Rupesiko kiinnostamaan? Lisää tietoa retkistä ja retkeilystä voi kysellä WanderingHobo@luukku.com

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Nesteytys: keinot ja välineet.

Hej på er alla.

Pahoitteluni tämän tekstin julkaisun venymisestä. Syynä on pääsykokeet ja laiskuus.

Tässä tekstissä mietiskellään nesteytystä, sen tärkeyttä ja vaikutusta, erilaisia järjestelmiä ja laitteita, sekä veden puhdistusta ja siihen liittyviä kommervenkkejä. Kuten aina, ehdotukset aiheista otetaan muiden kommenttien kanssa lämpimästi vastaan.

NESTEYTYS

Nesteytys tarkoittaa elimistön nestemäärän säätelyä. Omasta kokemuksesta huomaan, että varsinkin nuoremmat vaeltajat eivät aina täysin ymmärrä nesteytyksen ja sen oikeaoppisen suorittamisen tärkeyttä, tai vaihtoehtoisesti nesteytyksen epäonnistumisen vakavuutta.

Vedellä on erittäin ratkaiseva rooli monessa eri ruumiintoiminnossa, kuten Mayo Clinicin sivuilla olevasta kuvasta voimme huomata. Erityisesti lauseen "Nearly all of the major systems in your body depend on water." pitäisi herättää pelonsekaista kunnioitusta aihetta kohtaan. 55-60% elimistöstämme on vettä. Noin 70% lihaksista on vettä. Jo 1-2% vaje elimistön kokonaisnestemäärässä voi aiheuttaa tuntuvia oireita, kuten huimausta, päänsärkyä, keskittymishäiriötä, lihas- ja nivelkipua, ja joissain tapauksissa myös unettomuutta.

Lisäksi miedon nestehukan on todettu vähentävän ruokahalua, mikä osaltaan vain pahentaa tilannetta altistaen vaeltajan pahemmalle nestehukalle ja aliravitsemukselle.

Vakavemmassa, yli 5% vajeessa oireina ovat pyörtyily, äärimmäinen väsymys ja epileptiset kohtaukset.

Vakavimmat, yli 15% vajeet johtavat useimmiten kuolemaan.

Miten nestehukka, eli dehydraatio, sitten syntyy? 

Useimmiten nestehukkaan liittyy jokin tauti ja sen oireet, kuten ripuli ja oksentelu. Harvoissa tapauksissa käy niin, ettei vettä (tai puhdasta vettä) ei ole saatavilla. Tällaisissa tapauksissa tulisi pyrkiä kaikin keinoin hidastamaan nesteiden haihtumista. Kuumassa ja lämpimässä ympäristössä liikkuminen pitää suorittaa pimeän aikaan. Auringon paistaessa olisi syytä hakeutua suojaan ja pyrkiä rakentamaan suojaan tilapäisvälineistä alusta, jolloin keho ei ole suorassa vaikutuksessa kuuman tai lämpimän maan kanssa. Jätetään selviytymistemput näillä puheilla sivuun, ja keskitytään vähän arkisempiin tilanteisiin.

Kokemattomuudella ja laiskuudella on oma roolinsa nestevajeessa. Uudet, nuoret ja ulkoiluun tottumattomat vaeltajat ovat mielestäni suurimmassa riskiryhmässä juuri näiden kahden viimeksi mainitun syyn takia. Nestehukkaan ei välttämättä osaa suhtautua riittävällä vakavuudella ennen kuin on itse kokenut sen, tai nähnyt muiden kärsivän siitä.


Tässä päästään ehkä yhteen keskeisimmistä pointeista, jotka tämän tekstin ohessa esitän:

Ihminen on loppupeleissä laiska otus. Useimmat ihmiset pyrkivät ainakin joskus välttämään rasitusta ja vaikeita asioita. Juominen ei ole poikkeus. Jos juomajärjestelmäsi on vaikeakäyttöinen, et todennäköisesti juo siitä riittävän usein. Siksi juomajärjestelmäsi, olkoon se mikä tahansa juomarakosta kenttäpulloon, on oltava yksinkertainen, helposti käytettävissä ja ennen kaikkea aina saatavilla. Tästä saadaankin kätevä aasinsilta seuraavaan aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=1t3M1c2GZ2I


Kuinka usein tulisi juoda?

