.

1. Osio

Kohde, pituus, kesto ja osallistujat.

1. Kohde

Kohde voi olla käytännössä mikä tahansa maastonkohta aina lähimetsästä Jotunheimiin. Itselleen valehtelu ei kuitenkaan kannata. Jos varusteesi ovat vähäiset tai huonolaatuiset ja joukko kokematon, ei kannata tehdä pitkää retkeä. Maastossa yöpymistä kannataa harjoitella lähimetsikössä, josta pääsee kotiin äidin helmoihin jos joku kusee. Kun yöpyminen, huoltaminen (ruoka ja juoma) ja liikkuminen on harjoiteltu, voidaan suorittaa pidempiä vaelluksia.

Kohdetta valittaessa pitää huomioida maasto, valaistusolosuhteet, sää, vuodenaika, henkilöiden määrä, oma- ja joukon kokemuksen taso sekä useita muita pieniä asiota. Suuri osa yleisistä retkeilykohteista, kuten luonnonpuistot, ovat auki vaeltajia varten myös talvella, mutta kunnossapito on usein vähäistä tai olematonta. Jos koet olevasi kokematon kannattaa pidemmät ja haastavammat vaellusreitit suosiolla jättää valoisalle vuodenajalle, jolloin reitit ovat paremmassa kunnossa.

Pitkää vaellusta suunniteltaessa kannattaa suunnitella välietapit, yöpymis- ja taukoalueet vesipisteiden tai vedenlähteiden lähelle. Vaeltaessa luonnonpuistoissa ei yöpymisessä kannata luottaa pelkkiin laavuihin. Laavut ovat erinomainen keino yöpyä kaikkina vuodenaikoina, ja siksi monissa luonnonpuistossa on useita kiinteitä laavuja. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua siihen, että laavu on varattu. Jos et halua lusikkaan ventovieraan Reijo-sedän kanssa kannattaa varustautua siten, että pystyt nukkumaan muualla.

2. Pituus ja kesto

Tämä kohta on hyvin riippuvainen kohteesta. Pituutta ja kestoa voi arvioida aikaisempien kokemustensa perusteella, tai kävelemällä varusteiden kanssa samanlaisessa maastossa. On kuitenkin tärkeää, että aikataulussa on joustovaraa. Esimerkiksi viime vuonna suorittamamme Vajosuon vaellus  pitkittyi muutamalla tunnilla vaellusreitille kaatuneiden puiden takia.

Kaikissa epävarmoissa maastoissa (suo, jäätyneiksi oletetut lammet, rannat yms.) liikkuessa kannattaa varata ylimääräistä aikaa. Myös keskinopeus kärsii näissä olosuhteissa, kun vaeltajat seisovat paikallaan ja koittavat epätoivoisesti etsiä uutta kiertoreittiä. Muista myös, että pimeys laskee matkavauhtia ja vaikeuttaa suunnistamista vieraassa maastossa. Ajoita mahdollisimman paljon kävelyä valoisalle ja mahdollisimman paljon huoltoa pimeälle.

3. Osallistujat

Erityisen tärkeää varmistaa. Osallistuvat henkilöt ovat taitoineen (erityisesti puuttuvine taitoineen) ja luonteineen suurin yksittäinen tekijä mukavuudessa. Useat muuten onnistuneet reissut ja tapahtumat ovat kusseet juuri henkilöiden välisen kemian takia. Muista, että mukavissa oloissa helposti suuttuva kaveri todennäköisesti suuttuu väsyneenä vielä helpommin.

Osallistuvia kannattaa myös sitouttaa suunnitteluun ja siten varsinaiseen retkeen. Kun joukko kokee, että onnistuminen on kaikkien yhteinen vastuu se muuttuu tehokkaammaksi ja matkanteko on mukavampaa. Sitouttaminen ja pieni painostaminen on myös helppo tapa karsia joukosta ne joita oikeasti kiinnostaa niistä, jotka ovat vain pelanneet liikaa Skyrimiä. Taidottomuus on korjattavissa, mutta huonoon asenteeseen ja kiinnostuksen puutteeseen ei juuri voi vaikuttaa.

