Katteettomia lupauksia ja tulentekoa

Tämä tarina saattaa jäädä hiukan lyhyeksi, johtuen kirjoittajan kyvyttömyydestä käyttää alkoholia kohtuudella. Asiaan vaikuttaa myös tulevan joulunajan vaelluksen suunnittelu. Reissu tehdään Kurjenrahkan luonnonpuistoon, kesto 2 päivää ja 2 yötä ellei toisin sovita. Jos kiinnostaa, kysy lisää.

Asiaan!

15.12. kaksi enemmän tai vähemmän sekaisin olevaa henkilöä marssi kohti Vaarniemeä, tuota ikuisen sunnuntain kaupunginosaa. Toisella oli mielessä epämääräisten, etukäteen miettimättä jääneiden selviytymistaitojen harjoittelu ennen yön tuloa ja katteettomien lupausten pitämättä jättäminen (ks. edellinen postaus). Toinen todennäköisesti mietti mihin, ja miksi helvetissä on lupautunut mukaan.

Koska aikaa ja motivaatiota oli talvesta johtuen oletettua vähemmän, joudun keskittymään tässä tekstissä selvitymistaitojen osalta vain tulentekoon yleisesti ja talviolosuhteissa. Lisäksi tekstistä olisi tullut liian pitkä, enkä olisi voinut enää jatkossa päteä millään.

Saavuimme Vaarniemin laavulle n. 1930. Jonnea äidillisellä rakkaudella ohjaava ja lämmittävä aurinko oli jo aikaa sitten laskenut, mutta kaupungista säteilevä valosaaste valaisi metsää kohtuullisesti ja näin ollen valaistus ei ollut ongelma ja pimeässä ei tarvinnut tehdä mitään. Jostain kumman syystä ihminen kuitenkin haluaa valoa ympärilleen, ja houkutus laittaa otsalamppu tms. päälle kasvaa heti, kun jotain pitäisi tehdä.


                           Mieti kuitenkin alla olevia lausahduksia ennen kuin laitat valon päälle.

-Pääosalla ihmisistä on hyvä pimeänäkö, mutta sen kehittymiseen menee hetki aikaa. Jos sinulla ei ole aikaa odotella 15-20 minuuttia pimeänäön kehittymistä, käytä valoa.

- Pimeänäöllä näet "ihan ok"- tasoisesti kaikkialle. Valolla näet hyvin vain yhteen kohtaan ja muualle et ollenkaan.

- Valo paljastaa jonnen nälkäisille metsän eläimille.

- Siirtymisten aikana valoa ei kannata käyttää ollenkaan. Vaelluksella nukut pääosan pimeästä ajasta, eikä tuntemattomassa maastossa kannata liikkua pimeällä edes valon kanssa, ellei ole aivan ehdoton pakko. Ja nuortahan ei tunnetusti saa pakottaa mihinkään.

- VALOTIKUT. Erinomaisia reitin, esineiden, leiripaikan ja henkilöiden merkkaamiseen luonnossa ilman pelkoa pimeänäön menettämisestä.

Tulentekoon:
Ihmiselle tuulisella talvisäällä tulenteko on hiukan haasteellista. Kaartinjääkärille, jonnelle ja apinalle tulenteko tuulisessa talviolosuhteissa on aivan helvetin haasteellista vaatien vähintään kolmea puhelua sosiaalikuraattorille ja kaiken toivon heittämistä, kun välitöntä onnistumista ei tapahdu.

Itse aloitan tulenteon minimoimalla tuulen ja mahdollisen sateen vaikutuksen. Tämän voi tehdä talvella huomattavasti kesää helpommin tamppaamalla lunta tiiviiksi ringiksi nuotiopaikan ympärille. Jos lunta ei ole saatavilla, tai se paleltaa pikku kätösiä liikaa, voi tuulen vaikutusta vähentää pinoamalla risut tai halot kehäksi nuotion ympärille. Halot myös sulavat/lämpiävät, kun niillä suojaa nuotiota. Muista, että puun kuivuus vaikuttaa sen tuottamaan lämpöarvoon.

