Hiljaa hyvä tulee

Täällä taas!
Kirjoittaessani tätä tekstiä on edellisen rustaamisesta tullut jo kuluneeksi jo melkein vuosi. Tuohon vuoteen on mahtunut paljon. Siihen on jopa ujuttautunut muutama maastoyö. Niistä ei ole vain tullut oman saamattomuuden takia kirjoitettua. Niille, jotka ovat jo menettäneet uskonsa: katsokaa otsikkoa.

Kirjoittaja on pitänyt huolta riittävästä aliravitsemuksesta, unen huonosta laadusta ja riittävästä määrästä paleltumia aloittamalla survival- tyylisen eräilyn harjoittamisen. Käytännössä se tarkoittaa aivan tavallista eräilyä, mutta varusteiden minimaalisella hyödyntämisellä. Osa kerroista menee erätaitojen harjoitteluun, osa makkaran paisteluun ja osa varsinaiseen selviytymiseen öiden kylmetessä ja V-käyrän noustessa stratosfääriin.


Aikaisemmin mainittu survival- teema tulee siis näkymään ainakin seuraavassa tekstissä, joka ilmestyy joskus ensi viikolla. Jos homma kiinnostaa seuraa jatkoa. Ja tätä silmälläpitäen, jos jollakulla on intressejä tähän suuntaan tai kokemusta selviytymisestä luonnonhelmassa, ota yhteyttä jossain tällä harhaisella sivulla mainittuun sähköpostiin.



Viikonloppua ja velton jonnen korjaavaa pakkashallakuolemaa odotellessa!