Myös osallistuvien varusteiden tilannetta kannattaa tentata. Harvalla ihmisellä on kaikkia varusteita itsellään, joten tavaroiden lainaaminen ja hajauttaminen kannattaa kunhan pidät huolen, että lainaat luotettaville ihmisille. Tulokkaille kannattaa kertoa oma varustautuminen ja siihen liittyvät temput, kuten rinkan vuoraaminen jätesäkillä. Tällä ehkäiset väärissä varusteissa paikalle hiippailevaa jonnea, joka hidastaa joukkoa ja valittaa kun lippaskengät kastuvat suolla.




Karttatiedustelu, välimatkojen arviointi ja kirjaaminen ja merkkaaminen karttaan helpottaa aika-arvion tekemisessä.
Alueen karttaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.   

Hyväksi havaittu tapa kirjata välimatkoja.
Kohteiden nimet, etäisyys, ilmansuunta ja maaston tyyppi. Säilytä muovikassissa tms. suojassa kosteudelta.

 2. Osio

Varusteet ja aikataulutus



 4. Varustus

Tämä osio on tarkoitettu ihmisille, joilla on hyvin heikko tai olematon käsitys siitä, mitä reppuun tulisi laittaa. Jos et täytä tuntomerkkejä, voit skipata seuraavaan lukuun.

Aluksi muutama sana varusteiden hankinnasta:

Oli kyse metsästyksestä, metsänkäynnistä tai harhaisesta vaeltamisesta, törmäät yhteen yhdistävään tekijään. Kaikki on niin pirun kallista.

Varusteiden hankinta on pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, jonka aikana opit tunnistamaan hyviä piirteitä eri varusteista ja opit erottamaan laadukkaat valmistajat huonoista. Muista sanonta : "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa". Halpoja välineitä joudut suurella todennäköisyydellä ostamaan ainakin toisen kappaleen. Lisäksi huonolaatuisilla tavaroilla on tapana hajota juuri pahimmalla hetkellä.

Itse, köyhänä opiskelijana, olen rajannut rahankäytön seuraaviin esineisiin. Kengät, sukat ja kantolaite. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritakki tai alushousut voivat olla hiukan halvemmat, mutta kenkiin, sukkiin ja kantolaitteeseen (reppu/rinkka) sijoitan niin paljon rahaa, että saan varmasti hyvää laatua. Laatutavara kestää käyttöä ja siihen voi luottaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkkinä toimii kirjoittajalla aktiivikäytössä oleva Savotta 906 - rinkka , joka on 1980- luvulta.

Kengät ja sukat ovat eräilijän tärkeimmät välineet, ja niiden tulee aina olla oikean kokoiset. Poikkeuksena talvikengät, joissa voi olla väljää tilaa huopavuorta tai villasukkaa varten.

Koska kenkiin saa kulumaan huomattavia summia rahaa (200€+) niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä hyvin. Parhaimman hyödyn saavat ne, jotka saavat yhdistettyä vaelluskengät ja työkengät. Seisomatyötä tekevät voivat esimerkiksi harkita Haix-kenkiä, jotka soveltuvat hyvin kaikkeen toimintaan, jossa jalkoihin kohdistuu rasitusta.

Sukkiin ei onneksi mene yhtä paljoa rahaa. Merinovillaiset sukat ovat olleet jo kauan kovaa huutoa eräilijöiden keskuudessa, eikä turhaan. Merinovilla poistaa kosteutta tehokkaasti ja lämmittää vaikka sukka olisikin kostea. Lisäksi kuiva merinovilla lämmittää paremmin kuin tavallinen puuvilla. Tämä johtuu mitä ilmeisemmin merinovillan kyvystä sitoa enemmän ilmaa kuin puuvilla. Suosittelen ostamaan kolmet parit. Reissulla yhdet ovat kuivamassa repun päällä, yhdet repussa reservinä ja yhdet jalassa.

