Rupesiko kiinnostamaan? Lisää tietoa retkistä ja retkeilystä voi kysellä WanderingHobo@luukku.com

Sivut

tiistai 25. joulukuuta 2012

Valmistautuminen ja varustautuminen

27. joulukuuta ja lähtö Kurjenrahkaan lähestyy huomattavaa nopeutta. Jotta blogin saavuttama asialinja säilyisi, käsitellään tässä tekstissä valmistautumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

Kuten aina, on blogin kirjoittaja pienessä sievässä. Lisäksi kosmiselle tasolle noussut jonneus ei ole hävinnyt mihinkään, joten alla olevaa tekstiä ei kannata ottaa ainoana totuutena.


Retkeä suunniteltaessa olen ottanut tavaksi suorittaa ja selvittää asiat seuraavassa järjestyksessä.

1. Kohde
2. Retken pituus (marssittuna kilometreinä) ja kesto ( ajallisesti)
3. Osallistujat

4. Varustus
5. Aikataulun luonti
6. Kaiken ylläolevan varmistus

7. Viimeiset valmistelut

Kaikki seitsemän kohtaa sisältävät huomattavan määrän erinäisiä alakohtia, jotka ovat sidoksissa ympäristöön, henkilöihin ja suoritettavan vaelluksen yms. pituuteen. Tekstissä annetaan siis yksi, hyvin yleistävä malli retken suunnittelusta. Yksityiskohtien suunnittelu on lukijan vastuulla. Kuten lahjakkaimmat jo tajusivat, olen jakanut yllämainitut seitsemän kohtaa kolmeen eri osioon.

1. Osio
Kohde, pituus, kesto ja osallistujat.


1. Kohde

Kohde voi olla käytännössä mikä tahansa maastonkohta aina lähimetsästä Jotunheimiin. Itselleen valehtelu ei kuitenkaan kannata. Jos varusteesi ovat vähäiset tai huonolaatuiset ja joukko kokematon, ei kannata tehdä pitkää retkeä. Maastossa yöpymistä kannataa harjoitella lähimetsikössä, josta pääsee kotiin äidin helmoihin jos joku kusee. Kun yöpyminen, huoltaminen (ruoka ja juoma) ja liikkuminen on harjoiteltu, voidaan suorittaa pidempiä vaelluksia.

Kohdetta valittaessa pitää huomioida maasto, valaistusolosuhteet, sää, vuodenaika, henkilöiden määrä, oma- ja joukon kokemuksen taso sekä useita muita pieniä asiota. Suuri osa yleisistä retkeilykohteista, kuten luonnonpuistot, ovat auki vaeltajia varten myös talvella, mutta kunnossapito on usein vähäistä tai olematonta. Jos koet olevasi kokematon kannattaa pidemmät ja haastavammat vaellusreitit suosiolla jättää valoisalle vuodenajalle, jolloin reitit ovat paremmassa kunnossa.

Pitkää vaellusta suunniteltaessa kannattaa suunnitella välietapit, yöpymis- ja taukoalueet vesipisteiden tai vedenlähteiden lähelle. Vaeltaessa luonnonpuistoissa ei yöpymisessä kannata luottaa pelkkiin laavuihin. Laavut ovat erinomainen keino yöpyä kaikkina vuodenaikoina, ja siksi monissa luonnonpuistossa on useita kiinteitä laavuja. Varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua siihen, että laavu on varattu. Jos et halua lusikkaan ventovieraan Reijo-sedän kanssa kannattaa varustautua siten, että pystyt nukkumaan muualla.

2. Pituus ja kesto

Tämä kohta on hyvin riippuvainen kohteesta. Pituutta ja kestoa voi arvioida aikaisempien kokemustensa perusteella, tai kävelemällä varusteiden kanssa samanlaisessa maastossa. On kuitenkin tärkeää, että aikataulussa on joustovaraa. Esimerkiksi viime vuonna suorittamamme Vajosuon vaellus  pitkittyi muutamalla tunnilla vaellusreitille kaatuneiden puiden takia.

Kaikissa epävarmoissa maastoissa (suo, jäätyneiksi oletetut lammet, rannat yms.) liikkuessa kannattaa varata ylimääräistä aikaa. Myös keskinopeus kärsii näissä olosuhteissa, kun vaeltajat seisovat paikallaan ja koittavat epätoivoisesti etsiä uutta kiertoreittiä. Muista myös, että pimeys laskee matkavauhtia ja vaikeuttaa suunnistamista vieraassa maastossa. Ajoita mahdollisimman paljon kävelyä valoisalle ja mahdollisimman paljon huoltoa pimeälle.

3. Osallistujat

Erityisen tärkeää varmistaa. Osallistuvat henkilöt ovat taitoineen (erityisesti puuttuvine taitoineen) ja luonteineen suurin yksittäinen tekijä mukavuudessa. Useat muuten onnistuneet reissut ja tapahtumat ovat kusseet juuri henkilöiden välisen kemian takia. Muista, että mukavissa oloissa helposti suuttuva kaveri todennäköisesti suuttuu väsyneenä vielä helpommin.

Osallistuvia kannattaa myös sitouttaa suunnitteluun ja siten varsinaiseen retkeen. Kun joukko kokee, että onnistuminen on kaikkien yhteinen vastuu se muuttuu tehokkaammaksi ja matkanteko on mukavampaa. Sitouttaminen ja pieni painostaminen on myös helppo tapa karsia joukosta ne joita oikeasti kiinnostaa niistä, jotka ovat vain pelanneet liikaa Skyrimiä. Taidottomuus on korjattavissa, mutta huonoon asenteeseen ja kiinnostuksen puutteeseen ei juuri voi vaikuttaa.