Vettä kehoitetaan juomaan, lähteestä riippuen, 10-20 minuutin välein. Itse juon säännöllisen epäsäännöllisesti noin 4-5 kertaa tunnissa, ja pienen määrän (0,5dl-1dl) kerrallaan. Asia on sinänsä hyvin yksinkertainen, joten ei tehdä siitä mitään tiedettä. Hörppää vettä 4-5 kertaa tunnissa ja seuraile elimistön merkkejä.

Mistä tietää onko nestetasapaino hyvä?

Aamuvirtsan värin ollessa vaalea nestetasapaino on hyvällä tolalla. Jos virtsan määrä on vähäistä ja/tai sen väri on tummaa, on kyseessä todennäköisesti nestehukka. Aamuvirtsa on käytännössä vaelluksella luotettavin indikaattori, koska päivän aikana nautittu runsas nestemäärä (vettä tai mitä vaan) voi hetkellisesti muuttaa virtsan värin vaaleaksi. Esimerkkinä tästä käyköön varmasti jokaiselle alkoholista nauttivalle tuttu tilanne, jossa viiden tuopin jälkeen virtsaat pelkkää vettä ulos, vaikka todellisuudessa elimistöösi on kehittymässä nestevaje.

Voinko juoda liikaa?

Elimistöön imeytyy nestettä noin kahdeksan desilitraa tunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juomalla puolitoista litraa tunnissa, tuhlaat osan vedestä. Tämän lisäksi pitää muistaa, että vesi voi laskea elimistön suolapitoisuuksia ja aiheuttaa kramppeja. Pahimmillaan liiallinen juominen voi aiheuttaa hengenvaarallista hypoantremiaa.

Vaikuttaako ympäristö?

Ympäristö vaikuttaa huomattavasti. Vaikka asustelemme lauhkealla vyöhykkeellä, ilmastostamme löytyy nesteytyksen kannalta kaksi haasteellista aikaa. Erittäin kylmä sää talvella ja erittäin lämmin sää kesällä ovat molemmat nesteytyksen kannalta haastavia. Ensin mainittu saattaa olla käytännön asioiden takia jopa hiukan haasteellisempi, mutta myös lämmin sää aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia.

Erittäin lämpimässä säässä ( otetaan esimerkkiä varten vaikka helleraja, 25°C) vaeltaminen asettaa vaatimuksia myös vaeltajan ruoalle. Lämpimässä hikoilu on runsaampaa ja suoloja haihtuu enemmän. Siksi kesällä lämpimässä ympäristössä vaeltavan tulisi pitää huolta, että hänen nauttimansa ruoka sisältää riittävästi suolaa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää urheilujuomia, jotka sisältävät suoloja.

Talvellakin on periaatteessa mahdollista hikoilla paljon, mutta kylmässä runsas hikoilu aiheuttaa huomattavasti suurempia ongelmia kuin elimistön suolapitoisuuksien ja nestetasapainon heittelehtimen. Sen sijaan suolapitoisen täydennysveden saanti voi olla haasteellista, sillä lumesta sulatettu vesi ei sisällä suolaa.

Kylmässä säässä vaeltavalle tulee ongelmia nesteytyksessä erityisesti nesteen jäätymisen kanssa. Toinen merkittävä ongelma on janon tunteen vähäisyys kylmässä. Tämä voi olla yksilöllistä, mutta itse en ainakaan tunne kylmässä kovinkaan suurta tarvetta juoda, vaikka tarve on aivan yhtä iso kuin erittäin lämpimällä säällä. Tässä korostuu, kuinka tärkeää on totutella juomaan usein.

Talvella juomajärjestelmän pitäminen välittömästi saatavilla voi johtaa (ja usein johtaakin) sen jäätymiseen. Juomarakkoa käyttävien tulee pitää tarkasti huolta siitä, että rakon letku on joko ihoa vasten, tai ainakin vain yhden kerraston päässä ihosta. Letkussa on aina hiukan vettä, joka jäätyessään tekee kaikesta rakossa olevasta vedestä käyttökelvotonta. Seuraa tilanne, jossa joudut kantamaan selässäsi pahimmassa tapauksessa usean kilon edestä tavaraa, jota et voi käyttää.