<protip> Etsi kengästä pohjallinen ja irroita se. Ota sanomalehteä ja aseta pohjallinen sitä vasten. Leikkaa sanomalehdestä pohjallisen muotoinen tai hiukan isompi pala irti. Rypistä. Aseta pohjallisen alle. Kun näitä on 5-6 kappaletta, ne imevät sekä jalasta irtoavan, että ulkoa tulevan kosteuden itseensä ja pitävät näin kengän sekä sukan kuivana. Ja kuten jonne jo arvaa, kuiva tarkoittaa kylmässä lämmintä. </protip>

Kolmantena sijoituskohteena mainittiin kantolaite. Rinkka on kallis kertaostos, mutta kestää hyvin huollettuna ikuisesti. Valittaessa rinkkaa kannattaa miettiä mihin käyttöön se tulee, eli minkä kokoisen rinkan tarvitsee. Muista, että vaikka kevyt päiväreppuna käytössä oleva anatominen rinkka kuulostaa kätevältä, saatat joutua kantamaan isompaakin kuormaa vaelluksillasi. 60-100 litraiseen rinkkaan mahtuu varmasti kaikki mitä tarvitset, ja samainen rinkka toimii yhtälaisesti päivävaelluksilla.

Monessa rinkassa on nykyään myös ulkoisen (usein metallisen) rungon sijasta muovia ja komposiittia rinkan rankana. Komposiitti on kevyempää ja muovautuu jotenkuten kehoa vasten, joten jos olet täysin varma siitä ettet kanna mitään raskasta rinkkasi kanssa, osta tällainen. Suuria kuormia (Esim. usean päivän vaelluksen tarvikkeet, noin 18-25kg) kantaessa kannattaa suosia ulkoista metallista runkoa.

<protip> Kun kakka osuu tuulettimeen (ja sehän osuu!) saa ulkoisesta metallisesta rungosta tehtyä aika pienellä työllä kestävät evakuointipaarit. </protip>

Myös rinkan säädettävyys ja aukot ovat isossa roolissa. Säädettävällä rangalla varustetut rinkat saadaan sopimaan vähintään lähes täydellisesti jokaisen kantajan selkään. Säädettävyys tuo toisaalta riskin, sillä kaikki mikä liikkuu voi mennä rikki.

Aukot määrittelevät kuinka hyvin rinkan saa pakattua ja kuinka helposti sieltä saa tavaraa pois. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että putkirinkat, joissa on vain yksi aukko kannattaa jättää kauppaan. Yksi aukko tarkoittaa kaikkien tavaroiden purkamista jos haluat jotain pohjalta. Kaksi aukkoa, toinen pohjalla ja toinen päällä, on jo suhteellisen toimiva ratkaisu. Oman rinkkani taskut on jaettu seuraavasti:

Ärsyttävän pientä tekstiä? Avaa kuva painamalla sitä.

Yllä oleva malli on todettu toimivaksi. Bonusta tuo ulkoinen metallinen runko, johon voi sitoa kevyitä, mutta tilaa vieviä esineitä, kuten makuupussin tai alustan.

Muutama luotettavaksi todettu valmistaja : Fjällräven, Haglöfs, Eberlestock ja Savotta.


Seuraavaksi muutama sana vaatetuksesta.

Vaatetusta on vuodenajasta riippuen joko kahdessa, kolmessa tai neljässä kerroksessa. Talvella kerrospukeutumisen vaikutus korostuu, sillä kerrosten väliin jäävä ilma lämmittää tehokkaasti.

Kerrokset menevät seuraavasti:

1. Aluskerrasto = Ohut, ihonmyötäinen kerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Hyvä aluskerrasto on painonsa arvoinen kullassa.

2. Lämpökerrasto = Käytetään yleensä vain kylmissä olosuhteissa. Estää ihon säteilemää lämpöä karkaamasta, eristää kylmää ja siirtää kosteutta uloimpaan kerrastoon.