Myös osallistuvien varusteiden tilannetta kannattaa tentata. Harvalla ihmisellä on kaikkia varusteita itsellään, joten tavaroiden lainaaminen ja hajauttaminen kannattaa kunhan pidät huolen, että lainaat luotettaville ihmisille. Tulokkaille kannattaa kertoa oma varustautuminen ja siihen liittyvät temput, kuten rinkan vuoraaminen jätesäkillä. Tällä ehkäiset väärissä varusteissa paikalle hiippailevaa jonnea, joka hidastaa joukkoa ja valittaa kun lippaskengät kastuvat suolla.



Karttatiedustelu, välimatkojen arviointi ja kirjaaminen ja merkkaaminen karttaan helpottaa aika-arvion tekemisessä.
Alueen karttaan kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.   



Hyväksi havaittu tapa kirjata välimatkoja.
Kohteiden nimet, etäisyys, ilmansuunta ja maaston tyyppi. Säilytä muovikassissa tms. suojassa kosteudelta.


 2. Osio
Varusteet ja aikataulutus


 4. Varustus

Tämä osio on tarkoitettu ihmisille, joilla on hyvin heikko tai olematon käsitys siitä, mitä reppuun tulisi laittaa. Jos et täytä tuntomerkkejä, voit skipata seuraavaan lukuun.

Aluksi muutama sana varusteiden hankinnasta:

Oli kyse metsästyksestä, metsänkäynnistä tai harhaisesta vaeltamisesta, törmäät yhteen yhdistävään tekijään. Kaikki on niin pirun kallista.

Varusteiden hankinta on pitkä, aikaa ja rahaa vievä prosessi, jonka aikana opit tunnistamaan hyviä piirteitä eri varusteista ja opit erottamaan laadukkaat valmistajat huonoista. Muista sanonta : "Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa". Halpoja välineitä joudut suurella todennäköisyydellä ostamaan ainakin toisen kappaleen. Lisäksi huonolaatuisilla tavaroilla on tapana hajota juuri pahimmalla hetkellä.

Itse, köyhänä opiskelijana, olen rajannut rahankäytön seuraaviin esineisiin. Kengät, sukat ja kantolaite. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoritakki tai alushousut voivat olla hiukan halvemmat, mutta kenkiin, sukkiin ja kantolaitteeseen (reppu/rinkka) sijoitan niin paljon rahaa, että saan varmasti hyvää laatua. Laatutavara kestää käyttöä ja siihen voi luottaa kaikissa olosuhteissa. Esimerkkinä toimii kirjoittajalla aktiivikäytössä oleva Savotta 906 - rinkka , joka on 1980- luvulta.

Kengät ja sukat ovat eräilijän tärkeimmät välineet, ja niiden tulee aina olla oikean kokoiset. Poikkeuksena talvikengät, joissa voi olla väljää tilaa huopavuorta tai villasukkaa varten.

Koska kenkiin saa kulumaan huomattavia summia rahaa (200€+) niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä hyvin. Parhaimman hyödyn saavat ne, jotka saavat yhdistettyä vaelluskengät ja työkengät. Seisomatyötä tekevät voivat esimerkiksi harkita Haix-kenkiä, jotka soveltuvat hyvin kaikkeen toimintaan, jossa jalkoihin kohdistuu rasitusta.

Sukkiin ei onneksi mene yhtä paljoa rahaa. Merinovillaiset sukat ovat olleet jo kauan kovaa huutoa eräilijöiden keskuudessa, eikä turhaan. Merinovilla poistaa kosteutta tehokkaasti ja lämmittää vaikka sukka olisikin kostea. Lisäksi kuiva merinovilla lämmittää paremmin kuin tavallinen puuvilla. Tämä johtuu mitä ilmeisemmin merinovillan kyvystä sitoa enemmän ilmaa kuin puuvilla. Suosittelen ostamaan kolmet parit. Reissulla yhdet ovat kuivamassa repun päällä, yhdet repussa reservinä ja yhdet jalassa.

<protip> Etsi kengästä pohjallinen ja irroita se. Ota sanomalehteä ja aseta pohjallinen sitä vasten. Leikkaa sanomalehdestä pohjallisen muotoinen tai hiukan isompi pala irti. Rypistä. Aseta pohjallisen alle. Kun näitä on 5-6 kappaletta, ne imevät sekä jalasta irtoavan, että ulkoa tulevan kosteuden itseensä ja pitävät näin kengän sekä sukan kuivana. Ja kuten jonne jo arvaa, kuiva tarkoittaa kylmässä lämmintä. </protip>

Kolmantena sijoituskohteena mainittiin kantolaite. Rinkka on kallis kertaostos, mutta kestää hyvin huollettuna ikuisesti. Valittaessa rinkkaa kannattaa miettiä mihin käyttöön se tulee, eli minkä kokoisen rinkan tarvitsee. Muista, että vaikka kevyt päiväreppuna käytössä oleva anatominen rinkka kuulostaa kätevältä, saatat joutua kantamaan isompaakin kuormaa vaelluksillasi. 60-100 litraiseen rinkkaan mahtuu varmasti kaikki mitä tarvitset, ja samainen rinkka toimii yhtälaisesti päivävaelluksilla.