Useimmat vaeltajat siirtyvät ensimmäisten hallojen aikana käyttämään pelkkiä juomapulloja, jotka on helppo pitää sulana esimerkiksi sitomalla juomapulloon narun ja ripustamalla sen kaulasta paidan alle. Juomarakon käyttö saattaa olla mahdollista, jos saat rakkosi ihoa vasten tai kerrastojen väliin. Itse en käytä juomarakkoja talvella juuri juomapulloja suuremman jäätymisen riskin takia.

Muista, ettei lumesta sulatettu vesi sisällä suolaa.


Yhteenvetona; ympäristö on yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä kun mietitään nesteytystä ja sen tarvetta. Lisäksi ympäristö vaikuttaa tarvittavaan vaatetukseen ja energiankulutukseen, jotka taas vaikuttavat hikoiluun ja muihin ruumiintoimintoihin, jotka puolestaan vaikuttavat nesteytykseen.

Mitkä muut seikat vaikuttavat?

Pukeutuminen, vaeltajan koko (isommat hikoilevat enemmän), vaellustahti, kannettava kuorma ja perimä (ilmeisesti toisilla on enemmän hikirauhasia kuin toisilla. Lisäksi rauhasten aktiivisuus vaihtelee).

Lisäksi ruoan ja juoman laatu vaikuttavat nesteytykseen ja nestetasapainoon. Diureettiset aineet, kuten kofeiini ja alkoholi lisäävät virtsan eritystä ja poistavat nestettä elimistöstä. Tämän takia eeässän ja muiden energiajuomien, sekä viinan raahaaminen metsään on erittäin huono idea.

Hanavesi sisältää useimpien vaeltajien tarpeisiin riittävästi suolaa. Jos tahti on oikein hektinen, tai sinulla on taipumus voimakkaaseen hikoiluun, voit harkita aikaisemmin mainitsemani urheilujuoman hankkimista. Nesteyttämiseen optimoitu neste sisältää (joidenkin lähteiden mukaan) hiilihydraatteja ja natriumia, ja on lisäksi makeutettu jollain, jotta sitä tekisi mieli juoda. Makuun panostaminen on mielestäni väärä tapa hoitaa ongelmaa, ellei vesi sitten ole järkyttävän pahan makuista sellaisenaan.

Huolehdi ettet ikinä laita kenttäpulloosi mitään muuta kuin vettä. Jos haluat sekoittaa jotain veteen, sekoita se kupissa, kuksassa tai vastaavassa välineessä, jonka voit tiskata harjalla. Kenttäpulloon jää vähintäänkin haju ja pahimmillaan pullossasi alkaa kasvamaan jotain ylimääräistä, kuten erilaisia suun ja syljen kautta pulloon siirtyneitä bakteerikantoja, jotka sinällään ovat harmittomia, kunhan ne eivät pääse muhimaan pullossa pidempiä aikoja.

Miten ehkäistä nestehukkaa?

Välttämällä diureettisia aineita, juomalla riittävästi ja säätelemällä vaatetusta niin, että pidät hikoilun minimissä. Lisäksi on hyödyllistä totutella juomaan pieniä määriä usein.

Aikaisemmin esittämäni periaate helposti nautittavasta ja aina saatavilla olevasta nesteestä, joka on varmasti tuttu muualtakin, on tässä kohden kertaamisen arvoinen. Kun juomapullo tai juomarakon letku on aina käsillä, siitä tulee juotua riittävän usein. Sen sijaan rinkan pohjalle pakatulla kenttäpullolla ei ole juuri mitään virkaa, koska sen kaivaminen on vaivalloista ja edellyttää pysähtymistä juomisen ajaksi.

Jos ryhmässä on uusia vaeltajia, tarkkaile heidän juomistaan. Jos huomaat, ettei nestettä nautita riittävän usein, huomauta asiasta. Turha pelätä, että toiset suivaantuvat. Itse ainakin koen hyvänä asiana sen, että joku katsoo perääni.

Miten hoitaa nestehukkaa?