3. Välikerrasto = Aluskerrastoa paksumpi kerrasto, joka sitoo itseensä ilmaa eristeeksi. Siirtää myös kosteutta seuraavaan kerrastoon. Valmistetaan usein fleecestä tai muusta vettä sietävästä materiaalista.

4. Kuoritakki tai housut = Pitävät kosteuden ulkopuolella, suojaavat tuulelta ja siirtävät alempien kerrastojen tuomaa kosteutta ulos. Hyvä kuoriasu on aluskerraston tavoin tärkeä ja tuo huomattavan määrän mukavuutta toimintaan vaikeammissa sääolosuhteissa.

Vaatteisiin saa menemään paljon rahaa, ja merkkivaatteita ostamalla vielä enemmän. Kannattaa seurata eräihmisten keskustelupalstoja, sillä niissä käydään usein keskusteluja varusteista. Jos löydät hyvän hintaisen tuotteen, jonka laadusta et ole varma, kysy apua eri foorumeilta ja palstoilta.

Koska kertaus on opintojen äiti: Alimmaksi hikeä siirtävä kerrasto, eli homoeroottisen kireä aluskerrasto. Seuraavaksi lämmittävä kerrasto, eli lämpö -tai välikerrasto. Jos on oikein kylmä niin molemmat. Sitten kuorikerrasto, eli Gore-tex (tai vast.) takki ja housut.



Sitten muutama huomio ruoasta ja vedestä.


Vesi on ehto kaikelle toiminnalle ja sen saanti on ensimmäinen prioriteetti. Kuten otsikon "kohde" alla lukee, väli- ja taukopisteet kannattaa suunnitella etukäteen vesipisteiden tai vedenottopaikkojen läheisyyteen. Jos vesipisteitä tai makeaa vettä ei ole saatavilla joudut turvautumaan joko a) lumen sulattamiseen talvella tai b) selkääsi. Talvi, kaikessa v***tumaisuudessaan, antaa retkeilijälle helpotusta vesihuollon suhteen. Lumesta voi keittää juomakelpoista vettä, kunhan oikeasti keität veden ja tarkistat lumen jota sulatat.

<protip> Lumesta sulatettu vesi ei sisällä mitään muuta kuin H₂O:ta ja kaikkea shaissea mitä ilmassa on. Pitkällä retkellä tämä johtaa lisääntyineisiin kramppeihin ja elimistön kuivumiseen. Miksi? Siksi, että vedestä puuttuu kraanavedelle ominaiset suolot. Lisäämällä elektrolyyttijauhetta pidät elimistön suolotasapainon kurissa ja estät liiallista kuivumista. Linkin takaa löytyvässä jauheessa on elektrolyyttien lisäksi maitohappobakteereita, joita on hyvä nauttia kun elimistöön kulkeutuu vieraita bakteerikantoja. Maitohappobakteerit ehkäisevät osaltaan ripulointia ja vatsatautia. </protip>

Vettä voi myös tarvittaessa kantaa mukana. 0,5- ja 1,5 litran juomapullot soveltuvat hyvin veden säilytykseen vaelluksilla. Ota kuitenkin huomioon, että vedellä on ärsyttävä tapa jäätyä juomapulloihin talvella. Juomarakon ja repun käyttäminen on hyvä idea, jos vesi täytyy pitää lähellä kehoa (eli lämpimänä) ja helposti saatavilla.

Juomarakoilla ja repuilla saa hyvin kivuttomasti kannettua tarvittaessa suuriakin määriä vettä, mutta talviolosuhteissa ne vaativat hiukan huomiota. Erityisesti letku vaatii käyttäjältä toimenpiteitä, sillä se on hyvin altis jäätymiselle. Letkua olisi syytä pitää mahdollisimman lähellä ihoa ja vähintään kahden kerraston alla. Jos letku pääsee jäätymään, muuttuu kaikki rakossa oleva vesi hyödyttömäksi.