Monessa rinkassa on nykyään myös ulkoisen (usein metallisen) rungon sijasta muovia ja komposiittia rinkan rankana. Komposiitti on kevyempää ja muovautuu jotenkuten kehoa vasten, joten jos olet täysin varma siitä ettet kanna mitään raskasta rinkkasi kanssa, osta tällainen. Suuria kuormia (Esim. usean päivän vaelluksen tarvikkeet, noin 18-25kg) kantaessa kannattaa suosia ulkoista metallista runkoa.

<protip> Kun kakka osuu tuulettimeen (ja sehän osuu!) saa ulkoisesta metallisesta rungosta tehtyä aika pienellä työllä kestävät evakuointipaarit. </protip>

Myös rinkan säädettävyys ja aukot ovat isossa roolissa. Säädettävällä rangalla varustetut rinkat saadaan sopimaan vähintään lähes täydellisesti jokaisen kantajan selkään. Säädettävyys tuo toisaalta riskin, sillä kaikki mikä liikkuu voi mennä rikki.

Aukot määrittelevät kuinka hyvin rinkan saa pakattua ja kuinka helposti sieltä saa tavaraa pois. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että putkirinkat, joissa on vain yksi aukko kannattaa jättää kauppaan. Yksi aukko tarkoittaa kaikkien tavaroiden purkamista jos haluat jotain pohjalta. Kaksi aukkoa, toinen pohjalla ja toinen päällä, on jo suhteellisen toimiva ratkaisu. Oman rinkkani taskut on jaettu seuraavasti:

Ärsyttävän pientä tekstiä? Avaa kuva painamalla sitä.

Yllä oleva malli on todettu toimivaksi. Bonusta tuo ulkoinen metallinen runko, johon voi sitoa kevyitä, mutta tilaa vieviä esineitä, kuten makuupussin tai alustan.

Muutama luotettavaksi todettu valmistaja : Fjällräven, Haglöfs, Eberlestock ja Savotta.


Seuraavaksi muutama sana vaatetuksesta.

Vaatetusta on vuodenajasta riippuen joko kahdessa, kolmessa tai neljässä kerroksessa. Talvella kerrospukeutumisen vaikutus korostuu, sillä kerrosten väliin jäävä ilma lämmittää tehokkaasti.

Kerrokset menevät seuraavasti:

1. Aluskerrasto = Ohut, ihonmyötäinen kerrasto, joka siirtää kosteutta pois iholta. Pitää ihon kuivana ja lämpimänä. Hyvä aluskerrasto on painonsa arvoinen kullassa.

2. Lämpökerrasto = Käytetään yleensä vain kylmissä olosuhteissa. Estää ihon säteilemää lämpöä karkaamasta, eristää kylmää ja siirtää kosteutta uloimpaan kerrastoon.

3. Välikerrasto = Aluskerrastoa paksumpi kerrasto, joka sitoo itseensä ilmaa eristeeksi. Siirtää myös kosteutta seuraavaan kerrastoon. Valmistetaan usein fleecestä tai muusta vettä sietävästä materiaalista.

4. Kuoritakki tai housut = Pitävät kosteuden ulkopuolella, suojaavat tuulelta ja siirtävät alempien kerrastojen tuomaa kosteutta ulos. Hyvä kuoriasu on aluskerraston tavoin tärkeä ja tuo huomattavan määrän mukavuutta toimintaan vaikeammissa sääolosuhteissa.

Vaatteisiin saa menemään paljon rahaa, ja merkkivaatteita ostamalla vielä enemmän. Kannattaa seurata eräihmisten keskustelupalstoja, sillä niissä käydään usein keskusteluja varusteista. Jos löydät hyvän hintaisen tuotteen, jonka laadusta et ole varma, kysy apua eri foorumeilta ja palstoilta.

Koska kertaus on opintojen äiti: Alimmaksi hikeä siirtävä kerrasto, eli homoeroottisen kireä aluskerrasto. Seuraavaksi lämmittävä kerrasto, eli lämpö -tai välikerrasto. Jos on oikein kylmä niin molemmat. Sitten kuorikerrasto, eli Gore-tex (tai vast.) takki ja housut.



Sitten muutama huomio ruoasta ja vedestä.


Vesi on ehto kaikelle toiminnalle ja sen saanti on ensimmäinen prioriteetti. Kuten otsikon "kohde" alla lukee, väli- ja taukopisteet kannattaa suunnitella etukäteen vesipisteiden tai vedenottopaikkojen läheisyyteen. Jos vesipisteitä tai makeaa vettä ei ole saatavilla joudut turvautumaan joko a) lumen sulattamiseen talvella tai b) selkääsi. Talvi, kaikessa v***tumaisuudessaan, antaa retkeilijälle helpotusta vesihuollon suhteen. Lumesta voi keittää juomakelpoista vettä, kunhan oikeasti keität veden ja tarkistat lumen jota sulatat.