Lievän nestehukan hoito vaatii lepoa varjossa, nestettä ja ruokaa. Jos joku vaellusryhmästä kärsii useammasta nestehukan oireesta, aloita hoito pitämällä pidempi tauko. Jos oireet eivät helpota harkitse päivän vaelluksen keskeyttämistä tai lyhentämistä. Jos keskeyttäminen tai lyhentämien ei onnistu, aseta oireileva vaeltaja kärkeen ja pidä riittävästi taukoa.

Jos nestehukan oireisiin liittyy oksentelua tai ripulia pitää vaellus keskeyttää, ja siirtyä johonkin suojaan odottamaan oireiden helpottamista. Ripuli ja oksentelu poistavat elimistöstä runsaasti nestettä ja ravinteita, joten nestehukkaa ja aliravitsemusta vastaan täytyy tehdä runsaasti töitä. Ripulilääkkeet sekä hiilitabletit ovat tällaisessa tilanteessa painonsa arvoista kullassa. Lisäksi on mahdollista neuvotella lääkäriltä matkaa varten antibiootteja ja oksentelua hillitsevää lääkitystä, joihin tarvitset reseptin. Pidä myös omasta hygieniastasi huolta, sillä mahataudit leviävät helposti, etenkin kenttäolosuhteissa.

Jos oireet vaikuttavat pahoilta, eivätkä hellitä edes lääkityksellä, kirjoita kartasta sijaintitietosi ylös ja varaudu hankkimaan sairaalle kyyti takaisin sivilisaatioon. Älä epäröi kutsua apua jos tilanne käy vakavaksi.

VÄLINEET

Markkinoilla on hyvin runsas valikoima erilaisia tuotteita nesteytykseen. Käydään tuotteet läpi kolmessa ryhmässä; juomarakot, kenttäpullot ja muut tuotteet.

Juomarakot ja kenttäpullot.

Juomarakot ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattava tuoteryhmä, jonka käyttö erityisesti sotilaspiireissä on lisääntynyt viime aikoina huomattavasti. Juomarakot ovatkin kieltämättä usein hyvin käytännöllinen tapa kuljettaa litraa suurempia vesimääriä paikasta toiseen siten, että kaikki neste on aina käytettävissä. Tulee kuitenkin tunnistaa tilanteet, joissa juomarakko ei ole kenttäpulloa järkevämpi ratkaisu, ja toimia rationaalisesti. Usein tuntuu, että kun on hankkinut jonkun kalliimman järjestelmän (kuten juomarakon), sitä on pakko päästä käyttämään kaikkialla, joskus käytännöllisyyden kustannuksella.

Juomarakot kehitettiin alun perin pyöräilijöitä varten. Pitkiä matkoja haastavissa olosuhteissa pyöräilevät urheilijat tarvitsivat runsaasti nestettä. Ongelmia syntyi kun siirryttiin kilpailemaan alueille, jonne huoltojoukot eivät pääse. Pyöräänkään ei saanut kiinni riittävästi pulloja ilman että se haittasi pyöräilyä. Vuonna 1988 Michael Eidson (melkein Edison) keksi käyttää infuusiopussia juomarakkona. Hän täytti infuusiopussin vedellä, pakkasi pussin sukan sisään (ilmeisesti saadakseen painetta?), pakkasi kyhäelmänsä reppuunsa ja tuli näin kehittäneeksi maailman ensimmäisen juomarakon.

Sittemmin juomarakot ovat levinneet varsinkin sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Suosio on helppo ymmärtää. Juomarakko, kuten sanottua, mahdollistaa suuremman vesimäärän kantamisen käytännöllisemmin kuin kenttäpullo. Juomarakon saa selkään, jossa siitä on hyvin vähän, jos ollenkaan haittaa asetta tai varusteita käsiteltäessä. Lisäksi sen käyttäminen on nopeampaa, sillä letkun kaivaminen ja käyttöönotto on usein yksinkertaisempi ja nopeampi toimenpide kuin kenttäpullon kaivaminen taskusta, sen käyttö ja asettaminen takaisin paikalleen.