<protip> Kun käyt nukkumaan, ota kaikki mahdolliset juomat makuupussiin sisälle. Näin sulatat ja lämmität niitä aamua ja seuraavaa päivää varten. </protip>

Muista juoda jatkuvasti! Kylmissä olosuhteissa tarvitset aivan yhtä paljon vettä kuin kuumissakin!


Ruoka on toinen retkeilyn elinehdoista. Selviytymisen kannalta katsottuna ruoka on kuitenkin toissijaista nesteytykseen verrattuna. Ihminen pärjää noin 20 päivää ilman ruokaa, mutta vain 2-3 päivää ilman vettä. Muista tämä jos joskus satut syöksymään lentokoneella keskelle erämaata.

Ruoan tarkoitus on tarjota eräilijälle energiaa päivittäiseen toimintaan. Suurin osa vaeltajista laihtuu huomattavia määriä (muutaman kilon) pidempien vaellusten aikana.  Syynä on pääosin kehon hiilihydraattivarastojen ja niiden sitomien nesteiden haihtuminen. Vaeltaja ei saa tarpeeksi energiaa ruoasta, koska keskiverto eräjorma tekee ruokaa vain 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja silloinkin hyvin laiskasti.

Vaelluksella jatkuva energiantarve korostuu ja siksi vaelluksella olisi syytä kantaa kahdenlaista ruokaa: Ruokaa, jonka aiot syödä kun osasto pysähtyy ja huoltaa, ja ruokaa jota nautit matkan aikana. Vaelluksen vaatimaa energiamäärää ei kannata aliarvioida. Ruoka kannattaa pitää yksinkertaisena ja helposti lämmitettävänä sekä nautittavana, koska reissussa toimitaan pääsääntöisesti väsyneenä. Moni eräilijä (minä mukaanlukien) on varannut vaikka mitä gourméta mukaan, ja lopulta todennut ettei millään jaksaisi laitella kaikkea, ja näin osa ruoasta on jäänyt nauttimatta. Pidemmällä vaelluksella tämä johtaa toimintakyvyn laskuun ja laihtumiseen.

Haastavissa olosuhteissa ja väsyneenä huomaa, että yksinkertainen on kaunista ja oppii suosimaan keittoja ja valmisruokia (MRE = Meal Ready to Eat), jotka ovat nopeasti valmistettavissa ja nautittavissa.

Makkara maistuu kaikille, paitsi hipeille, ja on myös suhteellisen helppoa valmistaa.
Huomioi ruokaa valittaessa, että saatat joutua syömään sen kylmänä!

Liikkuessa kannattaa pitää käsillä jotain pientä syötävää. Tällä pidät huolen jatkuvasta energiansaannista ja ylläpidät toimintakykyäsi. Suositellen pähkinöitä. Pähkinät sisältävät suoloja joita elimistö tarvitsee nesteytykseen. Lisäksi pähkinöissä oleva rasva estää niitä jäätymästä kovillakin pakkasilla.


Sitten pari sanaa ruokailuvälineistä, keittimistä ja aterimista.

Ruoan valmistuksessa käytettävien välineiden valinnassa kannattaa painottaa toimintavarmuutta. Välineitä on tullut markkinoille runsasta tahtia, mutta muutamat nimet ovat säilyneet jo iäisyyden. Trangia on ollut jo kauan kestosuosikki, eikä syyttä. Runsaat 700g painavalla setillä saa valmistettua jo aika monipuolisesti erilaisia ruokia, ja toimintavarmuus on taattu säässä kuin säässä. Trangian lisäksi löytyy useita muita vaihtoehtoja. Mainittakoon USA:sta Trangian kilpailijaksi rantautunut Jetboil kaasukeitinjärjestelmä, joka on tehokkuudessa lähes lyömätön, mutta ei kestä kovinkaan kummoista runnutusta toisin kuin metallinen Trangia.