<protip> Lumesta sulatettu vesi ei sisällä mitään muuta kuin H2O:ta ja kaikkea shaissea mitä ilmassa on. Pitkällä retkellä tämä johtaa lisääntyineisiin kramppeihin ja elimistön kuivumiseen. Miksi? Siksi, että vedestä puuttuu kraanavedelle ominaiset suolot. Lisäämällä elektrolyyttijauhetta pidät elimistön suolotasapainon kurissa ja estät liiallista kuivumista. Linkin takaa löytyvässä jauheessa on elektrolyyttien lisäksi maitohappobakteereita, joita on hyvä nauttia kun elimistöön kulkeutuu vieraita bakteerikantoja. Maitohappobakteerit ehkäisevät osaltaan ripulointia ja vatsatautia. </protip>

Vettä voi myös tarvittaessa kantaa mukana. 0,5- ja 1,5 litran juomapullot soveltuvat hyvin veden säilytykseen vaelluksilla. Ota kuitenkin huomioon, että vedellä on ärsyttävä tapa jäätyä juomapulloihin talvella. Juomarakon ja repun käyttäminen on hyvä idea, jos vesi täytyy pitää lähellä kehoa (eli lämpimänä) ja helposti saatavilla.

Juomarakoilla ja repuilla saa hyvin kivuttomasti kannettua tarvittaessa suuriakin määriä vettä, mutta talviolosuhteissa ne vaativat hiukan huomiota. Erityisesti letku vaatii käyttäjältä toimenpiteitä, sillä se on hyvin altis jäätymiselle. Letkua olisi syytä pitää mahdollisimman lähellä ihoa ja vähintään kahden kerraston alla. Jos letku pääsee jäätymään, muuttuu kaikki rakossa oleva vesi hyödyttömäksi.

<protip> Kun käyt nukkumaan, ota kaikki mahdolliset juomat makuupussiin sisälle. Näin sulatat ja lämmität niitä aamua ja seuraavaa päivää varten. </protip>

Muista juoda jatkuvasti! Kylmissä olosuhteissa tarvitset aivan yhtä paljon vettä kuin kuumissakin!


Ruoka on toinen retkeilyn elinehdoista. Selviytymisen kannalta katsottuna ruoka on kuitenkin toissijaista nesteytykseen verrattuna. Ihminen pärjää noin 20 päivää ilman ruokaa, mutta vain 2-3 päivää ilman vettä. Muista tämä jos joskus satut syöksymään lentokoneella keskelle erämaata.

Ruoan tarkoitus on tarjota eräilijälle energiaa päivittäiseen toimintaan. Suurin osa vaeltajista laihtuu huomattavia määriä (muutaman kilon) pidempien vaellusten aikana.  Syynä on pääosin kehon hiilihydraattivarastojen ja niiden sitomien nesteiden haihtuminen. Vaeltaja ei saa tarpeeksi energiaa ruoasta, koska keskiverto eräjorma tekee ruokaa vain 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja silloinkin hyvin laiskasti.

Vaelluksella jatkuva energiantarve korostuu ja siksi vaelluksella olisi syytä kantaa kahdenlaista ruokaa: Ruokaa, jonka aiot syödä kun osasto pysähtyy ja huoltaa, ja ruokaa jota nautit matkan aikana. Vaelluksen vaatimaa energiamäärää ei kannata aliarvioida. Ruoka kannattaa pitää yksinkertaisena ja helposti lämmitettävänä sekä nautittavana, koska reissussa toimitaan pääsääntöisesti väsyneenä. Moni eräilijä (minä mukaanlukien) on varannut vaikka mitä gourméta mukaan, ja lopulta todennut ettei millään jaksaisi laitella kaikkea, ja näin osa ruoasta on jäänyt nauttimatta. Pidemmällä vaelluksella tämä johtaa toimintakyvyn laskuun ja laihtumiseen.

Haastavissa olosuhteissa ja väsyneenä huomaa, että yksinkertainen on kaunista ja oppii suosimaan keittoja ja valmisruokia (MRE = Meal Ready to Eat), jotka ovat nopeasti valmistettavissa ja nautittavissa.

Makkara maistuu kaikille, paitsi hipeille, ja on myös suhteellisen helppoa valmistaa.
Huomioi ruokaa valittaessa, että saatat joutua syömään sen kylmänä!

Liikkuessa kannattaa pitää käsillä jotain pientä syötävää. Tällä pidät huolen jatkuvasta energiansaannista ja ylläpidät toimintakykyäsi. Suositellen pähkinöitä. Pähkinät sisältävät suoloja joita elimistö tarvitsee nesteytykseen. Lisäksi pähkinöissä oleva rasva estää niitä jäätymästä kovillakin pakkasilla.


Sitten pari sanaa ruokailuvälineistä, keittimistä ja aterimista.

Ruoan valmistuksessa käytettävien välineiden valinnassa kannattaa painottaa toimintavarmuutta. Välineitä on tullut markkinoille runsasta tahtia, mutta muutamat nimet ovat säilyneet jo iäisyyden. Trangia on ollut jo kauan kestosuosikki, eikä syyttä. Runsaat 700g painavalla setillä saa valmistettua jo aika monipuolisesti erilaisia ruokia, ja toimintavarmuus on taattu säässä kuin säässä. Trangian lisäksi löytyy useita muita vaihtoehtoja. Mainittakoon USA:sta Trangian kilpailijaksi rantautunut Jetboil kaasukeitinjärjestelmä, joka on tehokkuudessa lähes lyömätön, mutta ei kestä kovinkaan kummoista runnutusta toisin kuin metallinen Trangia.

Kuten aikaisemmin tuli lohkaistua,  yksinkertainen on kaunista. Esbit- kenttäkeitin on edullinen ja tehokas varavaihtoehto, ja toimii sellaisenaan lyhyillä reissuilla. Keitinjärjestelmä painaa runsaat 150g ja pelastaa monelta pahalta, kun vaeltajan Jetboilin kaasu loppuu kesken reissun.