Sotilaat, varsinkin varusmiehet, hyötyvät rakon tilavuudesta. Annan esimerkin:

Suomen armeijan jakaman kenttäpullon tilavuus on noin yksi litra. Jokainen pitkiä matkoja marssinut varmasti ymmärtää, kuinka vähän vettä yksi litra loppujen lopuksi on. Siitä riittää ehkä kahdeksi tunniksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ympäristöönsä hajoava bio-sotilas ei saa noin kahden tunnin välein vesitäydennystä, tulee jano ja lopulta nestehukka, joka vie toimintakyvyn. Samaan aikaan samaa marssia suorittava kolmen litran juomarakolla varustaunut varusveijari tarvitsee vesitäydennyksen (samalla kulutuksella) noin kuuden tunnin välein.

Itse käytän juomarakkoa vain lyhyillä, yhden tai kahden päivän mittaisilla vaelluksilla, marsseilla ja pyöräillessä. Marsseille ja vaelluksille on pakko ottaa mukaan muuttama pullollinen vettä (tyhjät limupullot käy tähän hyvin) käyttövedeksi, sillä käyttöveden puristelu rakosta on työlästä ja hidasta. Lisäksi tyhjät pullot on huomattavasti helpompia täyttää uudelleen kuin rakko, ja äärimäisen huonon tuurin kohdatessa ne jäävät vaelluksen vesivarannoiksi kun rakko puhkeaa tai rakon letku vaurioituu.

Erämaahan lähdettäessä luotan itse perinteiseen kenttäpulloon ja talvella vaihtoehtoisesti termospulloon. Pyrin aina pitämään vähintään 1½ vuorokauden juomavedet mukana, ja lisään määrää usein 2½ vuorokauteen, jos on olemassa mahdollisuus, että ajaudun alueelle, jossa ei ole mahdollista käyttää pintavesiä, tai vesistöä ei ole (korkeammat maastonkohdat). Tämän takia varaan rinkkaan yleensä kolme puolentoista litran pulloa ja kannan esillä litran kenttäpulloa. Sanomattakin selvää, että jos vaelletaan alueella, jossa on runsaasti puroja, jokia tai järviä, on turhaa kantaa kaikkia kolmea puolentoista litran pulloa täytenä. Vaikka seikkailija ei joutuisikaan varaamaan seuraavien päivien vesiä mukaansa, tyhjistä pulloista voi kuitenkin olla hyötyä, jos joku käytössä olevista pulloista saastuu tai alkaa vuotamaan.

Vesipullot menevät rinkkaan kuin rinkkaan, vaikkakin täytenä ne kannattaa sijoittaa eri paikkoihin liiallisen ylä- ja alapainoisuuden välttämiseksi. Juomarakot sen sijaan eivät mene kaikkiin rinkkoihin. Nykyisiin sotilasreppuihin ja rinkkoihin on tajuttu kehittää selän ja varsinaisen repun väliin tila, johon rakon saa ujutettua. Näin rakko on lähellä käyttäjää, ja erillään muista (mahdollisesti terävistä) tarvikkeista. Tällainen ratkaisu on nähtävillä esimerkiksi Condor 3-day assault - repussa.

Sotilasreput ja rinkat ovat siis kehittymässä, mutta siviilirinkoissa en ole vastaavia viritelmiä nähnyt. Rakko on siis pakattava rinkan sisään, mikä aiheuttaa osaltaan ongelmia. Rinkasta riippuen rakon letkun pituus voi olla riittämätön mukavaan käyttöön. Oman Savotta 906 - rinkan kanssa joudun taivuttamaan päätä takaoikealle yltääkseni kunnolla käytössä olevan kolmelitraisen Source WXP - rakon letkuun. Jotta pystyisin käyttämään rakkoa, minun on pakattava se ylempään päätaskuun päällimmäiseksi. Tämä voi taas tuoda ongelmia muiden tavaroiden pakkaamisen ja käytön kanssa. Lisäksi ajatus rakosta samassa taskussa jonkun vähänkään painavan tai terävän esineen kanssa kammottaa minua.

Rakon ja pullon hankinta

Kenttäpullon hankintaan ei liity suurempaa taikuutta. Itse suosin metallisia kenttäpulloja, joita löytyy myynnistä lähinnä käytettyinä, mutta joskus myös reproina. Metallin suosiminen johtuu lähinnä siitä, että olen nähnyt muutaman muovisen kenttäpullon fuusioituvan kaminan ja leirinuotion kanssa.