Kuten aikaisemmin tuli lohkaistua,  yksinkertainen on kaunista. Esbit- kenttäkeitin on edullinen ja tehokas varavaihtoehto, ja toimii sellaisenaan lyhyillä reissuilla. Keitinjärjestelmä painaa runsaat 150g ja pelastaa monelta pahalta, kun vaeltajan Jetboilin kaasu loppuu kesken reissun.

Ruokailuvälineitä valittaessa kannattaa suosia yksinkertaisia muotoja, jotka saa helposti puhtaaksi. Kaikki taitokset, kulmat ja saranat tuppaavat keräämään itseensä ruoan tähteitä, ja niitä on vaikea saada puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Pahimillaan tämä johtaa kunnon jallatautiin, eli ruokamyrkytykseen. Muista desinfiointi ja kenttähygienia! Yhdysvalloissa suurin yksittäinen metsänvartijoiden työllistäjä on huonosti huolletuista ruokailuvälineistä sairastunut vaeltaja, joka ei enää selviä yksin takaisin sivilisaation pariin. Varaa pitkille reissuille aina mukaan ripulilääkettä ja glukoosigeeliä. Glukoosigeeli pysyy vatsassa vaikka oksentelu olisi rajua. Lisäksi glukoosigeelillä voi hoitaa hypoglykemiaa ( alentunutta verensokeria) hyvin tehokkaasti. Glukoosigeeliä kannattaa varata mukaan erityisesti silloin, jos joukossa on diabeetikko.

Riittävän huollon merkitys korostuu pitkillä retkillä. Jos johdat osastoa pidä huolta, että tauot pidetään heikkokuntoisimman mukaan. Muista, että kiirehteminen voi kostautua kun hapoille päässyt mies alkaa hidastamaan koko joukon tahtia.

Lopuksi vielä lista muista tarvikkeista, jotka kannattaa hankkia välittömästi, kun olet saanut yllämainitut kolme (reppu,kengät ja sukat) hommattua:

- Ensiapupakkaus. Ehdoton pakko jos suunnitteilla on vähänkin pidempi retki. Linkin takaa löytyy Mil-Tec:in iso ensiapupakkaus. Pakkaus on sellaisenaan ihan riittävä, mutta kannattaa vaihtaa sakset ja pinsetit metallisiin. Lisäksi pidemmille retkille, joissa sairaalaan pääsy on muutaman tunnin päässä, kannattaa hankkia kiristysside ja Celox- hemostaattia.
Näillä kahdella saat tyrehdytettyä jopa valtimoverenvuodon suhteellisen vähällä vaivalla.

- Aikaisemmissakin teksteissä mainitut tulitikkurasia, myrskytulitikut ja hätävaraksi kipinärauta.

- Paracord-narua. Narulle löytyy mitä mielikuvituksellisimpia käyttökohteita.

- Ompelusetti. Korvaamaton väline pitkällä retkellä. Mukaan kannattaa lyödä ainakin kumi- ja telttapaikkoja.



5. Aikataulun luonti


Kohdetta, kestoa ja pituutta suunniteltaessa joudut suunnittelemaan jo karkean aikataulun. Itse pyrin luomaan mahdollisimman tarkan aikataulun reissua ennen suoritettaville toimenpiteille, mutta varsinaisen retken aikataulu jää pakostakin hiukan auki. Tärkeintä on, että arvioit välietappien ja taukopisteiden etäisyydet siten, että kävelytahti ei nouse liian kiivaaksi ja mahdollisimman suuri osa liikkumisesta tapahtuu valoisaan aikaan. Pidä myös huoli, että matkan  haastavat vaiheet (esim.jyrkät nousut tai laskut) ja alueet, joissa suunnistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, käydään valoisassa. Muista luoda tarkistuslista ja/tai aikataulu myös omille toimillesi.

Anna osallistujille ja halukkaille aikamääreitä. Niillä pidät huolen, että kaikki oikeasti tekevät tarvittavat valmistelut, eivätkä kuse retkeä ilmestymällä väärissä varusteissa paikalle. Kuten aikaisemminkin todettiin; pieni painostaminen auttaa erottamaan oikeasti kiinnostuneet ihmiset jonneista ja haaveilijoista. Lisäksi aikamääreet pitävät huolen siitä, että projekti kulkee eteenpäin ja tulee joskus toteutuskelpoiseksi.