Ruokailuvälineitä valittaessa kannattaa suosia yksinkertaisia muotoja, jotka saa helposti puhtaaksi. Kaikki taitokset, kulmat ja saranat tuppaavat keräämään itseensä ruoan tähteitä, ja niitä on vaikea saada puhtaaksi kenttäolosuhteissa. Pahimillaan tämä johtaa kunnon jallatautiin, eli ruokamyrkytykseen. Muista desinfiointi ja kenttähygienia! Yhdysvalloissa suurin yksittäinen metsänvartijoiden työllistäjä on huonosti huolletuista ruokailuvälineistä sairastunut vaeltaja, joka ei enää selviä yksin takaisin sivilisaation pariin. Varaa pitkille reissuille aina mukaan ripulilääkettä ja glukoosigeeliä. Glukoosigeeli pysyy vatsassa vaikka oksentelu olisi rajua. Lisäksi glukoosigeelillä voi hoitaa hypoglykemiaa ( alentunutta verensokeria) hyvin tehokkaasti. Glukoosigeeliä kannattaa varata mukaan erityisesti silloin, jos joukossa on diabeetikko.


Riittävän huollon merkitys korostuu pitkillä retkillä. Jos johdat osastoa pidä huolta, että tauot pidetään heikkokuntoisimman mukaan. Muista, että kiirehteminen voi kostautua kun hapoille päässyt mies alkaa hidastamaan koko joukon tahtia.

Lopuksi vielä lista muista tarvikkeista, jotka kannattaa hankkia välittömästi, kun olet saanut yllämainitut kolme (reppu,kengät ja sukat) hommattua:

- Ensiapupakkaus. Ehdoton pakko jos suunnitteilla on vähänkin pidempi retki. Linkin takaa löytyy Mil-Tec:in iso ensiapupakkaus. Pakkaus on sellaisenaan ihan riittävä, mutta kannattaa vaihtaa sakset ja pinsetit metallisiin. Lisäksi pidemmille retkille, joissa sairaalaan pääsy on muutaman tunnin päässä, kannattaa hankkia kiristysside ja Celox- hemostaattia.
Näillä kahdella saat tyrehdytettyä jopa valtimoverenvuodon suhteellisen vähällä vaivalla.

- Aikaisemmissakin teksteissä mainitut tulitikkurasia, myrskytulitikut ja hätävaraksi kipinärauta.

- Paracord-narua. Narulle löytyy mitä mielikuvituksellisimpia käyttökohteita.

- Ompelusetti. Korvaamaton väline pitkällä retkellä. Mukaan kannattaa lyödä ainakin kumi- ja telttapaikkoja.



5. Aikataulun luonti


Kohdetta, kestoa ja pituutta suunniteltaessa joudut suunnittelemaan jo karkean aikataulun. Itse pyrin luomaan mahdollisimman tarkan aikataulun reissua ennen suoritettaville toimenpiteille, mutta varsinaisen retken aikataulu jää pakostakin hiukan auki. Tärkeintä on, että arvioit välietappien ja taukopisteiden etäisyydet siten, että kävelytahti ei nouse liian kiivaaksi ja mahdollisimman suuri osa liikkumisesta tapahtuu valoisaan aikaan. Pidä myös huoli, että matkan  haastavat vaiheet (esim.jyrkät nousut tai laskut) ja alueet, joissa suunnistaminen vaatii erityistä tarkkuutta, käydään valoisassa. Muista luoda tarkistuslista ja/tai aikataulu myös omille toimillesi.

Anna osallistujille ja halukkaille aikamääreitä. Niillä pidät huolen, että kaikki oikeasti tekevät tarvittavat valmistelut, eivätkä kuse retkeä ilmestymällä väärissä varusteissa paikalle. Kuten aikaisemminkin todettiin; pieni painostaminen auttaa erottamaan oikeasti kiinnostuneet ihmiset jonneista ja haaveilijoista. Lisäksi aikamääreet pitävät huolen siitä, että projekti kulkee eteenpäin ja tulee joskus toteutuskelpoiseksi.

Alla on esimerkki fiktiivistä retkeä varten luodusta aikataulusta. Esimerkissä retki aloitetaan 12. päivä tammikuuta.

1.1.2012   - Ilmoittautuminen retkelle.
5.1.2012   - Ilmoitus, jos joitain varusteita puuttuu.
6.1.2012   - Lista mukaan tulevista varusteista. Tämän voi jättää pois, mutta varsinkin uusien   vaeltajien kanssa kannattaa suosia kontrollifriikkiä lähestymistapaa.
10.1.2012 -  Viimeinen varmistus osallistuvista ( sairastapaukset yms.)
11.1.2012 - Minuuttiaikataulun kertaaminen (mistä lähdetään, kuka noutaa kenetkin, milloin ollaan kohteessa jne.)
Lähtöhetki - 1 tunti : Soita osallistujat läpi ja varmista, että kaikki ovat heränneet.
Lähtöhetki : Koita hillitä itsesi, kyllä se viimeinenkin mies varmasti kohta herää.

Muista antaa aikataulusta kopio jollekkin lähiomaisellesi tai luotettavalle kaverille. Sovi kuinka usein otat yhteyttä. Paras keino on antaa kaverille kartta, johon olet merkannut vaellusreitin ja välietapit. Merkkaa karttaan pisteet, joista aiot soittaa hänelle. Jos jotain sattuu, osaa kaverisi ohjata viranomaiset jo oikealle pätkälle vaellusreittiä.