Kun ostat kenttäpulloa, suosi kupillisia versioita. Veden lämmittäminen ja käsittely kupissa pidentää kenttäpullon käyttöikää ja ehkäisee aikaisemmin mainittuja haittoja, kuten hajua ja bakteerikasvustoa.

Rakon ostaminen puolestaan vaatii hiukan perehtymistä ostettavaan tuotteeseen, sekä omaan varustukseen. Keskeisin kysymys on varmasti aikasemminkin vilahtanut, "missä kannan rakkoa?". Jos epäilet, ettei rakon letkun pituus riitä käyttämäsi kantolaitteen kanssa, voit testata sitä katsomalla valmistajan sivuilta letkun pituuden ja vertailla esim. kengännauhalla kuinka pitkälle se yltää kantolaitteestasi.

Jos kantolaitteessasi on molle-kiinnikkeet, voit myös harkita PALS-kiinnityksellä reppuun lisättävää juomarakkotaskua. Tällä tavoin saat rakon erilleen muista tarvikkeista ja vähennät puhkeamisen riskiä. Joudut todennäköisesti kuitenkin hankkimaan jonkinlaisen pidennyssarjan letkulle.

<protip> Aikaisemmassa linkissä ollut juomarakkotasku on oikeasti aika hyvä. Se käy sellaisenaan hyvin kevyestä repusta, johon saa kiinni PALS-kiinnityksellä lisätaskuja. Jos haluat lisäsuojaa rakollesi, voit ottaa taskusta olkahihnat irti (lähtee pikakiinnikkeillä) ja pakata rakon taskun sisällä reppuun. Taskun mukana tulee 2,5l vetoinen juomarakko, joka on huono. Kun saat sen hajalle, nylje letkun päällä oleva neopreenieriste ja laita se uuden rakkosi letkun päälle. Lisäeristys = pienempi jäätymisen riski. Lisäksi pehmuste vähentää letkuun kohdistuvan hankausliikkeen aiheuttamaa vahinkoa. </protip>

En yleensä suosi sitä, että uudet harrastelijat hankkivat kalliitta "pro-tason" tuotteita, koska on riski, että ne päätyvät nurkkaan pölyttymään äkillisen innostuksen lopahtaessa. Juomarakko tekee kuitenkin (muutaman muun varusteen kanssa) poikkeuksen.

Halvasta juomarakosta ei ole juuri mitään hyötyä, ellei tarkoituksena ole kurjuuden maksimoiminen. Halvan juomarakon kanssa joudut jatkuvasti murehtimaan rakon pitävyydestä ja kestävyydestä. Olen itse seurannut useamman eri mallisen ja hintaisen juomarakon käyttöä useamman vuoden ajan, ja yksikään halpisrakko ei ole kestänyt aktiivista käyttöä. Pahimmillaan ne ovat hajonneet kesken marssin, kun omistaja on nojannut hetkeksi puuta vasten. Taajama-alueella harjoitellessa rakon hajoamisesta ei aiheudu varusteiden kastumisen lisäksi juurikaan muuta haittaa, mutta erämaassa se voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen.

Ota rakkoa ostaessasi huomioon, että laadukkailla ja halvoilla juomrakoilla ei ole hirveän dramaattista hintaeroa. Mil-tecin halpisrakko maksaa 19,90€  ja vastaavasti skaalan paremmasta päästä löytyvä Camelbakin antidote-rakko irtoaa hintaan 43,90€. Ja vaikka en ketään halua mainostaa enkä mollata, on pakko sanoa, että itse en Mil-tecin rakkoa reissulle ottaisi. Sama koskee Condorin rakkoja. Sourcen rakoista olen kuullut sekä hyvää, että huonoa, mutta oman kokemuksen pohjalta voin todeta rakot ihan toimiviksi. Camelbakin ja Blackhawkin tuotteista en ole kuullut muuta kuin positiivista palautetta, mutta omakohtaisia kokemuksia ei toistaiseksi ole.

Eli yhteenvetona: Jos ostat rakon, sijoita siihen riittävästi rahaa. Halvat menevät rikki, ja päädyt kuluttamaan hyvän rakon hinnan edestä rahaa ostellessasi uusia.