Tuulen, sateen tai muiden jonneja metsästä karkottavien inhottavuuksien vaikutuksen minimoinnin jälkeen olisi syytä raapia jostain sytykkeitä. Metsässä ei kasva luonnonvaraisena sanomalehteä. Mies, jonne tai nainen, joka käyttää aina paperia tulentekoon on korviaan myöten kusessa, kun paperit kastuvat tai unohtuvat kotiin. Olen kokenut parhaaksi ja helpoimmaksi ratkaisuksi kiehisten käytön.

Kiehinen = Ohut suikale puuta, jonka voi jättää ohueen halkoon kiinni (ks. kuva) tai irroittaa halosta ja käyttää sellaisenaan.

Ilman copyrightia netistä varastettu kuva kiehisistä.

Kiehinen syttyy hyvin märkänäkin ja kovassa tuulessa. Tuulisella säällä kannattaa muistaa, että kaikki palaa kovemmalla teholla ja lujempaa (myös jonnen hermot), joten kiehinen ei välttämättä ehdi sytyttää muita nuotion aineksia. Ratkaisu: Paljon kiehisiä ja parempi eristys tuulelta jos mahdollista.

Eräilynharrasteen alkutaipaleella olin hiukan hukassa eri nuotiomallien kanssa. TV:stä tuttu "kuoppa maahan, pirusti puuta ja bensaa päälle"- malli ei tuntunut kovin fiksulta vaihtoehdolta. Onneksi muutama tuttu eränkävijä osasi suositella viuhkanuotiota.

Viuhkanuotio onkin erinomainen nuotiomalli silloin, kun tulet täytyy saada aikaiseksi vähän haastavammassa ympäristössä, tai jos nuotion tekijä on korrektisti sanottuna pedagogisesti ja älyllisesti haasteellinen ihminen. Alla linkki hiukan tyhmästi nimettyyn sivuun, jossa on täyttä asiaa erilaisista nuotiotyypeistä.

                                                Nuotiomalleja uusavuttomille


Nuotion rakentaminen yksinkertaistettuna yksinkertaisille:

1. Tuulen/sateensuoja.
2. Lisää sytykkeet (tuohet, kiehiset yms.)
3. Tarkista, ettei sytykkeitä ole pakattu liian tiiviiksi ( ilman pääsy estyy ja jonnehan tietää, että tuli tarvitsee alkoholia, ilmaa, vettä ja materiaalia)
4. Lisää sytykkeiden päälle yksi tai kaksi pientä puuta (ota mallia yllä olevasta kuvasta).
5. Sytytä.
6. Toivo.
7. Yritä uudelleen.

Kun nuotio syttyy, älä innostu ja tapa liekkiä lisäämällä liikaa puuta. Talvella edellä mainitun tärkeys korostuu, sillä puut ovat pääsääntöisesti jäässä ja lumessa. Juuri syttynyt nuotio vaatii jatkuvaa valvomista, mutta vähän toimenpiteitä. Suurin riski nuotion sammumiselle heti alun jälkeen tulee, kun liekki kasvaa jo kohtalaiseksi ja sytyttäjä alkaa hääräämään kaiken muun kanssa, unohtaen nuotion.

Sytytysvälineet kannattaa varata aina kaikkialle mukaan, sillä kyky tehdä tulta on selviytymisen perusehto. Välineet kannattaa myös valita tehtäväkohtaisesti. Sytkärillä ei ole kiva yrittää saada liekkiä aikaiseksi jäätävillä pakkasilla, kun liikkuvat osat ovat jäässä ja kipinää ei synny. Magnesiumsytyttimet ja kipinäraudat ovat erinomaisia varavaihtoehtoja, mutta vaativat laajaa käyttökokemusta ennen kuin niillä saa tulen aikaiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tikut ovat halpa ja erittäin toimiva ratkaisu huonoissakin olosuhteissa, kunhan eräilijä osaa käyttää niitä oikein. 1,50€ maksavaan vedenpitävään tulitikkurasiaan säilöttynä tikut eivät mene pilalle huonossakaan säässä. Tällä erotut lisäksi aidoksi eräjormaksi kaikista kaupunkilaisnössöistä, sillä varusteet ja ulkonäköhän on kaikki kaikessa. Eikö?