6. Kaiken yllä olevan kertaus

Hyvin yksinkertainen ja helppo kohta. Kertaa ja varmista kaikki.

Aloita soittamalla osallistujille ja varmistu siitä, että he ovat hoitaneet oman osuutensa. Kertaa reitti ja välietapit. Tyhjennä rinkkasi ja vertaa sen sisältöä tarkistuslistaan. Säädä rinkka valmiiksi. Täytä juomarakot ja reput. Varmistu siitä ,että kaikki tietävät missä ollaan ja milloin. Tarkita paristoilla toimivien laitteiden tila ja hanki varaparistot. Aloita nestetankkaus viimeistään tässä vaiheessa.


 7. Viime hetken valmistelut

Aloitan yleensä viimeiset valmistelut kahta päivää ennen lähtöä. Kaksi päivää on siitä hyvä aika, että ehdit esimerkiksi vielä miettimään varustuksesi uusiksi jos joku jääkin pois, tai sää muuttuu radikaalisti. Lyhyt lista asioista, jotka on syytä tarkistaa ennen lähtöä. Listan sisältöön vaikuttaa todella paljon aikaisemmat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, joten tämä on vain hyvin yleistävä lista.

- Tarkista säätiedot.
- Lataa kaikki mikä toimii akulla.
- Kertaa kartasta vaellusreitti.
- Tarkista mukaan tulevien laitteiden toimivuus. Erityisesti kompassi, jos joudut suunnistamaan.
- Tarkista, että rinkka on pakattu ja säädetty hyvin. Pidä huolta, ettei mikään kolise repussa. 12 tuntia kestävä säännöllinen kolahdus ajaa ihmisen hulluksi.
- Älä nauti suuria määriä kofeiinia tai alkoholia.



Huonosti suunniteltu on puoliksi kustu, ja toisinpäin. Opettele hakemaan saamastasi tiedosta olennaisimmat asiat, ja opettele ne hyvin.

Onneksi olkoon jos olet selvinnyt tänne asti nukahtamatta! Kirjoittaja alkaa selvittää päätään ja valmistautumaan Kurjenrahkaa varten.

Seuraavassa tekstissä ainakin Vajosuon vaelluksesta ja yöpymisestä ulkona.


Stay tuned for more shit!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Katteettomia lupauksia ja tulentekoa




Tämä tarina saattaa jäädä hiukan lyhyeksi, johtuen kirjoittajan kyvyttömyydestä käyttää alkoholia kohtuudella. Asiaan vaikuttaa myös tulevan joulunajan vaelluksen suunnittelu. Reissu tehdään Kurjenrahkan luonnonpuistoon, kesto 2 päivää ja 2 yötä ellei toisin sovita. Jos kiinnostaa, kysy lisää.

Asiaan!

15.12. kaksi enemmän tai vähemmän sekaisin olevaa henkilöä marssi kohti Vaarniemeä, tuota ikuisen sunnuntain kaupunginosaa. Toisella oli mielessä epämääräisten, etukäteen miettimättä jääneiden selviytymistaitojen harjoittelu ennen yön tuloa ja katteettomien lupausten pitämättä jättäminen (ks. edellinen postaus). Toinen todennäköisesti mietti mihin, ja miksi helvetissä on lupautunut mukaan.

Koska aikaa ja motivaatiota oli talvesta johtuen oletettua vähemmän, joudun keskittymään tässä tekstissä selvitymistaitojen osalta vain tulentekoon yleisesti ja talviolosuhteissa. Lisäksi tekstistä olisi tullut liian pitkä, enkä olisi voinut enää jatkossa päteä millään.

Saavuimme Vaarniemin laavulle n. 1930. Jonnea äidillisellä rakkaudella ohjaava ja lämmittävä aurinko oli jo aikaa sitten laskenut, mutta kaupungista säteilevä valosaaste valaisi metsää kohtuullisesti ja näin ollen valaistus ei ollut ongelma ja pimeässä ei tarvinnut tehdä mitään. Jostain kumman syystä ihminen kuitenkin haluaa valoa ympärilleen, ja houkutus laittaa otsalamppu tms. päälle kasvaa heti, kun jotain pitäisi tehdä.


                           Mieti kuitenkin alla olevia lausahduksia ennen kuin laitat valon päälle.

-Pääosalla ihmisistä on hyvä pimeänäkö, mutta sen kehittymiseen menee hetki aikaa. Jos sinulla ei ole aikaa odotella 15-20 minuuttia pimeänäön kehittymistä, käytä valoa.

- Pimeänäöllä näet "ihan ok"- tasoisesti kaikkialle. Valolla näet hyvin vain yhteen kohtaan ja muualle et ollenkaan.

- Valo paljastaa jonnen nälkäisille metsän eläimille.

- Siirtymisten aikana valoa ei kannata käyttää ollenkaan. Vaelluksella nukut pääosan pimeästä ajasta, eikä tuntemattomassa maastossa kannata liikkua pimeällä edes valon kanssa, ellei ole aivan ehdoton pakko. Ja nuortahan ei tunnetusti saa pakottaa mihinkään.

- VALOTIKUT. Erinomaisia reitin, esineiden, leiripaikan ja henkilöiden merkkaamiseen luonnossa ilman pelkoa pimeänäön menettämisestä.