Alla on esimerkki fiktiivistä retkeä varten luodusta aikataulusta. Esimerkissä retki aloitetaan 12. päivä tammikuuta.

1.1.2012   - Ilmoittautuminen retkelle.
5.1.2012   - Ilmoitus, jos joitain varusteita puuttuu.
6.1.2012   - Lista mukaan tulevista varusteista. Tämän voi jättää pois, mutta varsinkin uusien   vaeltajien kanssa kannattaa suosia kontrollifriikkiä lähestymistapaa.
10.1.2012 -  Viimeinen varmistus osallistuvista ( sairastapaukset yms.)
11.1.2012 - Minuuttiaikataulun kertaaminen (mistä lähdetään, kuka noutaa kenetkin, milloin ollaan kohteessa jne.)
Lähtöhetki - 1 tunti : Soita osallistujat läpi ja varmista, että kaikki ovat heränneet.
Lähtöhetki : Koita hillitä itsesi, kyllä se viimeinenkin mies varmasti kohta herää.

Muista antaa aikataulusta kopio jollekkin lähiomaisellesi tai luotettavalle kaverille. Sovi kuinka usein otat yhteyttä. Paras keino on antaa kaverille kartta, johon olet merkannut vaellusreitin ja välietapit. Merkkaa karttaan pisteet, joista aiot soittaa hänelle. Jos jotain sattuu, osaa kaverisi ohjata viranomaiset jo oikealle pätkälle vaellusreittiä.



6. Kaiken yllä olevan kertaus

Hyvin yksinkertainen ja helppo kohta. Kertaa ja varmista kaikki.

Aloita soittamalla osallistujille ja varmistu siitä, että he ovat hoitaneet oman osuutensa. Kertaa reitti ja välietapit. Tyhjennä rinkkasi ja vertaa sen sisältöä tarkistuslistaan. Säädä rinkka valmiiksi. Täytä juomarakot ja reput. Varmistu siitä ,että kaikki tietävät missä ollaan ja milloin. Tarkita paristoilla toimivien laitteiden tila ja hanki varaparistot. Aloita nestetankkaus viimeistään tässä vaiheessa.


 7. Viime hetken valmistelut

Aloitan yleensä viimeiset valmistelut kahta päivää ennen lähtöä. Kaksi päivää on siitä hyvä aika, että ehdit esimerkiksi vielä miettimään varustuksesi uusiksi jos joku jääkin pois, tai sää muuttuu radikaalisti. Lyhyt lista asioista, jotka on syytä tarkistaa ennen lähtöä. Listan sisältöön vaikuttaa todella paljon aikaisemmat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, joten tämä on vain hyvin yleistävä lista.

- Tarkista säätiedot.
- Lataa kaikki mikä toimii akulla.
- Kertaa kartasta vaellusreitti.
- Tarkista mukaan tulevien laitteiden toimivuus. Erityisesti kompassi, jos joudut suunnistamaan.
- Tarkista, että rinkka on pakattu ja säädetty hyvin. Pidä huolta, ettei mikään kolise repussa. 12 tuntia kestävä säännöllinen kolahdus ajaa ihmisen hulluksi.
- Älä nauti suuria määriä kofeiinia tai alkoholia.

Huonosti suunniteltu on puoliksi kustu, ja toisinpäin. Opettele hakemaan saamastasi tiedosta olennaisimmat asiat, ja opettele ne hyvin.

Onneksi olkoon jos olet selvinnyt tänne asti nukahtamatta! Kirjoittaja alkaa selvittää päätään ja valmistautumaan Kurjenrahkaa varten.

Seuraavassa tekstissä ainakin Vajosuon vaelluksesta ja yöpymisestä ulkona.


Stay tuned for more shit!