Älä osta shaissea.
Muut tuotteet

Vesipussit. Pieneen tilaan pakkautuva kestävä pussi, johon saa useamman henkilön juoma- ja käyttövedet kerralla. Helpottaa elämää, jos leiripaikka on kaukana vedenlähteestä. Näistä saa varmaan jollain nokkelalla tavalla improvisoitua suihkuja ynnä muuta.

Juomarakon puhdistussetti. Aika oleellinen tarvike juomarakon omistajalle. Puhdistamalla rakkoa sen käyttöikä pitenee. Lisäksi säännöllinen puhdistus takaa, ettei rakossa ala kasvamaan mitään ylimääräistä.

VEDEN PUHDISTUS

Elämme aiheen kannalta aika suotuisassa ympäristössä. Suomessa voi lähes aina luottaa pintavesien olevan riittävän puhtaita. Suomen ympäristökeskuksen sivuilta voi käydä lukemassa lisätietoa Suomen vesistöjen tilasta.

Kun vaelletaan alueella, jonka vesistöjen tilasta ei ole tietoa, tai jonka vesistöjen vesien tiedetään olevan sellaisenaan juomakelvottomia, joudutaan miettimään puhdistusta. Puhdistuksessa meitä mietityttävät seuraavat asiat: Sameus, parasiitit, bakteerit, virukset ja vedessä olevat ei-toivotut kemikaalit.

Sameus: Veden sameus johtuu siinä liettyneenä kulkevasta savi- ja silttiaineksesta. Sameus voi aiheuttaa ongelmia juomajärjestelmääsi (erityisesti rakkoihin) ja ärsyttää vatsaa. Lisäksi mineraalit saattavat haitata kemiallista puhdistusta.

Sameudesta pääsee eroon suodattamalla veden. Janoisen vaeltajan ensisijainen tehtävä on minimoida tulevan työn määrä etsimällä mahdollisimman puhdasta vettä. Parhaita paikkoja löytää vähälietteistä vettä on siellä, missä vesi kulkee kivikon yli. Suomessa järvien ja jokien vedet ovat usein sellaisenaan nautittavia, eivätkä sisällä paljoa lietettä.  Jos juoksevaa vettä ei ole saatavilla, tai sen luokse ei ole järkevää mennä, pitää lietteinen vesi suodattaa. 

Suodattimen voi valmistaa itse tilapäisvälineistä, kuten vaatteista. Kankaan täytyy olla tiheään kudottua, jotta se suodattaisi vedestä mahdollisimman tehokkaasti siihen liettyneet aineet. Jos haluat tehostaa vaikutusta, voit lisätä suodattimeesi hiekkaa. Jos haluat lähteä hifistelemään, hanki aktiivihiiltä. Aktiivihiili poistaa vedestä epäpuhtauksien lisäksi myös hajua ja makua.

Suodattaminen on helpointa, kun sen tekee erikseen siihen varatuilla välineillä. Brittiarmeijan välineistä löytyy hyvinkin kätevän oloinen kapistus, nimeltä 'Millbank bag'. En ole löytänyt suomenkielistä vastinetta, joten käytetään englanninkielistä nimeä. Millbank bag on valmistettu hyvin tiiviisti kudotusta, kestävästä kankaasta. Idea on sama kuin aikaisemmin esitellyssä itsetehdyssä suodattimessa. Millbank bag kastellaan läpikotaisesti, jotta huokoset täyttyvät vedellä. Tämän jälkeen pussi täytetään suodatettavalla vedellä. Koska pussin ulkopinta on ollut kosketuksissa likaisen veden kanssa, kannattaa antaa vedenpinnan laskea pussissa n. 10cm, ennen kuin asetat keräysastian pussin alle ja  aloitat veden keräämisen. Ideana on antaa ensimmäisen pussin läpi huuhtoutuvan osan vettä huuhdella pussin ulkopinnan.

Das millbank bag.
Tuloksena on kirkkaampaa vettä, jonka voi esimerkiksi suodattaa kalliin vedensuodattimen läpi, jonka liete saattaisi muuten tukkia.

Parasiitit, bakteerit ja virukset:

Veden kirkastaminen suodattamalla siitä liete pois ei tuhoa vedessä olevia alkueläimiä, bakteereita ja viruksia.