Tulentekoon:
Ihmiselle tuulisella talvisäällä tulenteko on hiukan haasteellista. Kaartinjääkärille, jonnelle ja apinalle tulenteko tuulisessa talviolosuhteissa on aivan helvetin haasteellista vaatien vähintään kolmea puhelua sosiaalikuraattorille ja kaiken toivon heittämistä, kun välitöntä onnistumista ei tapahdu.

Itse aloitan tulenteon minimoimalla tuulen ja mahdollisen sateen vaikutuksen. Tämän voi tehdä talvella huomattavasti kesää helpommin tamppaamalla lunta tiiviiksi ringiksi nuotiopaikan ympärille. Jos lunta ei ole saatavilla, tai se paleltaa pikku kätösiä liikaa, voi tuulen vaikutusta vähentää pinoamalla risut tai halot kehäksi nuotion ympärille. Halot myös sulavat/lämpiävät, kun niillä suojaa nuotiota. Muista, että puun kuivuus vaikuttaa sen tuottamaan lämpöarvoon.

Tuulen, sateen tai muiden jonneja metsästä karkottavien inhottavuuksien vaikutuksen minimoinnin jälkeen olisi syytä raapia jostain sytykkeitä. Metsässä ei kasva luonnonvaraisena sanomalehteä. Mies, jonne tai nainen, joka käyttää aina paperia tulentekoon on korviaan myöten kusessa, kun paperit kastuvat tai unohtuvat kotiin. Olen kokenut parhaaksi ja helpoimmaksi ratkaisuksi kiehisten käytön.

Kiehinen = Ohut suikale puuta, jonka voi jättää ohueen halkoon kiinni (ks. kuva) tai irroittaa halosta ja käyttää sellaisenaan.

Ilman copyrightia netistä varastettu kuva kiehisistä.
Kiehinen syttyy hyvin märkänäkin ja kovassa tuulessa. Tuulisella säällä kannattaa muistaa, että kaikki palaa kovemmalla teholla ja lujempaa (myös jonnen hermot), joten kiehinen ei välttämättä ehdi sytyttää muita nuotion aineksia. Ratkaisu: Paljon kiehisiä ja parempi eristys tuulelta jos mahdollista.

Eräilynharrasteen alkutaipaleella olin hiukan hukassa eri nuotiomallien kanssa. TV:stä tuttu "kuoppa maahan, pirusti puuta ja bensaa päälle"- malli ei tuntunut kovin fiksulta vaihtoehdolta. Onneksi muutama tuttu eränkävijä osasi suositella viuhkanuotiota.

Viuhkanuotio onkin erinomainen nuotiomalli silloin, kun tulet täytyy saada aikaiseksi vähän haastavammassa ympäristössä, tai jos nuotion tekijä on korrektisti sanottuna pedagogisesti ja älyllisesti haasteellinen ihminen. Alla linkki hiukan tyhmästi nimettyyn sivuun, jossa on täyttä asiaa erilaisista nuotiotyypeistä.

                                                Nuotiomalleja uusavuttomille


Nuotion rakentaminen yksinkertaistettuna yksinkertaisille:

1. Tuulen/sateensuoja.
2. Lisää sytykkeet (tuohet, kiehiset yms.)
3. Tarkista, ettei sytykkeitä ole pakattu liian tiiviiksi ( ilman pääsy estyy ja jonnehan tietää, että tuli tarvitsee alkoholia, ilmaa, vettä ja materiaalia)
4. Lisää sytykkeiden päälle yksi tai kaksi pientä puuta (ota mallia yllä olevasta kuvasta).
5. Sytytä.
6. Toivo.
7. Yritä uudelleen.

Kun nuotio syttyy, älä innostu ja tapa liekkiä lisäämällä liikaa puuta. Talvella edellä mainitun tärkeys korostuu, sillä puut ovat pääsääntöisesti jäässä ja lumessa. Juuri syttynyt nuotio vaatii jatkuvaa valvomista, mutta vähän toimenpiteitä. Suurin riski nuotion sammumiselle heti alun jälkeen tulee, kun liekki kasvaa jo kohtalaiseksi ja sytyttäjä alkaa hääräämään kaiken muun kanssa, unohtaen nuotion.

Sytytysvälineet kannattaa varata aina kaikkialle mukaan, sillä kyky tehdä tulta on selviytymisen perusehto. Välineet kannattaa myös valita tehtäväkohtaisesti. Sytkärillä ei ole kiva yrittää saada liekkiä aikaiseksi jäätävillä pakkasilla, kun liikkuvat osat ovat jäässä ja kipinää ei synny. Magnesiumsytyttimet ja kipinäraudat ovat erinomaisia varavaihtoehtoja, mutta vaativat laajaa käyttökokemusta ennen kuin niillä saa tulen aikaiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tikut ovat halpa ja erittäin toimiva ratkaisu huonoissakin olosuhteissa, kunhan eräilijä osaa käyttää niitä oikein. 1,50€ maksavaan vedenpitävään tulitikkurasiaan säilöttynä tikut eivät mene pilalle huonossakaan säässä. Tällä erotut lisäksi aidoksi eräjormaksi kaikista kaupunkilaisnössöistä, sillä varusteet ja ulkonäköhän on kaikki kaikessa. Eikö?