                                   <protip>
Laita yllämainostetun rasian kierteisiin ase- tai yleisöljyä. Helpottaa ruuvaamista huomattavasti. Huomioi myös muovisten jenkojen alttius mennä paskaksi .
                                  </protip>


Viimeisenä vielä poltettavasta materiaalista.

Suomen metsissä esiintyvistä puista polttopuuna suositaan koivua. Kukaan ei tiedä miksi, mutta jostain syystä se koivu on hyvää. Koivun suosio polttopuuna johtuu koivun hyvästä lämpöarvosta tilavuuteen nähden (kW-h/pm³),  joka puolestaan johtuu siitä, että se on yleisistä metsäpuista (haapa,koivu,leppä,kuusi,mänty) tihein. Jos haluat hifistellä ja laittaa rahaa polttopuuhusi, osta omenapuuta. Omenapuu on suomalaisista puista tihein ja siten sen lämpöarvo on paras, noin 2MW-h/pm³ (vrt. koivu 1,4  MW-h/pm³).

Sitten takaisin reaalimaailmaan, jossa omenapuun polttamisella saa korkeintaan puun omistajalta turpaan.

Polttopuita valittaessa kannattaa muistaa seuraava järjestys. Ensimmäisenä koivu, toisena mänty ja sitten ei ole enää mitään väliä. Perusteena on yllä mainittu lämpöarvo tilavuuteen nähden. Kun valmistelet polttopuuta, pilko riittävästi pieniä halkoja ja kalikoita. Pienistä haloista ja kalikoista vuollaan vielä pienempiä tikkuja. Osasta kalikoista vuollaan ihmisjärjen romuttava määrä kiehisiä, jotta sytykkeitä ihan oikeasti on tarpeeksi lämpötilan nostamiseksi ja nuotion sytyttämiseksi. Oma kokemukseni on, että mielummin liikaa kuin liian vähän. Jälkimmäisessä tapauksessa teet kuitenkin tuplamäärän työtä.

Kuvassa jo hiukan rakoileva tuulensuoja, jonka keskellä on viuhkanuotio. Ympärillä olevat puut ovat suojaamisen lisäksi haihduttaneet jo jonkun verran sulamisesta syntynyttä vettä pois

Yllä olevilla jorinoilla saat vain teoreettisen perusteen tulenteolle.Varsinaista taitoa et opi kuin itse tekemällä ja kokeilemalla. Muista, että kokeilu on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista! Tulentekoa on helppo harjoitella missä vaan ja milloin vaan, koska laki ja metsäpalovaroitukset koskevat vain kaikkia muita paitsi sinua!

Lopuksi vielä muutama sana itse retkestä...


Kuten tekstin alussa jostain mysteerisestä syystä kerrottiin, suoritimme 15.-16.12. lyhyen marssin Vaarniemeen ja takaisin. Väliin jäävä yö vietettiin, kunnon ynnykän tavoin, laavussa. Varusteina yöpymiseen oli Savotan military- makuupussi ja alusta. Kirjoitan yöpymisestä maastossa talvella todennäköisesti seuraavan tekstin yhteydessä. Yön lämpötila oli laimeat -7 astetta, mutta mereltä puhaltavan tuulen hyytävyys lisäsi pakkasen purevuutta jonkun asteen verran. Varsinainen suoriutuminen, eli nukkuminen onnistui hyvin ja ilman häiriöitä, mikä sinänsä on uskomatonta, kun miettii millaisia ihmisiä metsässä nukkui.

Ynnykkä.

 Kuvia, jotka eivät kerronnallisista syistä (tirsk) sopineet tarinaan.

Aamu.

Kommandopipo sekä näyttää että tuntuu tyhmältä, mutta suojaa päätä hyvin kylmältä.

Seuraavassa tekstissä: Valmistelua Vajosuon vaellusta varten. Jos kiinnostaa, lue "Vajosuon vaellus, tuo vittumaisuuden multihuipentuma" ja lähetä viestiä.

Peace out!