Helpoin ja varmin tapa tuhota vedestä kaikki ylimääräinen (pl. ei-toivotut kemikaalit) on keittäminen. Veden keittäminen on hyvin yksinkertainen prosessi, joten en käy sitä yksityiskohtaisesti läpi. Muistutan kuitenkin, että keittoastiassa olisi syytä olla kansi. Kansi nopeuttaa keittämistä ja estää veden haihtumista höyrynä.

Joskus kuultu väittämä, että vettä pitäisi keittää puoli tuntia virusten yms. tappamiseksi on väärä. En löytänyt väitteelle mitään selitystä tai todistetta. Riittää siis, kun keität veden kunnolla (voimakasta kuplimista koko astiassa).

Jos keittäminen ei jostain syystä onnistu, jää vaihtoehdoiksi kemiallinen puhdistus tai vedensuodatusjärjestelmät.

Kemiallinen puhdistus on keittämistä hitaampi ja hiukan epävarmempi vaihtoehto. Kemialliseen puhdistukseen kuluu aikaa puolesta tunnista kahteen tuntiin. Lämpimässä vedessä kemikaalit saavat tuhottua bakteerit ja virukset puolessa tunnissa, alkueläimet kahdessa. Kylmä vesi hidastaa reaktioita, joten aineen täytyy antaa vaikuttaa kaksi tuntia, riippumatta mitä haluat vedestä tappaa.

Epävarmuus ilmenee kemikaalien kyvyttömyytenä tappaa tiettyjä alkueläimiä. Esimerkiksi Cryptosporidium -niminen alkueläin ei kuole kloori- tai joditableteilla. Lisäksi vedessä oleva liete saattaa suojata organismeja kemikaalien vaikutukselta.

 Keittämättä jäänyt vesi on siis aina riski, vaikkakin Suomessa usein hyvin pieni sellainen.

<protip> Klooritableteilla puhdistetusta vedestä tulee hirveän makuista. Makua voi hävittää lisäämällä puhdistamisen jälkeen veteen askorbiinihappoa, eli C-vitamiinia. Tee puhdistus ja vitaminointi erillisessä astiassa, muuten kenttäpulloon tai rakkoon jää hirveä maku. </protip>

Vedensuodatusjärjestelmistä minulla ei ole mitään kokemusta, enkä myöskään tunne ketään, joka käyttäisi sellaista. Jos vaellat tai työskentelet ympäristössä, jossa pinta- ja hanaveteen ei voi luottaa, voit harkita (kalliin) vedensuodatusjärjestelmän hankkimista. Ymmärtääkseni ne myös neutraloivat kemikaaleja.

Lisää aiheesta Katadynin sivuilla

Ei-toivotut kemikaalit

Niille, jotka ovat tekstin ajan ihmetelleet sanojen "ei" ja "toivottu" käyttöä sanan "kemikaali" edessä:
Kemikaalilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa ainetta, jonka rakenne tunnetaan, ja jolla on rakenteensa mukainen nimi, joten päätin pelata varman päälle ja rajata ryhmän selkeästi.

Saivartelut sikseen. Ei-toivottuja, ihmiselle haitallisia kemikaaleja kuten metalleja, ammoniumia tai nitriittejä on normaaleilla eräilytarvikkeilla mahdotonta poistaa vedestä. Helpoin tapa välttyä myrkyiltä on tarkastaa etukäteen vaellusmaaston vesistöjen laatu ja teollisuuden läsnäolo alueella.

Jos alueen vedet ovat saastuneet, tai epäilet että niissä voi olla päästöjä, hanki vedensuodatin tai varaudu kantamaan useamman päivän vedet selässäsi. Tarkista reitiltä pisteitä, joissa voi täydentää vesivarantoja turvallisesta lähteestä.

Jos mitään tämän kaltaista hölskyy päässä, tavoitteeseen päästiin.

Kiitos mielenkiinnosta. Seuraava koitos onkin Kaldoaivin erämaa-alue.


1 kommentti:

  1. Yritin lähettää mailia sähköpostiosoitteeseesi, mutta se tulikin bumerangina takaisin. Onhan Wandering Hobo elossa ja lisää tekstiä tulossa?

    VastaaPoista

Kiinnostiko? Jäikö jotain oleellista sanomatta? Haluatko mukaan toimintaan?
Kommentoi, ja muista myös kertoa aiheista, joista haluat lisää tietoa!