                                   <protip>
Laita yllämainostetun rasian kierteisiin ase- tai yleisöljyä. Helpottaa ruuvaamista huomattavasti. Huomioi myös muovisten jenkojen alttius mennä paskaksi .
                                  </protip>


Viimeisenä vielä poltettavasta materiaalista.

Suomen metsissä esiintyvistä puista polttopuuna suositaan koivua. Kukaan ei tiedä miksi, mutta jostain syystä se koivu on hyvää. Koivun suosio polttopuuna johtuu koivun hyvästä lämpöarvosta tilavuuteen nähden (kW-h/pm³),  joka puolestaan johtuu siitä, että se on yleisistä metsäpuista (haapa,koivu,leppä,kuusi,mänty) tihein. Jos haluat hifistellä ja laittaa rahaa polttopuuhusi, osta omenapuuta. Omenapuu on suomalaisista puista tihein ja siten sen lämpöarvo on paras, noin 2MW-h/pm³ (vrt. koivu 1,4  MW-h/pm³).

Sitten takaisin reaalimaailmaan, jossa omenapuun polttamisella saa korkeintaan puun omistajalta turpaan.

Polttopuita valittaessa kannattaa muistaa seuraava järjestys. Ensimmäisenä koivu, toisena mänty ja sitten ei ole enää mitään väliä. Perusteena on yllä mainittu lämpöarvo tilavuuteen nähden. Kun valmistelet polttopuuta, pilko riittävästi pieniä halkoja ja kalikoita. Pienistä haloista ja kalikoista vuollaan vielä pienempiä tikkuja. Osasta kalikoista vuollaan ihmisjärjen romuttava määrä kiehisiä, jotta sytykkeitä ihan oikeasti on tarpeeksi lämpötilan nostamiseksi ja nuotion sytyttämiseksi. Oma kokemukseni on, että mielummin liikaa kuin liian vähän. Jälkimmäisessä tapauksessa teet kuitenkin tuplamäärän työtä.

Kuvassa jo hiukan rakoileva tuulensuoja, jonka keskellä on viuhkanuotio. Ympärillä olevat puut ovat suojaamisen lisäksi haihduttaneet jo jonkun verran sulamisesta syntynyttä vettä pois
Yllä olevilla jorinoilla saat vain teoreettisen perusteen tulenteolle.Varsinaista taitoa et opi kuin itse tekemällä ja kokeilemalla. Muista, että kokeilu on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista! Tulentekoa on helppo harjoitella missä vaan ja milloin vaan, koska laki ja metsäpalovaroitukset koskevat vain kaikkia muita paitsi sinua!

Lopuksi vielä muutama sana itse retkestä...


Kuten tekstin alussa jostain mysteerisestä syystä kerrottiin, suoritimme 15.-16.12. lyhyen marssin Vaarniemeen ja takaisin. Väliin jäävä yö vietettiin, kunnon ynnykän tavoin, laavussa. Varusteina yöpymiseen oli Savotan military- makuupussi ja alusta. Kirjoitan yöpymisestä maastossa talvella todennäköisesti seuraavan tekstin yhteydessä. Yön lämpötila oli laimeat -7 astetta, mutta mereltä puhaltavan tuulen hyytävyys lisäsi pakkasen purevuutta jonkun asteen verran. Varsinainen suoriutuminen, eli nukkuminen onnistui hyvin ja ilman häiriöitä, mikä sinänsä on uskomatonta, kun miettii millaisia ihmisiä metsässä nukkui.

Ynnykkä.






 Kuvia, jotka eivät kerronnallisista syistä (tirsk) sopineet tarinaan.


Aamu.
Kommandopipo sekä näyttää että tuntuu tyhmältä, mutta suojaa päätä hyvin kylmältä.





Seuraavassa tekstissä: Valmistelua Vajosuon vaellusta varten. Jos kiinnostaa, lue "Vajosuon vaellus, tuo vittumaisuuden multihuipentuma" ja lähetä viestiä.

Peace out!



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee



Täällä taas!
Kirjoittaessani tätä tekstiä on edellisen rustaamisesta tullut jo kuluneeksi jo melkein vuosi. Tuohon vuoteen on mahtunut paljon. Siihen on jopa ujuttautunut muutama maastoyö. Niistä ei ole vain tullut oman saamattomuuden takia kirjoitettua. Niille, jotka ovat jo menettäneet uskonsa: katsokaa otsikkoa.

Kirjoittaja on pitänyt huolta riittävästä aliravitsemuksesta, unen huonosta laadusta ja riittävästä määrästä paleltumia aloittamalla survival- tyylisen eräilyn harjoittamisen. Käytännössä se tarkoittaa aivan tavallista eräilyä, mutta varusteiden minimaalisella hyödyntämisellä. Osa kerroista menee erätaitojen harjoitteluun, osa makkaran paisteluun ja osa varsinaiseen selviytymiseen öiden kylmetessä ja V-käyrän noustessa stratosfääriin.


Aikaisemmin mainittu survival- teema tulee siis näkymään ainakin seuraavassa tekstissä, joka ilmestyy joskus ensi viikolla. Jos homma kiinnostaa seuraa jatkoa. Ja tätä silmälläpitäen, jos jollakulla on intressejä tähän suuntaan tai kokemusta selviytymisestä luonnonhelmassa, ota yhteyttä jossain tällä harhaisella sivulla mainittuun sähköpostiin.



Viikonloppua ja velton jonnen korjaavaa pakkashallakuolemaa odotellessa!